Nakyma rannalta

tiistai, helmikuu 24



Tärkeintä on lähteminen

Taas mennään.

Hyvä hetki todeta kaikkien sijaa majataloissaan tarjonneiden ystävällisyys. Jos Joosef ja Maria olisivat eläneet Blogistanissa, Jesse ei totisesti olisi syntynyt talliin.


maanantai, helmikuu 23



Mun levy

Khiloublog: Vääriä ajatuksia

1. Poljettava ompelukone (3.09)
2. Ulpukka ja vesikirppu (3.50)
3. Keide opetti mut flengaamaan (3.55)
4. Caloniuksenkadulla klo 16.50 (6.35)
5. Harlamovin haamukuva Tallinnan telkkarissa (3.20)
6. Rodeostonga (instrumentaali) (2.32)
7. Ihana lepakko (4.14)
8. Laakeri rahisee (3.33)
9. Sataa lunta aamuun saakka (5.42)
10. Vääriä ajatuksia (3.21)
11. Mesellä Kontulan Nesteellä (4.40)
12. Matamorojen timantit (3.50)
13. Yö kun saapuu Helsinkiin (cover) (4.11)

Sisäkannen kuva. Kiitokset Dägä dägän Samulille funky seuraajineen. Jokainen biisi on tosistoori, kiitos tarinoiden ihmisille. Torvisektio duunas okei. Haitsu laahas jossain. Snadissa kuvassa mä. Juho Juntunen ei liity kuviin mitenkään. Lama: tässon sun nimi. Jani: sorry! Howard McNee is living in Finland.



Pekka ja sisu

- Metsässä on vihasia sisuja.
- Sisuja? Mitäs sisuja siellä on?
- Sisuja. Niitä suseja.
- Ahaa, susia vai?
- Nii. Ne on vihasia.
- No miks ne sudet on vihasia?
- Ku ne on vihasen näkösiä. Ketutki on vihasia.


sunnuntai, helmikuu 22



Pekka ja Pätkä pelikaaneina

Meitä oli J:n kyydissä neljä. Kahdella autossa oli mustat farkut ja mustat kengät, kahdella verkkarit ja lenkkarit, yhdellä siniset farkut ja kumisaappaat.

Ennen ekaa peliä vitsailtiin olevamme lohkon Pelicans. Ketään ei tosin ole kyselty pudotuspeleihin jatkaviin joukkueisiin ja taloutemme on balanssissa.

Mieleen jäi maskin takaa ristikkoon räsähtänyt lämäri, joka tuntui irrottavan hampaista paikkoja, suoraan poikkarista lähtenyt matala pommi, jonka torjuin jalalla, hylätty maali, jossa innokas vastustaja löi ensimmäisellä huitaisulla mustelman reiteen, toisella ruhjeen sormeen ja kolmannella pallon verkkoon.

Vaikka taulukko ei juuri muuttunut, voittaminen tuntui pitkästä aikaa hyvältä. Yllättävän hyvältä.

S tekstasi toisaalta pelanneensa ensi kertaa täydet vaihdot, mutta että ensimmäinen liigamaali jäi vielä tolppakudiksi.



Näitä en edes yritä selittää

Ekassa unessa meitä oli monta lentämässä Fieseler Storcheilla, joita vihollisen suihkuhävittäjät yrittivät ampua alas. Sain osuman. Seuraavaksi makasin sängyssä ja nousin yskimään, koska en pystynyt hengittämään. Totesin, että vasen keuhkoni oli ammuttu seulaksi ja kuolisin hetken päästä, mutta sitä ei ollut kerrottu minulle. Istuin keittiön pöydän ääreen ja kirjoitin musteella ruutupaperille, että en ole katkera, koska olen jo elänyt pitkään ja hyvän elämän.

Toisessa unessa olin menossa pelaamaan jääpalloa ja kentänhoitaja tivasi, ovatko luistimeni varmasti terävät, koska tämä on tekojää enkä muutoin pystyisi sirklaamaan. Valehtelin niiden olevan.


lauantai, helmikuu 21



Suomalainen individualismi

Ostin kirpparilta kolmella ja puolella eurolla Matti Kurjensaaren Syntynyt sivulliseksi -kokoelman.

Marraskuun 21. päivänä 1960 Kurjensaari on kirjoittanut:

Luulen, että tämä individualismi on käsitettävä suhteessa luontoon, maisemaan. Suomalainen hakeutuu mielellään sinne, viihtyy sen parissa, tuntee siellä olevansa oma herransa. Se on jonkinlaista passiivista yksilöllisyyttä. Vaipumista luontoon ja tunnelmaan. -- Ranskalainen individualismi esiintyy omaleimaisena persoonallisuutena ihmisjoukossa, yksilöllisinä, selvästi erottuvina mielipiteinä ja niiden ilmaisemisena. Ja juuri tässä kohden suomalainen on melko vähän individualisti, mieluummin hän on vaiti ja sulautuu massaan kuin lausuu mielipiteensä.



Sormet ja varpaat kohmeessa

Ulkoilman hallitseva elementti oli raaka kostea tuuli. Iltapäivällä aurinko sentään tuli esiin.

Talven, ei kun kevään, ensimmäiset linnut tunkivat tajuntaani. Tsvieeeeteri, tsrlirlulip ja tlirlutin. Kaksijakoinen fiilis. Aavistus keväästä poreilee sydämen alla, samalla kuitenkin tuntuu, ettei ole ehtinyt elää tarpeeksi tätä talvea.

Tyttö tarkkaili ilmeettömänä vaunuista, kun isommat viettivät liukurifiestaa. Kaakkoinen Musta Kouru oli kova sana, sitten siirryttiin Pohjoisen Pitkään. Onneksi rinteiden korkeusero on vain 130 senttiä.

Sormet ja varpaat ilahtuivat, kun tekstiviesti kutsui retkueen kotiin syömään. Mureketta, muusia ja porkkanaraastetta. Jälkkäriksi uunilämpimiä korvapuusteja ja kylmää maitoa.

Sain valittua, tosin hiukan huitaisten, ja lähetettyä Kuukkeliehdokkaat. Toivottavasti oikeaan osoitteeseen. Mutta mitä ihmettä Tommipommi?



Elovenan maku

Ja sitten tärkeämpiin asioihin.

Kyllähän minäkin klikkailin niitä testinaisten kuvia, mutten kyllä oppinut itsestäni mitään uutta.

Ecto-mesomorph? Anteeksi mikä? Part "girl next door" and part "Hippie Chick"? You also seem fascinated by women we call "Super Models"?

Listataan mieluummin vuosien varrelta vaikka Sharon Stone ja Glynis Barber ja Marilyn Monroe ja Grace Kelly niin jonkinlainen suunta saattaa hahmottua.

Hetkinen... Qlogger-versioni runneltu hylky pulpahti pintaan. Mitvit? Jaahas, trafiikkikiintiö on nostettu tasolle 20 k. Koeta nyt Q-setä päättää mitä teet.


perjantai, helmikuu 20



Turmapaikalla

Kas, pääsin sentään Qlogger - version admin-puolelle. Näky ei ollut heikkohermoisia varten.

Käyttäjätunnus muutettu. Kuvat kadonneet. Tavarat sikinsokin. Seinille spreijattuja rivouksia.

Your account has exceeded its traffic limit. This means that for the remainder of this month visitors will not be able to see your site. To purchase more traffic hits click here.

Account Usage

Public page visits 11.32K / 10K Used (-13% Remaining)
Storage space 0.84Mb / 1Mb Used (16% Free)


No, kuten mitvit toteaa, sattuuhan sitä. Ja jatkaa asiakkaana. Itse en viitsi, kun jäin edelleen näkymättömiin.



Olemme puhuneet

Äänemme näyttää päätyneen mitvitin muotoilemana julki.

Herttainen vastaus herra Qloggerilta, mutta sitä mielenkiintoisinta en löytänyt: miksi tiedottaminen unohtui.

Jos ja kun joku perustaa suomalaisen blogg... äh, minkä tahansa palvelun, kannattaa muistaa kertoa asiakkaille kaikenlaisista asioista.

Rahi pohtii, olisiko suomalaiselle maksulliselle palvelulle markkinoita. Olisi, mutta harmillisen pienet, luulen. Neljä taalaa kuussa on tuloa, jos maksajia on miljoona.

Itse kyllä maksaisin hyvästä systeemistä muutaman een kuussa. Suomalaiselle yrittäjälle.

Kuten toisaalla totesin, hyvässä systeemissä olisi mukavasti tilaa sanoille ja kuville, helppo julkaisujärjestelmä ja valmis ulkoasupohja, jota voisi sitten viilata mutta johon olisi helppo palata ryssittyään oman versionsa. Ja tosiaan, ei liian tiukkoja liikennerajoituksia.



Tunnustusten syvennys

Näyttäydyin valoisaan aikaan ulkona tuulihousuissa.

Jäiset rännit ropisivat, musta ajorata sihisi autojen alla. Välillä aurinko vilkaisi tummanharmaiden pilvien takaa.

Väsyneen näköinen talonmies työhousuissaan ja tikkitakissaan lakaisi harjalla lapsuudenkotini rapun portaita. Jääkerros oli hakattu irti jalkakäytävästä ja kasattu mustuneiksi levyiksi sen reunaan.

Kolmannen kerroksen ikkunassa istui poikittain vihreapaitainen tyttö lukemassa.

Apteekissa vuoronsa odottajat velloivat jonon sijasta härdellissä. Farmaseutin vapautuessa valkohapsinen rouva katsoi minuun kysyvästi. Hymyilin ja nyökkäsin.

Naapuri oli mielestään tuntenut savun hajua. Nousin raput vintille tarkistamaan. En havainnut mitään erikoista, mutta reidet kommentoivat kiipeämistä.



Nöyhtäpallojen neppailua

Kas vain, Scilla tuli näkyviin. Muille tutuille on palannut herja kuukausikävijöiden ylimäärästä. Onhan Qloggerilla tällainen tiedotesivukin, jonka viimeisin päivitys on yhdeksän kuukauden takaa.

Tällaisen vahtaamiseenhan sitä kannattaa perjantainsa käyttää. Sen sijaan että vaikka miettisi kuukkeliehdokkaansa. Eräästä luterilaisemmasta puuhasta puhumattakaan.


torstai, helmikuu 19



Kun heinäsorsa itki

Mitä pitää tehdä saadakseen nimensä !Absolute Truthiin? Joutua lopettamisuhan alle. Lukiessa nolotti ja lämmitti yhtä aikaa.

BlogiWikistä Qloggergaten vaiheita lukenut melkein hämmästyi, kun puoli yhdeksän TV-uutisten ykkösaiheena olikin jotain muuta. Nyt näyttävät kaikki maailman qloggersivut olevan punaisella, deadlineksi on sentään korjattu 20. helmikuuta.

Benropen kuvavinkkien jälkeen täällä tuntuu taas ihan kotoisalta. Toki ehdin jo päästä kommenttien ja kunnon permalinkkien makuun.



Tärykalvopisto

Yli 30 vuoden jälkeenkin muistan yhä tarkkaan, miltä tärykalvon läpi räpsähtävä neula tuntuu. Ehkä siksi riipaisi pidellä Tytön päätä paikallaan toimenpiteen ajan. Kaksi kertaa.

Pieni ihminen antoi tulla nupit kaakossa, kunnes kotimatkalla nukahti vaunuihin.

Viimeksi valkotakkinen täti mainitsi putkituksen, nyt naputeltiin jo lähete. Vaikka voihan olla, että asettuu tällä seuraavalla lääkekuurilla. Oma kierteeni lapsena loppui kitarisan poistoon, joka eetterikoppanukutuksineen oli oma shownsa.

Illalla Tyttö viiletti jo nauraen härrikällä.



Tuhlaajapojan kotiinpaluu

Ei löytynyt onnea Ameriikasta. Nöyränä palasi poika Pohjanmaalle känsiä kourissa ja muutama sana fingliskaa opittuna.

Töksähtävästä tavasta ja varoituksen puutteesta voisi tietysti narista, mutta mitäpä turhia. Toki olin ehtinyt itsekin miettiä, miksi ihmeessä kukaan säilöisi tuotoksiani ja antaisi käyttöön julkaisujärjestelmän - ilmaiseksi. Tuskin se yläkulman väsynyt mainos kenellekään niin paljon rahaa tuo. Todellisuus puraisi nilkkaan jo, kun systeemi ei muutama päivä sitten antanut lisätä enää kuvaa. Mega oli täynnä, joten ensin piti poistaa entisiä.

Nyt takaisin tänne miettimään seuraavaa siirtoa.

Taitaa se olla niin, että asiasta näinkin innostuneen on turha roikkua ilmaispalveluiden helmoissa armopaloja kerjäämässä.

Löytyisiköhän kotimaasta kohtuukorvausta vastaan luotettavaa kotia sanoille ja kuville? Kuva olisi kiva. Jonkinlainen ulkoasupohjakin siis.


lauantai, helmikuu 7



Osoitteenmuutoskortti

Lähdin koettamaan onneani Qloggerissa.

Olkoon tämä se paikka, johon kirjoitan, kun siellä tökkää. Ja jossa vanhat toivottavasti säilyvät. Ja jonne palaan, jollei onnea löydy.

Haikeaa, melkein.



Missä täällä on bloggaajien paikat?

Oliko vain vanhoissa sarjakuvissa vaiko leffoissakin lehtimiehillä lierihattu, jonka nauhan alle työnnetyssä kortissa luki PRESS?

Pääsisiköhän kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, jos hankkisi samanlaisen mutta tekstillä BLOGGER? Tunkisi väkijoukon läpi digipokkari kourassa ja mutisisi: "I'm blogging this".

Ostaisin heti pinssin, jossa lukisi niin. Pienestä sellaisesta asianharrastajat voisivat isompaa hälyä herättämättä tunnistaa toisensa.

Myyköhän kukaan?


perjantai, helmikuu 6



Maikkaripöllö

Kuukkelit. Tekisi mieli miettiä valmiiksi omat suosikit sarjoittain, mutta se ei olisi korrektia. Ja omien kategorioiden ideakin meni jo, mutta onneksi meni hyrehdyttävästi.

Ehtisiköhän 10 minuutissa opetella ajastamaan videot? Urheilukanavalla Suomi-Ruotsi klo 18.


torstai, helmikuu 5



Kiertoajelulla Blogvillessä

Kummasti säväyttää kun mainitaan. Ja tuntuu pieni pisto sydämessä: aikanaan päätin kirjoittaa joka päivä jotain: edes runonpätkän pöytälaatikkoon tai yhden repliikin. Olen lipsunut. Aion vielä ryhdistäytyä.

Tommipommin miete argumentaation tasosta kiistoissa ansaitsisi isompaa huomiota. Kiistelen harvoin, mutta keksin kaksi syytä, miksi voisin sortua kuvattuun.

Verkossa vaanii joka alalle asiantuntija tai joita, jotka kuitenkin tietävät asiasta aina vielä enemmän. Itsensä nolaamisen pelossa ei kajoa asian syvemmin, koskei ehdi kahlata tuekseen tarpeeksi taustatietoa.

Blogissa sitä kuvaa, ainakin jotkut ja joskus kuvaavat, ajattelua ja ajatuksia siten kuin ne arjessa soljuvat. Ja tyrmäävä prosentti ajattelusta on sellaista tuli mieleen- sellanen fiilis että -hipaisua.

Oikeita mielipiteitä kirjoitti pettämisestä ja vastuusta. Eikös Birdykin puhunut joskus jotakuinkin juuri noin?

Lovelacen testissä kuten edeltäjässäänkin huomaan aivan erityisesti pitäväni opetustyötä kuvaavista merkinnöistä. En tiedä, miksi.



Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Otettiin Pojan kanssa taskulamput ja haettiin kellarikomerosta tavaraa. Kenen luistimet nuo on, kysyi osoittaen seinään nojaavia suksia.

Ei tämä silti tarkoita, että hirvenhiihtäjien ja talvisodan valkoisten aaveiden perintö olisi haaskattu. Olemmehan tutustuneet vasta luistimiin ja pulkkaan.


keskiviikko, helmikuu 4



Lainalaatikko sylissä

Suurin osa tavaroista on jo kannettu tuonne Qloggerin puolelle.

Toki käyn täälläkin ainakin siihen asti, että osoitteenmuutos rekisteröityy.

En kyllä vie avaimia pois sen jälkeenkään. Ilmaispalveluissa homma aina välillä tökkii, joten Qloggerinkin blackout on vain ajan kysymys.

Silloin voin purkautua tänne.



Väärä mies

Joskus jotain blogia selatessa kirjoittajan tyyli tuntuu yhtäkkiä ihan oudolta ja ehkä aihekin. Sitten tajuaa luulleensa, että oli lukemassa toista, joka käyttää samanlaista sivupohjaa.

Viime vuoden verot maksettu. Lompakko läpsyy tyhjänä, mutta olo on huojentunut.

Pidän sateen lotinasta elokuussa. Helmikuun alussa en.



Kauneimmillaan

Melkoisia kuvia Helsingistä.

Miksen ole aikaisemmin törmännyt?


tiistai, helmikuu 3



Tiistain MacGyver

Ääniraita: Ihmemiehen tunnari

Sehän rassaa, kun lenkkarien nauha karkaa pois ylimmästä reiästä. Ja vanha nauha on rispaantunut päästään tuuheaksi rastaksi, jota ei saa millään ujutettua ahtaaseen paikkaan takaisin.

Silloin välähti: avaimenperänä palvelevassa sveitsiläislinkkarissani on pienet pinsetit. Niillähän nauhan pään sai nipistettyä kapeaksi ja saatettua lävestä toisella puolelle.

Ensi jaksossa rakennan rään avulla viivottimesta, kuminauhasta ja pärekorista helikopterin.


maanantai, helmikuu 2



Biafrassa lapsilla ei ole ruokaa

Poika halusi päivälliseksi pientä pizzaa, joten poimin kaupasta mukaan pari Saarioisten tarjoussellaista. Jauheliha ja kinkku.

Ei kannata soittaa lastensuojeluvirastoon, kyllä ne yleensä saavat oikeaa ruokaa.

Mikrotin, viiltelin sliceiksi ja päällystin runsaalla ketsupilla. Puolikas putosi ihan hyvin. Kunnes.
- En halua enempää.
- Mikset halua?
- Tässon aurajuustoo.
- Ei siinä kyl oo aurajuustoo. Se on jauhelihaa.
- Mut tää maistuu aurajuustolle.
- Ei tarvii syödä enempää jossei oo nälkä. Otatko maitoo?
- En ota. Haluun leikkimää.
- No meeppä leikkimää. Kohta lähetää ulos.

Kurotin kohti lerppua pahvipohjaa syödäkseni lopun itse. Hups. Matolle ketsuppipuoli alaspäin.

Tytön korvat ovat taas kipeät. Poks puhki uudestaan. Azitromysiiniä. Lääkäri mainitsi ohimennen putkituksen.



Hän raivaa tiensä salin läpi ja istuu tähtien pöytään

Hän astuu koputtamatta rakastavaisten huoneeseen
hän vaihtaa puheenaihetta ja puhuu itsestään
hän vastaa kysymyksillä ja kysyy vastauksilla
hän raivaa tiensä salin läpi ja istuu tähtien pöytään
hän on täällä tänään
hän on täällä tänään
hän on täällä tänään

Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät - Hän on täällä tänään


Outoa lukea häntä, jonka nimeä emme ääneen lausu, kun tyyliä on viilattu. Mehevän öyhöttäjille sekä tyhmille piruilun ja kanadalaisen pikaruoan sijaan teksti on nyt tiheämpää.

Odotettavuus tekee Blogistanista tutun ja turvallisen. Jo ennen koneen avaamista tietää, että Merten kuvailee taas kiireitään herkullisen itseironisesti, Beniä ahdistaa, SchizoJanne humisee ja poksahtelee ärhäkkänä venäläisellä tekniikalla ohjattuna ydinreaktorina, Scilla ihastuttaa ja Tommipommi näkee maailman eri perspektiivistä mutta aina viileän rationaalisesti.

Entä jos jonain aamuna Kysyn vaan olisikin vakavissaan, Panu antaisi kategorisesti anteeksi nuorille naisille tai Mitti Vitiäinen sortuisi punaniskaiseen asenteellisuuteen?

Huhhuh. Vasen kulmakarva ehti jo kohota, kun Maalainen taannoin kirjoitti pari merkintää eri tyylillä.

Kaikkoaisivatko fanit? Muistanpa, kuinka oudolta Hassisen Koneelta Harsoinen teräs aikanaan kuulosti, Siekkarien antamasta litsarista puhumattakaan.

Oma urautuminenkin alkaa jo kiusata.


sunnuntai, helmikuu 1



Lapio tutuksi

Lunta oli paljaalla silmällä arvioiden 40 senttiä. Huoltoyhtiöllä lienee kiireensä, joten aloitettiin päivä lapioimalla piha itse. Vasen kyynärvarsi ja pitkä selkälihas l. dx alkoivat jossain vaiheessa vihjailla rumia.

Kaivettiin vielä naapurin auto esiin. Oma on niin syvällä, etten edes yritä ennen kuin aura-auto on käynyt sillä kadulla.

Ennen puistoon lähtöä piti poiketa vaihtamassa kuiva paita.

Mahtava keli, etenkin, jos lämpötila putoaisi viisi astetta. Kuvia ja pari sanaa aiheesta myös toisella puolella.



Elämää hangen sisällä

Ikkunasta vilkaistessa näytti, että kaupunki on hautautumassa lumeen.

Nyt pitäisi pukeutua hyvin ja lähteä kahlaamaan kinoksiin. Helsinkiä ei näe tällaisena ihan joka päivä. Tai sitten voisi istua ikkunalaudalla höyryävä amarettokaakao kourassa ja katsella alas kadulle. Baarista hoippujat, hyristen kiiruhtavat taksit, asvalttia raapivat aura-autot, sitten rapuissa kolisevat lehdenjakajat. Montaakaan ulkoilijaa tuskin näkyisi ennen pimeyden vaalenemista.

Taidan tyytyä webcamkierrokseen ja siirtyä sitten kirjan kanssa sohvalle.

Nukkuakin pitäisi.


Home