Nakyma rannalta

keskiviikko, joulukuu 31



Mikäpä tässä

Tyttö syntyi, varjoelämä Blogistanissa alkoi, paljon töitä, ei kesä- eikä talvilomia, kroonista univelkaa, vuosi tyhmiä keskittymisvaikeuksia ja sekavia ajatuksia. Kuin vuosi sitten olisi ollut eilen. Vauhti on pelottava.

Montaakaan uuttavuotta ei ole jäänyt mieleen. Tenavana Väiskin kaltseilla katsomassa raketteja. Parin biisin jälkeen keskeytynyt Pelle Miljoonan konsertti Kauppatorilla. Kinesuusivuosi intissä: M:n kotibileet puhelimen päässä, S:n salapullo ja Hattulan rakettien katselu kommuunin pesuhuoneen ikkunasta. Se pakkasyö, kun tvälau T viskoi tulenosoituspanoksia ja katkaisi Pohjoisrannan liikenteen savuheitteellä.

Tänään mukava ilta Pojan tarhakaverin luona. Pikkumiehet leikkivät lastenhuoneessa junaradalla, Tyttö vuorotteli peitteellä ja sylissä, aikuiset juorusivat ja söivät hyvin. Ilmakuivattua kinkkua ja melonia, hedelmäisen raikasta kanasalaattia, marinoituja herkkusieniä, täytettyjä pepperoneja, kahvia ja suklaakakkua. Kaksi olutta.

Tenavat kotimatkalla jo yliväsyjä ja ränäisiä. Ulkona maaliskuisen musta pikkupakkasyö. Laiskaa pauketta ja suhahtelua kuin öisessä varusmiestuvassa. Joo me mennään naimisiin, siideripullot kourassa kulkeneet tytöt lauloivat.


tiistai, joulukuu 30



Leijat Helsingin yllä

Kirja upposi aikanaan syvälle. Ei ihan meidän mutta pari vuotta vanhempien helsinkiläispoikien lapsuus ja nuoruus ovat siinä. Me sähläsimme jaloissa ja katsoimme sivusta. Liian moni kohta osuu täysinkin. Siksi pitää lukea yhä uudelleen, vuoroin suomeksi ja ruotsiksi.

Täysin mahdoton filmata, mutta tämäniltaiseen oli saatu jotain samaa. Henrik ei kyllä ole noin natsi vaan epävarmempi pohdiskelija. Oli "oikean" oloinen Riku, vastenmielinen Dani, hauras Benita. Melly juuri sellainen, jolle ei ikinä saisi tapahtua mitään pahaa. Kirjan Marinaan voi lukiessa ihastua, tässä vain häivähti.

Taidanpa lukea taas.

Edit: Tuttuja paikkoja ja muistoja. Tuota Leijoissakin sivuttua EM-finaalia en nähnyt paikan päällä, niin monta muuta peliä E2:ssa seisten. Siinä teräskaiteeseen nojaten.



Yksi päivä

Töitä jonkin verran, laskujen lähettelyä, tenavien kanssa leikkimistä, aamulla väsytti, päivällä ei niinkään, illalla taas, parturissa, aamulla kahvia, päivällä eilistä italianpataa, illalla raksuja ja maitoa, aurinko paistoi, illalla tuli pimeää, TVstä Will & Grace ja Frendit, kompastuminen potan, ei tyhjän, kanssa, siivousrupeama.

Aika tavallinen ohi vilahtanut päivä.



Valo tuli

Varjoni oli 17 askelta pitkä. Hempeän sinisellä taivaalla ei näkynyt ainuttakaan pilveä.

Banaanien punnitusnumero oli 121, ja vaaka antoi hinnaksi 1,21.

Paluumatkalla valtava aurinko täytti silmät valolla.


maanantai, joulukuu 29



Urkutuuli

Tuuli soittaa kattoja. Kauppareissulla piti pitää lippiksestä kiinni, ja katuojan vedessä makasi ruudullisen sateenvarjon ruumis.

Salomonkadun pajun kaatuminen on harmi. Jos vesi on huomenna yhtä korkealla, voisi ajaa Kauppatorille ihmettelemään.

Illan Bond oli vuodelta 1963. Väkivalta tuntui runsaalta ja sumeilemattomalta, naiset yksinkertaisesti koristeilta. Paitsi ruma, joka oli sama kuin paha.



Puoliunessa

Näinä päivinä tulee työpöydän ääressä puolittainen olo. Maili ja puhelin ovat hiljaisia, maailma pyörii nykien.

IltapäiväTV:ssä alkuperäiset Charlien enkelit, jotka tekivät silloin junnuna vaikutuksen. Vaikka eivät hekään Agnetha Fältskogille pärjänneet.



Barbarossa hiirellä

Kishinev kesäkuussa 1941

Vaikka takana on raskas Maltan valloitus, eteneminen halki Moldovan sujui suunnitelmien mukaisesti. Kishinev antautui neljän päivän taistelujen jälkeen, ja jo ennen sitä laskuvarjojääkärimme olivat varmistaneet lentokentän.

Jagdgeschwaderimme on tyytyväinen uusiin FW 190 -koneisiinsa ja pyyhki punaiset ilmavoimat taivaalta sitä mukaa kuin vihollisia uskaltautui näkyviin. Vuoristojääkärimme kokivat vihollisväijytyksessä raskaita, ja aivan turhia, tappioita törmättyään Strasenin kaupunkiin ilman kunnollista tiedustelua ja tykistön tulitukea.

Romanialaiset aseveljemme taistelivat puutteellisista varusteistaan huolimatta urheasti, ja etenkin ratsuväen rohkea toiminta vihollistykistön tuliasemien eliminoimisessa Meresenin liepeillä säästi meiltä paljon verta. Romanialaisilta puuttuu kuitenkin kuljetuskalustoa, ja panssarikärkemme päästyä läpimurtoon jätimme heidät yleensä puhdistamaan vastarintapesäkkeitä.

Pari asiaa huolestuttaa. Välimatkat ovat täällä äärettömän pitkiä ja tiet huonoja tai täysin olemattomia. Pöly tunkeutuu joka paikkaan enkä halua edes kuvitella, missä kunnossa pehmeä maa on sateella. Kalustomme on jo nyt kovilla.

Cogilnic - joella vihollinen heitti meitä vastaan panssareita, joiden kyljistä kranaattimme kimpoilivat pois. Linja oli vähällä murtua, ja vasta 88-millistemme käyttäminen suora-ammuntaan pysäytti uhkaavan läpimurron. Vaunujen todettiin olleen tyyppiä KV-1 enkä halua kohdata sellaisia uudelleen.

Pikkuhankaluuksista huolimatta uutiset Pohjoisen ja keskisen Armeijaryhmän kaistoilta ovat rohkaisevia, ja uskon meidän kukistavan bolsevikit ennen talven tuloa.


Onneksi vain koneen näytöllä.



Pavel Rotmistrovin keskeytynyt aamiainen

Kurskin offensiivi alkoi kuukausia liian myöhään ja neuvostojoukot olivat hyvin valmistautuneet. Ja vastahyökkäys 9. Armeijan selustaan Orelin lohkolla sekä liittoutuneiden maihinnousu Sisiliaan johtivat päätökseen hyökkäyksen keskeyttämisestä. Siitä kaikki ovat samaa mieltä.

Ruotsalaisten radikaalein pointti on, että käsitys Kurskin ja etenkin Prohorovkan tapahtumista perustuu rajuun neuvostoliioitteluun, joka sitten on lännessäkin levinnyt totuutena. Että saksalaisten vaunutappiot olivat murto-osa siitä, mitä on väitetty. Että puolustajat eivät olleetkaan ihan niin sankarillisia kuin on esitetty.

Keskittyminen itärintaman historian asemesta Kurskin taisteluun olisi tiivistänyt kirjaa. Taistelukuvauksia on uuvuttavaa lukea ilman kunnon karttoja. Meillä päin kyllä joukkueella oli johtaja, komppanialla päällikkö ja rykmentillä komentaja. Ja vaunulla ajaja, ei kuljettaja. Panssarikauhun luonnehtiminen rakettikivääriksi on minulle uutta. Alkutekstiä näkemättä tosin vaikea sanoa, mikä on kirjoittajien ja mikä suomentajan osuus. Kirjoitusvirheet voi laittaa huolimattoman oikoluvun piikkiin, ja venäjänkielisten paikannimien kirjoittaminen lännessä on tietysti ikiaihe.

Arkistotutkijoiden, vieläpä ruotsalaisten, teksti tietysti kuulostaa oudolta, kun on tottunut aikalaisten kuvauksiin. Mutta jatkossa tällaisten osuus luonnollisista syistä kasvaa. Ja eipähän tarvitse lukea iänikuisia yritin kyllä sanoa Hitlerille ja rivimiehemme taistelivat moitteettoman urheasti -vakuutteluja.


sunnuntai, joulukuu 28



Talvi-ilta ja meri

Poika ilmestyi jo kerran ennen aikojaan päikkäreiltä. Nyt lähetään laivoja kattomaan, yritti.

Päästiin liikkeelle auringon vajotessa jo matalalla. Tuuli pisti siristelemään silmiä ja aallot murtuivat pärskeiksi satama-altaan kiveykseen. Pysähdyttiin katselemaan Baus ja Hector osa osalta, lepuuttajat kirskuivat laituria vasten ja touvit narisivat, kun meri nosteli hinaajia ylös ja alas. Hectorin komentosillalla joku tuijotti pimenevälle merelle.

Kierrettiin vielä huoltsikan taakse kahden muun Alfons Håkansin omistaman luo. Maisemaa maustanut jyminä voimistui Neptunin luona, savupiipusta tuprahti ruskea pakokaasupilvi. Sisällä häärivät kiireiset hahmot ja laiturille pysäköidyt autot kertoivat aluksen tekevän lähtöä. Hetken päästä kansimiehet irrottivat kiinnitysköydet. Potkurit pieksivät meren vaahdoksi, kun Neptun pyörähti ketterästi paikallaan ja suuntasi Carnival Miraclen keulan editse ulos.

Kotimatkalla pimeän musta hautausmaa, siellä täällä yksinäisiä kynttilöitä. Pimeyden mahtavuus ja tuikkujen hentous olivat silkkaa Anni Swania. Saattoi melkein nähdä Kuoleman kantavan tanssimaan karanneen tytön äidin enää heikosti lepattavaa sielua. Puiden mustat oksat piirtyivät terävinä taivasta vasten. Jos olisin opiskellut värit kunnolla, osaisin kuvata tämäniltaisen taivaan oudon sinisen.

Puistoon ehdittyämme tähdet erottuivat jo selvästi. Kuukin siellä, ohuena sirppinä etelässä.



Rautoihin ja lautoihin

Näin Häjyt ensi kertaa. Pääpölhöt herättivät harvinaisen ei yhtään sympatiaa, mutta nimismiehen lojaalius -teema oli mielenkiintoinen. Ehkä siitä olisi saanut irti enemmänkin? Juutuin katsomaan nähdäkseni, palauttaako keskusvalta kontrollin vai sietääkö.

Leffan jälkeen valvotti Hemingway, loppuosa oli masennuksineen ja vainoharhoineen raskasta luettavaa. Vaimon ja ystävien toivottomat auttamisyritykset, sähköshokkihoidot, viimeinen tarttuminen haulikkoon.


lauantai, joulukuu 27



Hemingway ja muita kirjoittajia

Huoneessani kaikuu jo, muuttoa tekevä S tekstasi aamuyöllä tilanteen. Olisin voinut miettiä vuoden, mutta miksi? En siltikään olisi osannut tiivistää noin.

Papa Hemingwayta lukiessa tulee outo olo. Siinä maailmassa kaikki on jotenkin niin selvää. Härkä kuoli ylpeänä matadorin miekkaan, sinä vuonna tutustuin kreivittäreen, tuossa hallituksen joukkojen kranaatit pudottivat rappausta, tapasin juoda Sancerrea, naisia on käsiteltävä näin.

Vaikka Hemingway oikeastaan viljeleekin vain yksittäisiä havaintoja, herää melkein kaipuu maailmaan, jossa asiat "olisivat" juuri ja vain jotain. Epävarmuus on joskus niin ärsyttävän uuvuttavaa.

Mutta kiehtova kirja. Fyysisestikin. Vuoden 1966 kovakantinen painos (Weilin&Göös, Helsinki), jossa varmaankin on joskus ollut irtokannet. Kansilehdelle divarissa pehmeällä lyijykynällä kiepautettu hinta 30,-. Tuoksuu pölylle ja hyllylle, vanhalle kirjalle. Helppo olla taittamatta selkää tai tekemättä hiirenkorvia. Ja Hemingwayta itseään on ehdottomasti luettava lisää.



Joulun jälkeen

Kun syö survottuja puolukoita ja juo päälle appelsiinituoremehua, tuntee hampaidensa suorastaan sulavan suussa.

Sumu pehmensi apean kuraista maisemaa. Kasvoille vihmoi vettä.


perjantai, joulukuu 26



Tapanina

Tapaninkävelyllä märässä mustassa Töölössä. Pysähdeltiin kaksine rattainemme loputtomien antiikkiliikeiden kohdalle, asvaltti imi oranssin valon ja hiekka ritisi pyörien alla.

Ajatustenlukija L poikkesi päivällisellä ja toi lainaksi Papa Hemingwayn, jonka alkuun pääsin Ruotsin-reissullamme. Huomaavaista.

Iltapesulla huomasin Pojan ylähuulen ja poskien rusottavan ja kutisevan epäilyttävästi. Aivoriihi ei nostanut esiin muita ehdokkaita kuin joululimpun aniksen ja korianterin. Viisi milliä Ataraxia ja tiivistä tarkkailua, vasta punan laimetessa nukkumaan.

Aina tilaisuuden tullen olen livahtanut itärintamalle. D-mallin Pantherien moottorit syttyvät tuleen omia aikojaan, pehmeä maa on Tigereille myrkkyä ja 88-millinen PaK raskas siirreltävä. Lukuvauhti hidastui, kun aloin kaivaa hyllystä vertailua varten Mansteinia, Tippelskirchiä ja Mellenthiniä. Kukin tietenkin von. Olen kuitenkin niin pitkällä, että voin todeta käänteentekevän Kursk-analyysin olevan vasta jossain tulossa.



Sotaa ja pahempaa

Harjoittelin Espanjassa. Joen ylityksen jälkeen käskin Schwerpunktin teiden suuntaan ja tiedustelujoukkueeni ajoi Ciechanowiin ennen kuin urheat puolalaiset ehtivät ryhmittyä uudelleen. Yhdessä sankarillisten suomalaisten hiihtopartioiden kanssa tuhosin kaksi neuvostodivisioonaa Suomussalmella. Maahanlaskujoukkojen ja Stukalaivueen iskut mursivat brittien ja norjalaisten asemat vuonon molemmilla puolilla. Ylitin Meusen Sedanin kohdalta ja raketinheitinten tukemana torjuin yksitellen tuleen heitettyjen kurassieeriyksiköiden vastahyökkäykset. Seuraavaksi tuhoan britit Dunkerquen rannoille.

Moni näyttää jouluna kärsineen vanhempiensa ja sisarustensa seurassa. Moni näyttää saaneen vanhemmiltaan epämieluisia lahjoja. Siinä on jotain surullista.


torstai, joulukuu 25



Harmaata lunta

Sohjonsekainen lumi oli raskasta lapioida, mutta kului aika niinkin. Ruskea, harmaa ja valkoinen maisema masensi yllättävän vähän.

En maistanut tänäänkään kinkkua. Suklaata kyllä, aivan liikaa.

Zombiväsymys painaa. Ei kunnolla nukuta, mutta sitä makaisi vain silmät auki. Kaikenlainen kommunikointi on ponnistus.


keskiviikko, joulukuu 24



Revittyä paperia

Kun olin pieni, minua huijattiin aina samalla kikalla. Laitettiin iltapäivästä kylpyyn ja juuri siellä lilluessani pukki soitti ovikelloa ja jätti lahjat eteiseen. Tänään idea oli periaatteessa sama. Keittiön ikkunasta kuului ihan kuin koputusta, ja tähyillessämme Pojan kanssa pihalta punaista pukua ilmestyi säkki eteiseen.

Tuomas-veturin kurouduttua paketista eivät loput lahjat enää jaksaneet hirveästi kiinnostaa. Tosin C-Mese, liikennematto ja Rollekin saivat illan mittaan huomiota.

Minä sain talvikengät, koska tennareissa ei kuulemma kuulu kulkea ympäri vuoden. Ja jouluna pitää olla kirja, joten ostin päivällä itselleni Franksonin ja Zetterlingin Kurskin taistelun.

Tyydyin kahteen lautaselliseen laatikoita ja karjalanpaistia. Huomenna saatan maistaa kinkkua.

Piha on jääpohjainen uima-allas. Peltinen ikkunalauta ropisee, ja aina välillä räsähtää jäätä katolta alas.

Falmis ja muutamat muut kuvaavat yksi yhteen joulujani kaksikymppisenä. En luule tietäväni mitään, mutta olisinpa lukemassa heidän jouluistaan, kun ovat tässä iässä.



Aattonäkymiä

Ruuhka oli poissa. Taivaalla harmaina ajelehtivien pilvien välistä pilkisteli sinistä.

Katuosaston kuorma-auto pysähtyi valoihin Postitalon ja Sokoksen välissä. Punahiuksinen ja pitkäpartainen mies haalareissaan loikkasi alas repsikan paikalta ja harppoi kohti asemaa.

Sokoksen koruosaston ystävällinen myyjätär huikkasi vielä perään hyvää joulua. Posti oli auki keskipäivään, joten ehdin hakea kälyläisten paketin. Palvelu oli keskitetty yritystiskille.

Auringonsäde välähti kultaisena Postitalon ja Kiasman välistä. Kävelin kolme askelta takaisin ja katsoin uudelleen Tornin mustaa siluettia. Kirkkaus pakotti siristämään silmiä.

Leijonalippu tempoi salkoaan Eduskuntatalon kulmalla. Oli kai klisee saada näystä mieleensä Tali - Ihantala.

Kulmakaupassa vaihtoi jalkaa 12 - metrinen jono. Puoluesihteeri ja TV-kasvokin viime hetken ostoksilla.

Huomenna, jos Jumala suo, kuului TV:stä samalla hetkellä kun astuin sisään.


tiistai, joulukuu 23



Hyötyliikuntaa

Raikkaassa pakkasillassa lumilapion jatkona. Veikkaan, että yöllä väsyttää ja aamulla kivistää. Mutta eipähän iskenyt noidannuoli kuten amatööreillä yleensä. Ainakaan heti.

Kaivettiin auto esiin ihan muuten vain. Toiveikkaita parkkitilan etsijöitä alkoi heti hiljennellä kohdalle. Lumen lapiointiin puistossa vuoreksi en keksi muuta syytä kuin että tenavat tykkäsivät kiivetä kasan päälle.

Totean minäkin, että blogit.fi on avattu. Lisään vielä, että jostain syystä odotan siltä paljon.

Markku Jantusen teksti veturiäänistä innosti. Juuso Hyvärinen taustoitti.



Pääkonttorilla ja helvetissä

Pääkonttorilla lepäsi lähestyvän joulun rauha. S mapitti tositteita, H katseli ikkunasta lumiselle parkkikselle ja J teki rap - eleitä. Istuttiin H:n huoneessa hetki ja puheltiin harvakseen.

Liikelahjakarkkeja oli vielä muutama jäljellä. Enää ei ole. Jätin matkalaskut Ison Johtajan lokeroon.

Palautin S:lle Kentin ja Egotripit. Sain puolestani takaisin Klubin mestarien liigassa, Joonas-kirjan ja Harlamovin muistelmat.

Kanssabloggaajat ovatkin jo kuvanneet helsinkiläisen jouluostosruuhkan. Dantea se oli. Hihansuut ja takinhelma kärysivät yhä, kun kuljin sakenevassa lumisateessa alas Arkadiankatua. Huomenna uudestaan.

Blogit luettu. Nyt tiedän yhden, joka syö lipeäkalaa.



Slicksit alla

Toivottavasti kovin moni ei nähnyt koreografiaani liukkaalla pihamaalla. Alku oli jonkinlainen kärkischalkow, ja jatko toi mieleeni professori Teophilus Tuhatkaunon demonstroimassa savatea Sydneyn (?) lentokentällä.

Tänään voisi poiketa pääkonttorissa viemässä syksyn matkalaskut ja sitten kaupungilla ostamassa kaksi lahjaa.



Kystä kyllä

Kobaïan Nea voi syödä vain joitain jouluruokia. Minä voisin melkein kaikkia, mutten syö.

Ohitan suolakalat ja rosollit sujuvasti. Näin meidän kesken en erityisemmin innostu kinkustakaan. Toki muutama siivu aamuyöllä ruisleivän ja sinapin kanssa.

Jouluateriakseni riittäisi paljon perunalaatikkoa, aika paljon porkkanalaatikkoa, vähän lanttulaatikkoa ja päälle iso kauhallinen karjalanpaistia. Taidan olla meillä ainoa, joka kaipaa haudutettua punakaalia. Mutsi taisi tuoda reseptin Saksasta. Ja hyvä on, pari palaa silliä tai valkosipulisilakkaa perunan kera.

Särpimeksi anopin tekemä mainio kotikalja ja maito. Ei viinejä, oluita, snapseja. Niitä ei kyllä harrastettu tenavakotonakaan jouluisin.

Aattoaamu alkaa riisipuurolla. Joulutortut tahmautuvat kitalakeen, mutta piparkakuista olen alkanut vanhemmiten tykätä yhä enemmän. Ennen vanhaan omenat olivat kai harvinaista herkkua, nykyään ne ostetaan koristeiksi. Sitten syödään lahjakirjoja lukiessa kourakaupalla suklaakonvehteja maistamatta enää makua.

Lipeäkalalla pelotellaan lapsia. En ole koskaan kuullut kenestäkään, joka moista oikeasti söisi.

Lumimyräkkä toi mieleen sen talven, kun paikallisliikenne oli lakossa. Ajoin keskustasta Malmille junalla ja kävelin siitä Kontulaan. Kehä I:n vartta pääsi sujuvasti, mutta Kurkimäen läpi piti vähän suunnistaa. Perillä tiesi kahlanneensa lumessa.


maanantai, joulukuu 22



Kun on lapsena syönyt lunta, tuntee taiat talvi-iltojen

Tällainen on yksi kolmesta suosikkikelistäni. Ne kaksi muuta kokee kesällä: rehellinen paahtava helle asvalttiviidakossa sekä kostea, kostea ukkosmyrskyyn päättyvä päivä.

Jalkakäytävät melkein ummessa, ajoradan jo harmaalla paksulla lumella puolittaisessa sivuluisussa moottori ulvoen tempoilevat takavetoiset. Risteys, joka yhtäkkiä katoaa tuulenpuuskan nostamaan lumeen. Sasu Punasen puistoon oli kasattu miestä korkeampi lumivuori.

Illalla jo kirpeämpää ja selkeämpää, vaikkei tähtiä näkynytkään. Katsoin ylös ja tarkistin. Siellä täällä keltaisia vilkkuja ja traktorien murinaa, liikennevalot ja ajovalot kirkkaina pimeydessä. Pehmeään lumeen vaimenevat kaupungin äänet.



Lumimaanantain asiat

Aamiainen: Kolme mukia maitokahvia ja siivu tiikerikakkua.

Olo: Epävakaa maha, ohuena säikeenä niskasta takaraivoon sykkivä vihlonta.

Teema: Helsingin pysäyttänyt lumituisku.

Pinserin listan uutuudet: Rastitin kolme.

Zen-harjoitus: Pitkien kalsarien, sukkien, collegepaidan, villapuvun, villasukkien, lapasten, rukkasten, haalarien, ulkoilukenkien, kypärähatun ja rottahatun pukeminen vastaan rimpuilevalle 15-kiloiselle. Hyväntuulisena.


sunnuntai, joulukuu 21



Kolme yötä jouluun on

Noin, päälle kaatuvat työt on tehty vähäksi aikaa.

En ole lähettänyt ainuttakaan joulukorttia. En ole hankkinut ensimmäistäkään joululahjaa. En tiedä, mitä mahdollisesti haluaisin lahjaksi.

Varsin toimivia inttiohjeita, sikäli kuin muistan.



Mukavahan tuonne ulos on katsella

Lumi on lapioitu kinoksiksi pihan reunoille ja puut kimaltavat valkoisina.

Taas on yksi päivä mennyt tässä narisevassa tuolissa, jonka pehmusteet ovat varisseet lattialle jo kauan sitten. Jos vielä saapuisi jonkinlainen oikovedos tarkastettavaksi.


lauantai, joulukuu 20



Missä maat on mainiommat

Hyrylän SparMarketissa tuoksui maaseudun marketille. Sellaiselle, kun on kesällä vaikka Parikkalassa tai Nurmeksessa ja ostetaan makkaraa ja jäätelöä ja limsaa ja ulkona on kuuma ja kohta lähdetään taas autolla mökille ja pääsee uimaan.

Ulkona kauppojen mainosliput paukkuivat vaakasuorassa. Perhe tutki joulukuusia.

Käytiin ennen aloittamista työmaalla. Kaksi miestä asensi öljypoltinta, kaksi tasoitti sisäseiniä. Jos hyvin käy, ensi kerralla viimeistellään jo täällä ja saunotaan päälle, O lupasi.

Päivän urakan jälkeen O heitti Tikkurilaan, jossa palelin laiturilla puoli tuntia, junat myöhässä. Pikajuna Ouluun seisoi laiturissa pitkään. Kaksi miestä asioi ravintolavaunun tiskillä, lämpimän näköisissä makuuvaunuissa valmistauduttiin yöpuulle. Minäkin halusin olla matkalla johonkin kauas ja nukahtaa junan heilahteluun.

Stadissa Rovaniemen juna teki lähtöä. Viimeisiksi kytketyissä kuljetusvaunuissa autoja, katoillaan suksibokseja. Spåra tuli kerrankin heti. Kotona kaivauduin peittojen alle lämpenemään. Sänkyyn oli vaihdettu puhtaat lakanat.



Joille on paljon annettu

Maalainen kirjoittaa entisestä pääministeristä humaanisti.

En ole ihan samaa mieltä. Tuli tuomiota tai ei, Jäätteenmäki kätyreineen innostui liikaa ja haki vaalivoittoa likaisilla keinoilla. Nyttemmin koittanut piina on vaalivoittoa seuranneen voitonriemun kääntöpuoli. Mahdollinen vapauttava tuomiokaan ei pyyhkisi häpeää.

Toki muistettakoon, että vilppi oli ant shit -kokoluokkaa. Määrältään häpeä on sen mukainen.

Mutta oliko kyseessä tosiaan kahden ihmisen kikkailu? Löytyykö puolueesta vastuunjakajia? Ja pitäisiköhän perehtyä asiaan kunnolla ennen kuin ottaa kantaa?

Jolle annetaan valtaa, siltä pitää enemmän vaatiakin. Sellainen olisi hieno maailma, jossa valtiaat olisivat kadunmiestä moraalisempia ja suoraselkäisempiä olentoja. Raadollisempi tausta suhtautumiseeni saattaa olla se, että maalaisliittolaisille on näillä leveyksillä tarjolla niukalti sympatiaa.

Asioiden venymisen kohdalla Maalainen oli oikeassa. Jospa Jäätteenmäki myöntäisi tehneensä väärin ja pyyytäisi anteeksi, sitten pyöveli antaisi viivottimesta kerran sormille ja muistuttaisi, ettei saa enää tehdä noin. Lopuksi kaikki menisivät takaisin jatkamaan töitä.



Syke ei sammu

Ei tahdo helpottaa. Alien sykkii ylävatsassa ja odottaa tilaisuutta puristautua yläkautta ulos. Ihan kuin puoliväliin kehittynyt krapula.

Poika halusi syödä rypäliinejä ja päähänsä kuulosuojattimet. Tyttö istui ensi kertaa härrikässä.

Tulee ulkopuolinen olo, kun kaikki listaavat noita lastenkirjoja eikä mikään edes kuulosta tutulta. Ehkä meillä luettiin vain Anni Swanin satuja? Ne kyllä muistan.

Kymmenen minuuttia Wayne's World kakkosta hyrehdytti.


perjantai, joulukuu 19



Perjantaina

Etna mahassa alkaa rauhoittua. Yrjöttävä olo tosin jatkuu ja ajatus minkään pudottamisesta vatsaan etoo.

Muutama bloggaaja, tai siis heidän tekstissä päilyvät kuvajaisensa, ovat alkaneet kuukausien kuluessa enemmän ja enemmän ihmetyttää. Ihan sillä että tuntuvat suhtautuvan niin moniin asioihin niin täysin eri tavalla kuin minä. He ovat tietenkin tämä, tämä ja tämä.

Ihmetyttäminen ei tässä automaattisesti tarkoita paheksuntaa tai moitetta.


torstai, joulukuu 18



Kakunpaloja

Mainio uutuus Sumua tuskastui (joihinkin) opiskelijoihin.

Minäkin roikuin yliopistolla kymmenen vuotta mutta tukihana meni kiinni opintoviikkojen tulon tyrehtyessä. Kuten pitikin. Välillä ei ollut viikkoon rahaa ostaa edes maitolitraa mutta sitten taas elettiin työnteolla. Uuden innon löydyttyä sekä tehtiin töitä että opiskeltiin. Ei tullut missään vaiheessa sorrettu olo. Nykyään ei kuulemma haluta ottaa lainaa. Ennen tuki koostui lähinnä lainasta. Minä otin ja maksan nyt takaisin. Eikä ole sorrettu olo.

On yksilöllisiä elämäntilanteita ja sosiaalisia syitä, mutta onpa omia valintojakin. Kuinka isolta osalta ja kuinka kauan valtiolla on velvollisuus elättää opiskelijoita? Entä lorvijoita? Empijöitä? Niitä jotka eivät tiedä mitä haluavat? Entä niitä jotka eivät ole edes opiskelevinaan? Entä lapsiperheitä?

Ehkä kaikille ei vain riitä tekemistä ja osa pidetään rahalla tyytyväisinä, jotteivät ryöstely ja kapinointi ala?

Petals around the rose oli opettavainen. Ensinnäkin olin jo alta kymmenen minuutin googlettamassa ratkaisua. Toisekseen olin jo klikkaillut tovin ja etsinyt lukusarjoista säännönmukaisuutta ennen kuin edes huomasin että jaa tässä on tällaisia nopan kuviakin ja ne vieläpä muuttuvat.

Fiksu olo ei tullut, putkinäköinen ja rajoittunut vain. Onpas muuten vaikea myöntää tyhmyytensä julkisesti. Näissä naamiaisissa kun kuuluu esiintyä jollei nyt komeana niin ainakin fiksuna.



Izvestija

Baltika - turnaus alkaa tänään Moskovassa.

Lapsena se oli Izvestija ja tarkoitti joulun olevan ovella. Koulupäivät olivat enää puolitotisia, ja kotiin ehdittyä laukku lensi nurkkaan. Ensin TV auki, sitten takki yltä.

YLEn joutsenet, Eurovision tunnus ja sitten turnauksen pakkasukkologo. Harmaanruskea jää, Luzhnik - hallin ruskea sisus ja puolityhjät katsomot. Jos pelaajat alkoivat nahistella, ohjaaja alkoi välittömästi näyttää jotain yksityiskohtaa katsomosta. Naisäänen kuulutukset venäjäksi ja miesäänen amerikanenglanniksi. Pasi Huura, joka kuulutuksessa oli Pasi Huora. Juha Huikari, joka luulemma häveliäisyyssyistä lausuttiin Hukari. Venäjää osaamattomana en tiedä, oliko näin.

Iltapäiväpelin jälkeen ehdittiin vielä Väiskille höntsäämään. Minä halusin olla Maltsev.

Lisää kultaisia muistoja löytyy Jatkoajasta.



Saddam-setä asuu maakuopassa

Kuolemantuomio on väärin.

Muistan Veikko Sinisalon Lahtisena ja äänenä joissain lausuntajutuissa. Joitain tuntuu ärsyttäneen Kysyn vaanin Sinisalo - hupailu. Minua se kyllä nauratti. Ja eihän se mikään Sinisalo - hupailu ollut. Se oli pompöösit nekrologit -hupailu.

Yritin kovasti muistella, mitä minulle luettiin ihan pienenä. En muistanut pidemmälle kuin sarjakuviin. Perimätiedon mukaan pyysin jatkuvasti jotakuta lukemaan minulle, kunnes mutsi sai tarpeekseen ja alkoi opettaa lukemaan itse. Oppimateriaalina olivat Aku Ankat.

Saman legendan mukaan ensimmäisten joukossa olisi ollut Oliver Twist ja seitsemän vanhana luin Alistair MacLeanin Saattuetta Murmanskiin. Sen kyllä muistan. Ja sen, kun käytiin mutsin kanssa Töölön väliaikaisessa kirjastossa Kivelän sairaalan alueella.

Aivastin juuri viidesti peräkkäin. Se on harvinaista.



Nuori tutkija

(Keskiviikkona iltapäivällä)

- Luettaisko isi yks kirja?
- Luetaan vähän myöhemmin kun nyt vielä pitää levätä ku on maha tosi kipee
- Ootko syöny piparkakkutaikinaa?
- En oo syöny taikinaa ku on varmaan vaan mahaan menny joku pöpö
- Onko se pöpö tullu ruuasta?
- Voi olla mut voi olla et on koskenu johonki likaseen ja pöpö tullu sieltä käsiin ja mahaan
- Ootko koskenu minun rattaiden pyöriin?


keskiviikko, joulukuu 17



Talo hajoaa

Rämähdys veti ikkunaan.

Neliömetrin kokoinen pala kattopeltiä oli laskeutunut juuri siihen kohtaan, josta vaunuissa nukkunut Tyttö varttia aikaisemmin haettiin sisään. Kevyttä tavaraahan se on, mutta kulmalleen sattuessaan huonoa ottaa kohdalle.

Puhelinvaihde kertoi isännöitsijän olevan lomalla. Huoltoyhtiö lupasi tehdä jollekin jotain.

Koko päivän jatkunut kaukainen ukkosen jyrinä ei vain lakkaa. Se tulee mahastani.



Varjojen mailla

Vilunväristykset kestivät Buranasta huolimatta liki tunnin. Nukahdin, vastustaja ajoi ulkokautta sisään ja laukoi vasemmalta ohi, säpsähdin hereille. Nukahdin, heitin keskeltä pompulla läpi ja heräsin huitomiseeni.

Jossain vaiheessa heräsin 15 kilon mätkähtämiseen vatsani päälle, kun Poika kömpi isoon sänkyyn. Loppuyö meni pehmotiikeri poskella ja pienet varpaat kylkiluiden välissä.

Aamun yleishuonon olon kruunasivat varpusparvet.

ATV ja MoonTV tekivät tilaa HihhuliTV:lle. Fabulan mielestä vaihtokauppa ei ollut häävi. Itse arvioisin maallisen roskan vaihtuneen toisenlaiseen roskaan. Kantani on kevyempi, koska olen perehtynyt asiaan vähemmän.


tiistai, joulukuu 16



Hyvässä seurassa

Toinen tappio 20 tunnin sisällä rassasi paljon vähemmän, kun nyt sai jotain kiinnikin. Lajissa MM-kultaa voittanut neito toisessa päässä lisäsi kummasti näyttöhaluja, joukkuetoverinsa kotoisesta sarjasta teki kolme. Vain kaistanousun päätteeksi korvan juuresta suhahtanut voittomaali jäi vaivaamaan. Hyvä tapahtuma.

Saunan ja parin oluen jälkeen ehdin parahiksi näkemään metron perävalot. Kiristyvä pakkanen jähmetti otsan ja posket. Hiukset olivat ehtineet kuivua sen verran etteivät jäätyneet.

Tiralla on hiukan vanhanaikainen käsitys käyttäytymisestä lätkämatsissa. Nykyisin istutaan ensi erä omilla paikoilla puhumassa työasioista. Tauolla lähdetään juomaan siiderit ja ottamaan pientä purtavaa. Jutellaan erilaisista asioista ja palataan hetkeksi omille paikoille ennen erän päättymistä. Toisella tauolla siirrytään hallin ravintolaan ottamaan muutama siideri. Pelihän näkyy siellä TV-ruuduista, jos joku nyt haluaa katsoa. Aikanaan huomataan pelin päättyneen ja lähdetään kaupungin yöhön. Jossain vaiheessa joku kysäisee, paljonko se peli muuten päättyi. Mikä peli, joku toinen vastaa.

Väsyttää, päätä särkee, silmiä kirvelee ja palelee. Siis nukkumaan. Jaaha, joku on lisäksi survonut oikeaan nilkkaan sukkapuikon.



Lipumassa sumuun

Jompikumpi joukkue pelasi väärässä sarjassa. Luultavasti se toinen, koska useimmat pelimme ovat olleet tasaisia. Kuokkaan tuli sen verran että kenelläkään ei ollut kivaa. Itse en ehtinyt edes sinne päin ja hedari kopan sisällä yltyi koko ajan. Kurkkukipu jalostui korvien pistelyksi ja poksahteluksi.

Kotona Burana ja perään kuumaa mehua. Hetken päästä hiki kasteli paidan. Nyt töihin.


maanantai, joulukuu 15



Murskatkoon väkipyörä kalloni

Gojira tallatkoon tyypit, jotka vievät kiireisen aikaa jaarittelemalla puhelimeen. Sitä odotellessa saattaisi auttaa, jos kiireinen saisi sanottua olevansa kiireinen.

Kurkku on kipeytymässä. O tekstasi muistutuksen illan pelistä.

Soi päässä: Rush: Fly by night (se intro uudestaan ja uudestaan)



Tytön nimi ja pojan

Heta nostaa esiin mielenkiintoisen asian: miksi naisjoukkueiden pelaajilla on niin miehiset lempinimet? Joskus kyllä toisinkinpäin, kuten "Sonja" Lumme ja "Essi" Keskinen.

Naisjoukkueita pohtiessa ei kieltämättä kyllä montaa naisellista lempinimeä mieleen. Aika neutraaleja kyllä: Tysy, Mappe, Hönö, Pude, Iso, Tahna...


sunnuntai, joulukuu 14



Jos Helsinki on hetkisen kaunis

Toki sohjomeri lainehti ja rännit ropisivat, mutta kyllä lumi kaupunkia kaunisti. Se pehmensi autojen äänet ja heijasti katulamppujen persikkavaloa.

Kuljin menomatkalla Mechelininkatua, kuraa roiskivien autojen vuoksi aivan sairaalan muurin viertä. Junnuna kiipesin Jäähallista tullessa aina sen kallion päälle. Lehtovaarasta leijaili valkosipulin aromi. Nordenskiöldin aukio hohti valoa ja kääntyvä auto antoi jalankulkijoille tietä. Turkkilaisen ravintolan kohdalla tuli vastaan Myrskylintujen Lady Penelope. Takaisin Topeliusta, kirjaston jälkeen näkyi mies rakentavan lumipylvästä.

Sohjo läpäisi tennarit vain kantapäiden kohdalta. Farkkujen vetoketju ei pysynyt nytkään kiinni.

Piparkakku ja kuuma mustaherukkamehu soivat yhteen. Helpottaa, vähän.

Soi päässä: Otsikon biisi



Triste

Pitkäpartainen väsynyt Saddam kaivettiin maakellaristaan. IFK tasoitti ilman maalivahtia, eteisen lattialla on hiekkaa ja ulkona tuiskuttaa lunta. Pallea repsottaa riekaleina.

Ripeitä vuoteesta ponnahtamisia heti ajan koittaessa. Kylmiä suihkuja. Syvää hengitystä ja reippaita aamuvoimisteluja. Kylmää vettä. Kaurapuuroa. Hyvä ryhti. Katse tiukasti maalissa. Ahkeraa työskentelyä huolellisesti keskittyen. Voimakävelyä raikkaassa ulkoilmassa. Aikaisia nukkumaanmenoja hyvin tuuletetussa makuuhuoneessa. Ei vääriä ajatuksia. Ei junnuhöntyilyä.

En minä tiedä, onko sellaista sanaa kuin meanderoida oikeasti olemassa, mutta se sopii pitkään ja kiemurtelevaan bussimatkaan. Alkuperä on lapsena tankkaamassani Combi - tietokirjasarjassa, jossa esiteltiin meandereita ja juolua. Taitavat olla luonnonmaantieteen alaa.

Soi: Egotrippi: Varovasti nyt



Kolme kultaista patsasta

Aamulla katsoin Fredaa etelään ja taivas liekehti kultaa Viiskulman yllä. Aurinko kurkisti mustien kattojen yli. Sillalla katsoin bussin ikkunasta, ja sataman konttinosturit olivat kirkkautta vasten mustat.

Kahvi oli kitkerää ja lattiatasossa tuli kylmä. Käsien tärinässä saattoi olla muutakin. Juttelin länsiuusimaalaisen kanssa, joka paljastui lisäksi N:n isäksi. X haisi viinalle ja oli ääliönä. Pidä nyt suusi kiinni ja mieti vähän, R tiuskaisi X:lle.

Ihminen voi herätä aamulla aivan tavalliseen sivustakatsojan päivään ja nukahtaa illalla nimenä, jonka alan väki kautta maan on kuullut. Näköjään se saa hänet mietteliääksi.

A lepäsi korokkeella kuin merenneito aarteet ympärillään ja me teimme nyökkäillen muistiinpanoja. Ihastuttava itämurre. Yöllä nauhoitusta katsoessani huomasin myös TV:n valinneen hänet.

Löysin tänään kolme kultaista patsasta. Varsinkaan tänään ei pitäisi tuskailla niitä viittätoista, joita ei ole tarkoitettu minulle. Oikeastaan seitsemäätoista.

Päivä oli liian pitkä. Meanderoituani bussilla keskustaan poikkesin juomassa kaksi olutta ja tajusin, että kolmas ei toisi iloa vaan väsymystä. Annoin narikkalapun, otin takkini ja kävelin ulos tanssivaan tuiskuun.


perjantai, joulukuu 12



Riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa

Jos lähtisi illaksi ja iltayöksi töihin. Jatkaakseen sitten töitä kotona.

Huomenna jäävät työkiireiden takia väliin kauden toinen(kin) turnaus, joukkueen saunailta, pääkonttorin sauna ja pääkonttorin pikkujoulut. Tai siis niistä ne, joihin valinta olisi osunut.

Mutta päätökset ovat omia ja vapaaehtoisia.

Kaupassa oli uusia Tiramisu - Dominokeksejä. En ostanut vielä. Milloinkahan tulevat Salmiakki-Tommipommit, Kevätsipulikukkatee, Avokatsomo-sipsit, mitvit-valkaisuaine ja Siiveniskuja-pikkuhousunsuojat. Raejuustoa saa jo.



Porot pannuun, herneet nenään

Nyt - liitteen juttu erikoiskahveista oli varmaan hieno, mutta jokin siinä ärsytti. Varmaan todellinen tai kuviteltu rivinvälin vihjaus, että tavallista kitkerää kahvia juova kansa olisi jotenkin tyhmempää.

Suomestakin alkaa jo löytyä kahvifriikkejä jotka osaavat vaatia laatua. -- Muutenkin baristat voisivat jutella Suomessa enemmän mutta ehkä se on sitä pohjoismaista jäyhyyttä.

Mutta kaipa juttuun oli sisäänrakennettu sopimus, että nyt puhutaan hetki kahvin nyansseista kuin ne olisivat tärkeitä asioita.

Meikäläiselle kelpaa huoltsikan sumppi kunhan rasvatonta maitoa on paljon ja sokeria sopivasti. Enkä hirveästi innostu puheliaista tuntemattomista. En taksikuskeina, baristoina enkä partureina. Purilaispaikassa on vapauttavaa kun ei tarvitse sanoa kuin Clubimiili colalla ja kiitos. Kirjoitin joskus jotain kahvinjuonnistani, jossain täällä se on.

Perustin Qloggeriinkin sivun samalla nimilogiikalla, mutten osaa päättää, pitäisikö siitä kehittää jotain.

Kalle Palander saa kyytiä Lauri Hollolta.


torstai, joulukuu 11



Illan loppusiivous

Tänne muutettuamme ihmeteltiin ääntä kuukaudesta toiseen. Iltayhdeksän tienoilla kuulosti kuin joku olisi pari kertaa kumonnut yläkertaan kasan kivilohkareita. Se kuuluu nykyäänkin silloin tällöin. Joku puhui maata pitkin kantautuvista Kampin metrotyömaan räjäytyksistä, mutta ihan varma en ole vieläkään. Kuulosti vain niin tutulta.

Korkalovaara, Rovaniemi. Noissa riveissä on rakkautta. Kaunista.

Ajattelin tänään kevättä. Linnunlaulua, sulavaa jäätä ja illalla paistavaa aurinkoa. Päivät alkavat kohta pidetä.



Köyhälän joulu

Belabix pyyhki omahyväiset hymyt kasvoiltamme.

Ärsyttävintä on tietenkin sen mahdollisuuden mainitseminen, että saattaisimme olla hyväuskoisia hölmöjä. Me, fiksut, koulutetut, kepeän mukaitseironiset bloggaajat. Perkele. Mikään ei kuiveta antavaa kättä yhtä hyvin kuin tuo visio. Työkuntoinen virkeä ovela, joka huijaa avustukset himaan ja nauraa koko matkan baariin. Lusikaa duunissa, suckers. Fiksu chillaa biitsillä ja ottaa vaan fyrkat. Jutun kuvituksessa näkyvät vain kaverin nahkatakkinen selkä ja vähän profiilia takaviistosta.

Onneksi torjuntamme on kunnossa. Emmehän mekään nyt tosissaan mihinkään hyväntekeväisyyteen usko no hei haloo. Tää nyt on vaan meidän oma juttu. Hupaisa, yhteinen, puoliksi herjana heitetty. Kun Mies vailla menneisyyttäkin oli niin hyvä leffa.

Mutta minun lahjoittamani rahat menevät kyllä nälkäisen syöpäsairaan orpotytön jouluateriaan.



Mutku toi alotti

Toisten kakkuja ei rikota, lapiolla ei lyödä ja lelua ei saa ottaa toisen kädestä. Nyt pyyhitään kyyneleet ja sitten mennään pyytämään anteeksi.

Tänään tuntui, että olin monessa kohdassa samaa mieltä Birdyn kanssa.

Taivas oli oudon siniharmaa, kuin ennen kesäistä ukkosmyrskyä. Kummastakaan suunnasta ei tullut autoja vaikka valot paloivat vihreää. En muista moista tapahtuneen. Tuli tunne, että maailmanloppu on alkamassa mutta minulle ei ole kerrottu.

Soi: Led Zeppelin: Ramble on


keskiviikko, joulukuu 10



Frälläkälle

Oli poikettava padalla, kun kerran kaikki muutkin. Tehtaalaisilla saattaa olla enemmän paalua mutta ropo se on leskenkin.

Kummelileffaa en nähnyt kuin pätkän, epookkisarjaa jaksoin loppuun saakka. Kovasti kiire oli tekijöillä luetella läpi Nanin vaiheita. Olisi ehkä maistunut paremmin toisin painotuksin, mutta jakson teemanahan taisi olla se suuri rappio ja turmelus.

En ole vielä oppinut pitämään Pamaustani yhtä pyhänä kuin cowboy hevostaan. Välillä joku desantti räjäyttää varikon mutta sattuuhan sitä. Sitten rakennetaan uusi.



Vanhemmat keskustelivat

- Nyt jos tää piparkakkutalo putois mun käsistä ni me jouduttas syömään palaset.
- Kaikki kerralla vai?
- Kaikki. Ja sit pitäis kyl hakee lisää maitoo.



Radiomuistoja

Mummolan matkalaukun kokoinen radio, joka paukahti virtaa päälle kytkettäessä ja hurisi lämmetessään. Vähitellen vihertävä hohde valaisi Hilversumin, Montreux'n ja muut jännittävät nimet. Yleensä kiinni paitsi sunnuntaina, kun radiojumalanpalveluksen aikana piti leikkiä jotain ihan hiljaista. Papin liturgianuotti.

Aamu keittiössä, kun juotiin kaakaota ja syötiin voileipiä ennen kouluun lähtöä. Oliko sen yhden lastenohjelman nimi Himpulapimpula? Systeri oli pieni, minä en enää. Ja Mestaritontun seikkailut.

Kuoriperunat ja punaisesta emalikattilasta tarjoiltu makkarakastike keittiönpöydän ääressä. Taustalla Tänään iltapäivällä - ohjelma. STT:n uutisia... Tulopoliittisen kokonaisratkaisun... Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeri Anatoli Patolitshev saapuu....

Kesäinen perjantai-iltapäivä, Esko Riihelä ja tilanne Mäntsälän ohikulkutiellä. Ja nyt poliisitiedotus. Tiedotus N.N:lle, matkalla jossakin Pohjois-Suomessa...

Nuorten Sävellahja 2001 ja sormet valmiina RCAlla radioon kytketyn mankan näppäimillä. Boney M, ELO, Hullujussi. Silloin kun ainoat muut alan ohjelmat olivat Pop eilen-tänään ja Viikon pop-LP. Laulu- ja soitinyhtye Sex Pistols esittää oman kappaleensa God save the Queen. Sitten Rockradio aloitti ja kaikki muuttui.

Öiset istunnot käsin maailman taajuuksia skannaamassa. Vinkunoiden ja murinoiden keskeltä tulevat ja häipyvät oudot kielet ja musiikit. Suosikista opittu Radio Luxemburg, jonka sai tarkasti virittämällä kuuluviin. Ja josta sitten kuuluikin vain ihan outoja biisejä.

Toukokuinen keskiyö, avoimesta ikkunasta leyhyvä kevään tuoksu ja päiväkirjamerkinnät lyijykynällä ruutuvihkoon. Höyry-Häyrinen selostamassa Neuvostoliitto - USA -ottelua ja kertomassa enimmän aikaa nyrkkeilytarinoita.

Puolikuntoinen pikkuradio lyhdyn valaisemassa puolijoukkueteltassa jossain Pohjankankaalla. Siihen koulutettuna sain virittää rautalangasta antennin ja kuunnella sitten hämärässä virnistelevien tamperelaisten keskellä, kun Tappara vei IFK:ta.

Hiljaa yöllä soiva radio, minä lukemassa Len Deightonia. Kello yhden aikamerkki ja uutistenlukijan vakava ääni. Presidentti Urho Kekkonen on kuollut...

Bussin kaiuttimista tulviva paikallisradiojuontajan pehmeä ruotsi pelimatkalla jossain Tukholman ja Oslon välisellä tiellä. Statoililta ostettu Daim-tuutti, viheriöivät pellot ja Ace of Basen The Sign. Oudon onnellinen, rauhallinen olo.

Kaupalliset eivät ole tehneet kovin isoa vaikutusta. Kai siksi, että syvimmät vaikutukset tehtiin ennen niiden aikaa.

Jinglet.


tiistai, joulukuu 9



Me johonkin mentiin ja jostakin pois

Kun on niin sininen taivas
tytöt ruohohameissaan
ihmiset nauraa ja nauttii
kysyy multa onks mulla syytä valittaa

Se: Ei vielä


Lähtiessäni aurinko paistoi tosi oudosti rapun ikkunasta hissin oveen. Täsmälleen siihen kellonaikaan se heijastui yhdestä vastapäisen talon ikkunasta juuri oikeassa kulmassa.

Palasin Topeliuksenkatua. Jalkakäytävällä tuulen pudottamia oksanpätkiä. Sibeliuspuiston puiden mustat siluetit lännen vielä vaaleampaa taivasta vasten.

Toisaalla kaksi nakkikioskia mulkoili toisiaan kapean kadun yli. Kävellessäni ohi kuului suljettujen luukkujen läpi musiikkia ja kuuman valkosipulin aromi höyrysi pakkasilmaan.

Ennen katsomoon menoa ostin tiskiltä kahden euron irtispussin ja kuuman kahvin. Onpas kylmä kolikko, omistaja ihmetteli. Väsymys pysyi pelin ajan poissa, joten kai viihdyin. S vei illan gurun tittelin veikattuaan tuloksen oikein. Ei ollut muistettu sopia panoksista, joten lahjoitin pottiin loput kolme karkkia.

Julkkiksia joka käänteessä. Töölönkadulla kiekkovalmentaja, joka sai sekunniksi miettimään, olenko häh Turussa. Menospårassa entinen kohuministeri, paluusellaisessa laulajatar suunnitteli ystävänsä kanssa automatkaa Espanjasta Suomeen. Kuulosti hauskalta.

Odottelu Sokoksen pysäkillä päästi vilunväreet luihin asti, joten oli aika kokeilla uutta vedenkeitintä. Ensimmäinen mukillinen teetä (Earl Greyta maidolla, rasvattomalla, ei sokeria), toinen mummon mustaherukkamehua. Silti paleltaa vieläkin.



Kouristuksia

Tuntuu kuin silmämunat kramppaisivat väsymyksestä. Mutta eikö krampatakseen pidä olla lihas? Vaikka riittäähän niitä siinä tuntumassa.

En jaksa huolestua Tommipommin (turha laittaa linkkiä koska kaikki tiet vievät Roomaan) ulkoasusta. Anti on aina ollut niin täysin tekstin sisällössä.

Soi: Juice Leskinen & Coitus Int: Elämässä pitää olla runkkua


maanantai, joulukuu 8



Kansakoulun lukukirjasta

Puhtoisen kodin uunista leijaili herkullinen tuoksu, kun hymyilevä äiti esiliina vyötäisillään leipoi jouluksi piparkakkuja. Tomerana ahersi siinä kädet jauhoissa ja oma pikkuinen kaulin kädessä myös pellavapäinen pikkumies, vaikka taidoissa vielä kohentamista olikin.

Tuolla lepäsi sohvalla isä raskaan työpäivän jälkeen jo solmiotaan löysänneenä, somasti jokelteleva tyttövauva sylissään. Ja kas, pian teputti jo iloinen poikalapsi ylpeänä isälleenkin uunilämmintä herkkua tuomaan. Siinäpä istuivat kohta perheen miehet pöydän ääressä kumpikin omaa maistuvaista piparkakkuaan puraisten ja kulauttivat painikkeeksi vilpoista maitoa.

Mutta mikä mahtoi olla tuo varjo, joka äsken ikkunan takana vilppaasti vilahti? Eikö vain lie ollut liehupartainen joulutonttu, joka myhäillen riensi auvoa tarkastamaan.



Leppeä kuulas

Aurinko välkehti korkealla erottuvassa lentokoneessa, joka veti taivaalle pitkää tiivistysjuovaa. Kirkkaudestaan huolimatta sää ei ollut viiltävä vaan leppeä. Englantia puhuva pariskunta laskeutui Fredaa Temppeliaukiolta.

Äänentoisto olisi pitänyt testata ennalta tarkemmin, muutoin tilaisuus meni siedettävästi. Ainakin pysyin aikataulussa enkä juuri sekoillut puheissani. Luulen, että esiintymisestä voisi oppia pitämään. Sitten olikin mukava nojautua taakse ja nauttia kollegoiden esityksistä.

Kahvi oli hyvää ja lohi istui karjalanpiirakoille hyvin. En tiedä mitä ne vihreät oksat olivat mutta mainio maku.

Isoa valittamista ei ole ollut mutta että kuviakin...



Interblog

Kävellessäni menomatkalla Steissille mietin Laurin kritiikkiä.

Kärjistäisin vastaan, että ei vain uuden sukupolven vaan kaikkien pitäisi kyseenalaistaa tavat toimia. Kaikkien pitäisi hakea valppaasti parempia tapoja. Koko ajan. Toivottavasti aidan tälläkin puolen voi säilyttää kriittisyytensä.

Huono pitää korjata paremmaksi, mutta se ei tarkoita, että kaikkea pitäisi muuttaa.

Ovatko kaikki mielenilmaukset yhtä arvokkaita? Onko kaikki kyseenalaistaminen yhtä hyvää? Miten poliiseja kohti lentävät kaljapullot ja ilotulitusraketit parantavat maailmaa?

Kuka tahansa osaa riehua. Mutta kuka osaa kyseenalaistaa hyvin perustellen? Kuka esittää paremman vaihtoehdon? Kuka opettelee rakentamaan parempaa ennen kuin tuhoaa vanhan? Onneksi heitäkin on.



Vaaravyöhykkeellä

Oho, elonmerkkejä Bloggerissa. Nyt äkkiä.

Taisin kerjätä tänään sairastumista. Katsoin peliä päädystä umpiflunssaisena pärskivän L:n kanssa, ja kruunasin suorituksen kaivamalla pastilleja samasta askista. Kotimatkalla taas en jaksanut jäädä odottelemaan spåraa vaan riehaannuin kävelemään Kurvista.

Kaksi päällekkäistä fleeceä lämmitti kropan, mutta päässä olisi pitänyt olla jotain. Puuskaisena tempova tuuli puhalsi korvista sisään ja teki päänsäryn.

Katuvalot heittivät pensaiden mustat varjot kävelytien poikki ja jäätynyt hiekka ratisi kenkien alla. Korkealla Linnunlaulun villojen yllä kumotti pyöreä kuu. Pilvet tekivät sille oranssin auran. Aseman suunnan valomeri heijastui Töölönlahden sileästä pinnasta. Voiko se olla jo jäässä?

Sisällä kotonakin tuuli sai vessanoven kolahtelemaan. Kaadoin kylmiin sisuksiini kuumaa Earl Greytä.


sunnuntai, joulukuu 7



On sellin hämy seuranain

Blogvillen Papillon kirjoittaa: Rangaista vai hoitaa? Pahuutta vai pelkkää rikottua lakia? Pari kysymystä, joita ei koskaan viitsitty pohtia.

Näitä paria kysymystä on viitsitty pohtia aika paljonkin. Jos Monte Criston kreivimme on löytänyt kriminaalipolitiikan viisastenkiven, olisi kiva kuulla tarkemmin. Lombroson oppien huomaaminen vääriksi ei vielä riitä.


lauantai, joulukuu 6



Porvari nukkuu huonosti - ainakin liian vähän

TV-uutisiin osuneessa pätkässä joku työnteli muodon vuoksi aidanpätkää, josta poliisimies piti kiinni. Olisi liian helppo tapa verrata ulkona kiukuttelijoiden panosta niihin aikansa nuoriin, jotka nyt kättelivät pressaa ensimmäisinä, joten olkoon.

Uutisten haastattelema nuorukainen paheksui veroeurojen käyttämistä juhlintaan. Valitettavasti kovin harva mielenosoittaja näytti siltä, että olisi yhteiskunnan veronmaksu- ja tulonsiirtoruletissa siellä antavalla puolella.

Voisiko tuota energiaa käyttää rikkomisen sijasta jonkin rakentamiseen? Vaikkapa Veikko Hursti voisi tarvita apua oikeassa vähäosaisten auttamisessa.

Aamu tuuli jäätä. Ajeltiin Pojan kanssa hautikselle etsimään oravia, mutta löydettiin vain kaksi, joista toinen innostui pähkinöistä. Pikku-ukko mennä teputti haalareissaan ja karvalakissaan, minä työntelin rattaita perässä.

Väkeä vaelsi tasaisena virtana sankarihaudoille, ja Lions - lippua kantava delegaatio saapui juuri laskemaan seppeleensä Mannerheimin paadelle. Monen laatan kohdalla paloi lyhty. Ammoin kuolleet eivät sitä enää huomaa, mutta porvarin mieltä lämmittää, kun muiden(kin) puolesta henkensä uhranneet yhä muistetaan. Poikaa kiinnosti jouluvaloin koristeltu suuri kuusi.

Juhla-ateriaksi pyttipannua, ruislimppua ja appelsiinimehua. Tenavat muistuttivat Tärkeistä Asioista olemalla ränäisiä ja sylinkipeitä, joten päivän seremonioiden seurailu TV:stä jäi vähiin.


perjantai, joulukuu 5



Spes Patriae

Saatiin viimein aikaiseksi ajaa illalliselle Z:n ja Y:n luo. Naiset ottivat tietenkin pääosan synnytys- ja vauvanhoitokeskustelussa, mutta tarjottiin Pojan kanssa omat kommenttimme. Tyttö kiinnostui kovasti talon pienokaisesta, joka nautiskeli vuorotellen kummankin äitinsä sylissä. Seurueen aikuisena miehenä söin häikäilemättä eniten. Kahvi ja kakku kruunasivat mainion aterian.

A-Studio asetti vastakkain poliisit sekä "kansalaisaktivistit", jotka oletettavasti olivat tyytyväisiä saadessaan julkisuutta. Haluaisin uskoa, että nuorilla idealisteilla on oikeasti jotain annettavaa. Siksi on sääli, että älytön taksien potkiminen ja poliiseille vittuilu kaulaliinat kasvoilla saa joukon näyttämään vain riehuvilta häiriköiltä.

Kotiutuessa osuttiin näkemään, kun kaksi teiniä kipusi pussikaljoineen lasten leikkipuiston kiipeilykatokseen. Toinen isänmaan toivoista näki hyväksi ideaksi tyhjentää rakkonsa hiekkaan, jossa lapset taas huomenna konttaavat. Ohi kulkenut mies keskeytti illanvieton haddockmaisin ilmauksin.

Soi päässä: Se: Maria Maria



Ja Pilli ja Pulla

Naapuri toi Pojalle aamulahjaksi Pekka Töpöhäntä -videon, jota pitikin sitten heti katsoa. Kiltin nörtti-Pekan ja kulmakunnan väkivaltaisen öyhöttäjän Monnin kisa pitkäripsisestä kaunottaresta alkoi tuntua oudon tutulta. Mutta sehän oli kuin eräiden blogistien maailma.

Meidän nuorudessamme ei ollut nörttejä. Oli vain mamiksia. Ehkä se on eri asia.

Soi päässä: Police: Synchronicity II



Ei torkkukytkintä

Melkein kahdeksan tuntia kolmella väliherätyksellä, ei ihan paha. Yhdeksältä yritin varastaa vielä vartin, mutta Poika oli armoton herätyskello kiskoessaan peitteen päältäni ja karjuessaan suoraan korvaan heRÄÄ tuu AJAMAAN autoilla! Onko tässä autossa veekasi vai suora nelonen, kyseli.

Lujasti kahvia, ja kone käy jo kolmella sylinterillä.

IRL käytin vähemmän yleistä ilmausta, ja hauska huomata jonkun ilmeisesti lukeneen, koska käytti heti perään omassa tekstissään aiheesta sitä samaa. Vähemmän hauskoja ovat ne, jotka julkaisevat toisten ottamia kuvia ilman lupaa. Semminkin, kun sen luvan näissä piireissä yleensä saa kauniisti kysymällä.


torstai, joulukuu 4



Vastaantuloja

Kuokkaan tuli lopulta, mutta oltiin pelillä loppuun saakka. Muutama lämmittävä peitto ja menneet tehtyjä sellaisia. Vaparin jälkeinen ribari, vastapallopommi ristikkoon viidellä kolmea vastaan ja poikkarista ykkösellä yläpeltiin päättynyt ylivoimahyökkäys. Siinäkin oikea liike oikeaan paikkaan, mutta ehdin vain hipaisulle. Pelin vanhetessa huomasin olon olevan cocky.

Alkulämmössä kirveli polvea, jossa kangaslaastari ei korvannut ihoa. Pinnoitteeseen kulunut syvä reikä maalinedustalla ärsytti. Pelin alkaessa häiritsevät asiat katosivat.

Tällä kertaa ostin sen pitkän Koffin. Kotimatkalla M:n kyydissä pohdittiin asumisia. Eläkeläisenä tai kirjailijana voisi asua vaikka talossa metsän keskellä kaukana täältä.

Melkoinen temppu Pirkko Saisiolta. Onko valmiiksi rahoissaan vai todellinen periaatteen nainen?

Vuoden urheilijoita on taas valittu. Kiinnostaakohan aihe oikeasti kadunmiestä vai potkivatko siinä vain urheilutoimittajat omaa keppihevostaan kannuksin kylkiin?

Soi päässä: Popeda: Beibi on ylpee



Tuhatkauno

Tuutko käymään vähän täällä? Oliko sun tarkoitus keittää kahvia, Vaimo kysyi. Jauhot olivat asianmukaisesti suodattimessa ja vesi laskettu kannuun. Ei muita asioita miettiessä voi muistaa, että vesi pitäisi vielä kaataa sinne koneeseen.

Ja tänään pitäisi vielä pelata.



Tuomiopäivä

Kello kävi aamun kolmatta tuntia, kun kaaduin nukkumaan. Yhtäkkiä Poika istui vieressäni ja kysyi kohteliaasti, viitsisinkö nousta ja tulla olkkariin. Kellon vihreät numerot näyttivät 7.42. Kolme mukia kahvia piristi tunniksi.

Yrjöän kohta pelkästä väsymyksestä.


keskiviikko, joulukuu 3



Sinne ja takaisin

Syyskuinen sää, melkeinpä mukavan kostea ja lämmin. Päätä ei palellut ja sormikkaat saivat jäädä reppuun. Niin myös kirja, kun bussiin noustessani J huikkasi takapenkiltä. Harvoin nähdään, mutta kuulumisia, omia ja yhteisten tuttujen, riitti Malmille saakka.

Illan peli oli elämää pienempi mutta toki katsomisen arvoinen. Nyt iski tietysti vielä yrjötauti mullon kauhee olo, maalivahti voihki kävellessään pukukoppiin.

Paluumatkalla bussissa ruodittiin L:n kanssa esitykset pelaaja pelaajalta, haukottelin leukani sijoiltaan mutten sen takia. Kaupasta vielä maitoa, Asematunnelin lattialla kaksi ohikulkijaa tutki maassa makaavan miehen tilaa, vartijat juuri liittymässä tilanteeseen. Vanhan kohdalla välkkyivät poliisiauton siniset.

Kotona heitin Vaimolle, että voitaisiin juhlistaa tulevaa itsenäisyyspäivää katsomalla molemmat Tuntemattoman leffaversiot. Vaimo salasi innostumisensa mestarillisesti.

Yksi ja toinen on viime päivinä myöntänyt, miten koville vuodenaika ottaa. Itsellä tänään hetken vähän kirkkaampi olo.



Naisasiaa

Jaahas taas uusi lelusarja, ajattelin alkaessani lukea Montun nukkejuttua. Sitten alkoi tuntua, että hetkinen...

Näytin Z:lle ja Y:lle Provokaation esittelemää lepakkovaakunaa. Tuntuivat tykkäävän.

Kas, Leskinenhän lauloi vanhasta luokanvalvojastamme. Jolle ostimme kristallivaasin häälahjaksi.

Soi: Juice Leskinen Slam: Alabama, Arizona, Alaska ja Utah


tiistai, joulukuu 2



Kirje Korvatunturille

Kirjoitettiin Pojan kanssa kirje joulupukille. Merkitsi itse alle puumerkkinsä, joka ensiyrittämällä meni paperin sijasta pöytäliinaan. Pieni mies haluaisi Tuomas-veturin, tikaspaloauton, nii ison kaivinkoneen, Puuhate-lakanat, Puuhate-hahmon, liikennematon ja uuden peitteen. Jotain saa, kaikkea ei, arvelen.

Lapsuudesta ei ole jäänyt mieleen montaakaan lahjaa. Stiga-jääkiekkopeli oli paras kaikista ja korvasi sen vanhan, jossa pelaajat olivat peltilevyjä ja kiekon sisällä teräskuula. Koottava sukellusvene lipui kylpyammeessa veden alla vajoamatta pohjaan tai pulpahtamatta pintaan. Lego-veturin muistan myös ja koottavan Cutty Sarkin. Veturi oli laatikko, jossa neljä pyörää ja sisällä sähkömoottori. Pujottamalla pyörien päälle kumiset telaketjut siitä sai tela-ajoneuvon. Ihan pienenä olen kuulemma saanut faijan ulkomaanpurjehduksiltaan tuoman paloauton, joka ruiskutti oikeaa vettä. Siihen aikaan sen on täytynyt olla peltiä.

Kyllähän se niin vain oli, että kovat paketit olivat jotain ja pehmeiden sisältö laskettiin hajamielisesti syrjään. Lelujen ohella kirjat kelpasivat. Mutsin hienoin oivallus oli hakea niitä joululahjoiksi divareista iso pino.

En tiedä, saavatko nykylapset kaiken haluamansa. Me emme saaneet. Minä en koskaan saanut polkuautoa, rattikelkkaa, miniskimboja enkä Scalextric - autorataa. Onneksi Laakson liikennepuistossa oli polkuautoja ja naapurin veljeksillä se autorata.

Kaikki oli jo hiljaista, kun makkarista alkoi kuulua kiireistä töminää. Kirje piti laittaa, Poika hätäili törmätessään ovesta. Laitettiin yhdessä kirje työkomerossani olevaan punottuun koriin. Aamulla nähdään, ovatko tontut hakeneet sen.



Iltapäivä polvillaan

Ikkunan takana lämpövoimalan piippu sulautui taustaan samaa tahtia kuin iltapäivä tummui pimeydeksi. Autonvalojen helminauha valui Kehä ykköstä etelään.

Palis jäi lyhyeksi, kun olin uhonnut olevani häkki päässä maaliviivalla klo 16.20. S taittoi kierrosta linkoamansa pommit aika luettavasti kämmenen puoleiseen kulmaan, mutta läheltä lapioi rystyjä ärsyttävän hyvin ylös. Varsinaisen pelin alkaessa akkuni oli jo vajaa, hauskaa silti. Yksi muutti suuntaa peittävän pakin mailasta, toinen ykkösellä poikkisyötöstä oli yksinkertaisesti liikaa ja kolmas pakin jaloista lähtenyt lurahti kainalon kautta.

Saunan lämpö hiveli väsyneitä lihaksia ja virvokkeitakin oli tarjolla. Perheelliset alkoivat pukeutua yksien oluiden jälkeen. Vapaammat korkkasivat toisen ja ryhtyivät tilaamaan pizzaa.



Sumussa

Etsin jäännösverojen maksulappua aamukahteen. En löytänyt. Mutta kylläkin sen opintolainan lyhennyslapun, jota en löytänyt syyskuussa.

Esikoinen heräsi neljältä, en osaa sanoa, olenko nukkunut sen jälkeen.

Verohallinto palvelee. Puhelimeen vastattiin jonottamatta ja ystävällinen naisääni etsi minulle ripeästi maksutiedot. Riensin oitis näpyttelemään, jotta palautukset pystytään maksamaan ja kansa pääsee ostoksille. Jäännösveroja peritään tänä vuonna 810 miljoonaa euroa. Osa peritään muilta.

T soitti ja kertoi, etteivät ole saaneet potkuja ainakaan vielä. Muutama pelaaja on jo saanut lähtöpassit. Mutta peliä ja leikkiähän tämä vain on, totesimme.



Kantapaikka

Kantakahvila tai kantabaari kuulostaa hyvältä. Paikka, jossa poiketa harva se päivä siemaisemassa maitokahvi tai viileä olut. Tarjolla päivän lehdet, ehkä oma pokkari taskussa.

Henkilökunta tunnistaisi ja tervehtisi, muttei välttämättä heittäytyisi juttusille.

Mutta.

Iltaisin ei ehdi baariin eikä luterilainen tausta päästä päivällä. Itara luonne muistuttaa, kuinka edullista kahvi on kotona.


maanantai, joulukuu 1



Asia kerrallaan

Makasin rauhassa mahallani lattialla, kun hypnoottisen tasainen viuh - viuh - viuh -ääni tunkeutui tajuntaani. Nostin katseeni. Kato isi, Poika tokaisi ylpeänä ja jatkoi nauhan kiskomista kasetista.

Vihainen ei voinut olla, koska mistäpä pieni ihminen tietäisi, että sen ruskean osan kuuluu olla kotelon sisäpuolella. Keskustelimme asiasta rakentavasti. Sitten jatkettiin leikkiauton akseliin kiertyneen ompelulangan irrottelemista.

Sen tässä on jo oppinut, että jos perillinen touhuaa jossain hiljaa yli minuutin, kannattaa lähteä tarkistamaan tilanne.



Adventtina

Eilisten TV-uutisten Hoosianna nosti muiston jostain syvältä. Aikainen aamu alakoulussa, pelkkien kynttilöiden valaisema koulun juhlasali, risti-istunta lakatulla tummalla puulattialla, punaisesta pahvista ja valkoisesta pumpulista askarrellut tonttukoristeet ikkunoissa, Hesperiankadun pimeys ikkunoiden takana.

Vuosikymmeniä myöhemmin väsyttää, mikään ei nappaa ja hiiret nakertavat isoja aivoja. Silloin on autopilotin aika.

That is when the training kicks in and his conscious mind goes blank. He is like a rock.


Home