Nakyma rannalta

sunnuntai, marraskuu 30



Kauniita esineitä

Jumankauta juu nääs päivää
ei ole huolen häivää
Wunderbaumi se tunnelmaa tuo
ratio ja buusteri saundit luo
jumankauta juu
jumankauta juu nääs päivää

Matti Näsä: Jumankauta juu nääs päivää


Runsas tunti Helsinki Motor Showta riitti Pojalle. Kaikkea ei ehdi, joten aloitettiin tärkeimmästä seuraamalla tähteä kauniiden hopeanhohtoisten esineiden luo. Itsevarmat kravattiherrat esittelivät ihmismuurin takana viikonlopun vetonaulaa, jonka V8 oli hiljennetty herrasmiesmäisen kesyksi. Pikku-ukkoa kiinnostivat lähinnä näyttelyn somisteet sekä Land Roverin etuvinssin koukku.

Ensimmäinen autonäyttelyni oli odotettua huttua. Kiiltävää pintaa ja lasia, joita villatakkiset kravattipojat lakkaamatta puunailevat. Viisikymppisiä viiksekkäitä kyselemässä airbageista ja rahoitusehdoista. Kiiluvasilmäisiä nuorukaisia varustettuna joko digikameralla tai nahkaliivillä. Jako Ostajiin ja Turisteihin näkyi. Ja tietysti paljon pitkiä minihameista laskeutuvia, korkokenkiin päättyviä jalkoja. Jotkut neitoset jaksoivat messuhymyillä, jotkut näyttivät kaipaavan kotiin jo aamusta.

Spårassa Poika väsyi jo puhumattomaksi ja kotona halusi suoraan päikkäreille.



Kuukausiliite revisited

Teksti naisesta saaressa erakkona parani vain edetessään.

Arkistoin Kuukausiliitteitä pitkään, mutta jossain muutossa ne jäivät. Harmittaa, hiukan. Muutama juttu on jäänyt mieleen ilman arkistoakin. Hyvin piirroksin kuvitetut kuvitelmat hylätystä Helsingistä sekä Neuvosto-Suomesta. Kesän kulovalvontatornissa pohjoisen yöttömässä yössä tähystänyt toimittaja. Bussilla Suomen päästä päähän, Esa Keroko se oli? Helsingin rumimmat talot. Kärppien mukana jääkiekon olemusta etsimässä. Varusmiehen palvelustaival. Katajanokan laituriin sodan aikana räjäytetyt saksalaisalukset.

Juha Tantun Kadunmies - sarja ei ollut Kuukausiliitteissä, mutta ne tekstit lukisin kernaasti uudelleen. Niitä ei vain ole taidettu julkaista koottuina missään.


lauantai, marraskuu 29



Joulukuun kuukausiliite

Hyllylle jäänyt näyttelijä kertoi, kuinka kovat paineet on onnistua, kun pääsee pitkästä aikaa lavalle näyttämään. Ihan sama tilanne kuin pitkään viltissä maatuneella pelaajalla, ajattelin. Saisio - pätkäkin oli hyvä. Elämänmenon luin aikanaan moneen kertaan mutta sen jälkeen on aika monta rästissä.

Ilmailujuttu oli toteutukseltaan tietysti nykyaikaa eli silppua, mutta mainio. Muistan Teneriffan turman. Seura - lehdessä taisi olla silloin kuva, jossa ohjaamosta pelastautunut PanAmin pilotti seisoo shokissa kiitotien reunalla ja tuijottaa liekehtivää romukasaa. Jostain syystä muistelin myös Juurusveteen mukanaan yksi maaherra ja kolme kansanedustajaa syöksynyttä DC-3:a. Heitetään pottiin vielä Lapuan patruunatehdas niin lapsuuden katastrofiuutiset alkavat olla koossa.

Muistaakseni olen matkustanut Kuopioon Caravellella ja myös jollain ikiaikain potkurikoneella, mutta en ole ihan varma. Mummolassa järven yllä jylisivät Karjalan Lennoston Fouga Magisterit ja sitten myöhemmin MiG-21:t.

Komea kuva Howard Hughesin jättikoneesta. Eikä paha ollut kansikaan.

Saaressa erakkona on vielä kesken. Alku lupasi paljon.



Musta maa

Alkoholisteille pitäisi tarjota helpommin hoitoa. Se olisi kyllä hyvä. Mutta kun mielenterveyspotilaiden terapiaakaan ei saa vähentää. Ja opintotukea pitää korottaa. Ja veroja pitää alentaa. Jospa ammuttaisiin malliksi pari KELAn virkailijaa?

Mitähän junnuna tehtiin tähän aikaan vuodesta? Luettiin paljon kirjoja kai. Ja odotettiin pakkasia ja ulkojäitä.

TV:ssä Riku Riihilahti selosti yhdistettyä Kuusamosta. Siellä pyryttää lunta ja kuuset notkuvat valkoisen alla. Kateeksi käy. Täällä syyssumuinen tihku kastelee kadun.

Soi: Egotrippi: Asunto 35


perjantai, marraskuu 28



Viivytystaistelua

Marraskuun pimeys alkaa tunkeutua pään sisään.

Tulisi jotain. Lunta. Joulu. Ratsuväki.



Logiikan oppitunti

Poika on löytänyt miksi - kysymykset.

- Isi tule pois sieltä komerosta minun kanssa leikkimään.
- Mä en nyt voi ihan vielä tulla ku pitää tehdä töitä.
- Miks sinä teet niitä töitä?
- Pitää tehdä töitä ku sitte saa rahaa ja voi ostaa teille lisää vaippoja ja ruokaa.
- Mut minulla ei oo nyt nälkä ni sinun ei tarvii nyt tehdä niitä töitä.


torstai, marraskuu 27



Maija Poppanen ja selästä taklaaminen

Edellisestä käynnistä Jäähallissa on niin kauan, että muutokset korostuvat. Joukkueet puursivat kaukalossa, mutta yleisön huomiosta kilpailivat yhtä lailla mainokset videotaululla sekä cheerleaderit. Tauoilla 6 331 katsojaa siirtyi kuuliaisesti myyntiluukuille ostamaan olutta, pizzaa, nachoja, kahvia, popcornia, limsaa ja mitälie. Neljä euroa kuivahkosta tonnoslicesta ilman juomaa.

Erotuomari vihelsi hyvin ja yleisö oli apaattinen. Kaipa meteliä on enemmän silloin kun kotijoukkue pärjää. Turhautunut ääni takaoikealta ehdotti kavereilleen kotiinlähtöä jo toisen erän päättyessä ja ilmoitti että vitun Turusta ei tule muuta hyvää kuin Crash.

Oli aika, jolloin halli tuntui kodilta. Nyt se tuntui toisten kodilta.

Paluumatkalla musta taivas valui vettä mustalle asvaltille. Tuulenpuuskat käänsivät sateenvarjon kolmesti ympäri, mutta märkyys tunkeutui sukkiin saakka vasta kaksi korttelia ennen kotiovea.



Yksi pieni ero

Naiskansalainen ja Mea, muun muassa, ovat polttaneet kynttilöitä. Samoin piristää talvi-iltojaan suunnilleen jokainen tuntemani nainen.

En tunne yhtään miestä, joka sytyttäisi kynttilän ilman sähkökatkosta.



Risti ja Viikinki kanveesissa

Mi' älykkyys, mi' viiltävyys,
mi' kevyen huoleton ylemmyys.

Eipä silti. Luultavasti ihminen kuolee muutamassa päivässä, jollei saa tuntea itseään jotakuta paremmaksi. Kohteet vain kullakin vaihtelevat.

Tyttö ei suostu olemaan kunnolla kipeä muttei ihan tervekään. Yöllä oli kekäleenkuuma, aamulla petti takaiskuventtiili kesken syönnin ja sitten siivottiin ja pyykättiin. Nyt ruoka ei maistu ja ränäisyys jatkuu.


keskiviikko, marraskuu 26



Alitajunnassa pelataan

Päätin muistaa unen vielä aamulla, mutta suurin osa ehti kadota. H:n peliä olin katsomassa, sitten oli tummalla puulla paneloitu baari jossain ulkomailla, giniä ja mineraalivettä ainoana drinkkinä, terassi talon ulkopuolella ja vanhoja koulukavereita. Lopuksi iski paniikki, kun tajusin unohtaneeni katsoa sitä peliä.

Töitä olisi, mistä voimia? Keilapallo hartioilla pitäisi muuttaa pääksi ja vivuta lyijyluomet auki.

Kauppareissulla märkä hiekka ratisi kengänpohjien ja asvaltin välissä. Lumi oli aurattu hupeneviksi harmaiksi kasoiksi. Ohiajavien autojen renkaat soivat kumia, kosteaa sihinää ja nastojen rapinaa.



Kuusi kahvia ja tequila

Hain tiskiltä kahvin ja Domino - keksin, kun mentiin pöytään puimaan toisten pelejä. Seuraavassa paikassa sinnittelin kaksi kitkerää pahvimukillista katsoessani peliä. Kolmannessa paikassa join ihan hyvän koneaulaitin ennen peliä. Tosin yliannos sai kädet epävarmoiksi ja suun käymään.

Vastustaja näytti hämmentyneeltä, kun hohotin ääneen pelin käydessä. Vaikken hänelle nauranutkaan. Lopun kaksi hörppäystä hyydyttivät hymyä kummasti. Vaikka voitettiin, en ansainnut enkä siis ostanut perinteistä olutta.

Uuden vuorokauden puolella voimistui tunne, että eräs sivujuoni on kääntymässä lopuilleen. Silloin haluan olla manageri Vladimir, joka laskee kaktuksesta lasin tequilaa, kääntyy ystävällisesti mutta surumielisesti hymyillen vielä kerran katsomaan ja kävelee sitten autiomaan pimeyteen.


tiistai, marraskuu 25



Viisitoista minuuttiani mediakriitikkona

Isojen Poikien perustamassa Kymppi - lehdessä joku kisajärjestäjäyrittäjä, jonka nimen jo unohdin, pitää urheilun, anteeksi, huippu-urheilun puolia. Kansan pitää ostaa enemmän pääsylippuja ja valtion antaa enemmän rahaa.

Lehden puuhamies A Mennander heittää omalla palstallaan perinteiset kansanterveys kuntoon ja nuoriso pois kaduilta - argumentit mutta mumisee sanan urheilu (ehkä tarkoituksellisen) epäselvästi. Toivottavasti sanomana ei ollut kinuta lisää hartwallareenoita ja rahakisojen tappiotakuita. Noita hienoja arvojahan edistetään tietenkin rakentamalla koko kansan liikuntapaikkoja ja tukemalla kuntoilua.

Terveen kriittinen kanssakirjoittajamme epäilee, että kansallista itsetuntoamme ollaan kohottamassa väärin keinoin. Kenties. Saattaa myös olla, että muutama Karu&Hopla Konsultit haistaa taas tekevänsä järjestelyillä mukavan tilin. Kernaasti, kunhan myös mahdolliset tappiot menevät siitä pussista.

Taidanpa tänäänkin kutkuttaa alimpia yhteisiä nimittäjiäni sijoittamalla euron hömppäjulkaisuun. Pystyn siihen ilman häpeää, koska en ole älykkö.

Hienosti ikäjutusta kirjoitti Kasa.


maanantai, marraskuu 24



Lihakimpale jäävesikulhossa

Sohjo on veden viheliäisin olomuoto. Ja heti metroaseman ovella jäinen kostea tuuli alkoi viillellä naamaa.

Illaksi sohjo jo jäätyi ratisemaan. Valkoinen sählypallo valkoisella lumella illan pimeydessä on haaste, mutta hauska. Nosteltiin tolppia ja kuunneltiin, mihin putosi. Jäikö se nyt sinne mustalle taivaalle, Poika kysyi pää takakenossa pallon pudottua aivan hiljaa.

Pieni halusi vielä kaukalosta isolle kentälle ja sitten mäen päälle puistoon. Kotiin lähdettiin vasta, kun joka ainoa kiipeilyteline ja liukumäki oli koluttu.

Jäljellä oleva lumi teki maailmasta mustavalkoisen. Pohjoisessa ajelehtivat pilvet, mutta Salmisaaren voimalan savu nousi yönsiniselle taivaalle.

Luin lapsena Robinson Crusoen yhä uudestaan, joten Cast away veti ruudun ääreen. Tosin Tompan lähtiessä merelle lähtivät aikuisetkin nukkumaan ja leffan loppu tallentumaan.



Minäkö se oon?

Mitvitin elämänvaiheet säikäyttivät. Kirjoitanko sittenkin myös tuota blogia?

Huh, ei sittenkään. Kuuntelen Dire Straitsia vieläkin silloin tällöin.

Tietää juuttuneensa tuoliin, kun ikkunan luo kävelemisen sijasta tarkistaa säätilan Ilmatieteen laitoksen sivuilta ja lähimmästä webbikamerasta.

Jospa lähtisi taas itään.



Lumiyön lyhyet

Nukahdin mahalleni lattialle. Kädet jäivät pään alle ja puutuivat tunnissa tönköiksi.

Forrest G tuntui tällä kertaa paremmalta leffalta kuin muistinkaan.

Testi väittää keltaiseksi ruusuksi.


sunnuntai, marraskuu 23



Maaseutua ei voi tuoda

Heinäpaalit haisivat lapsuudelle, lampaat paistille ja porsaat aika pahalle. Sonni oli iso ja lehmillä kiltit silmät. Poika kavahti taaksepäin kun kukko kiekui. Ihmiset ei turkkia tarvitse ja tuo on eläinrääkkäystä, punatukkainen nainen luennoi pikkupojalle häkkien luona. Ketut ovat helppohoitoisempia kuin minkit, kertoivat tarhaajat.

Eläimet jäivät kyllä toisiksi koneiden rinnalla. Suolahden ylpeys kiinnosti, mutta John Deeren vihreän Timberjackin luota ei olisi päästy pois ollenkaan. Ja pappamopo piti koeistua. Kahden tunnin jälkeen perillinen ränäytyi, väsähti ja nukahti rattaisiin.

Yläkerrassa innostuneet käsityöläiset myivät värikkäitä tavaroita ja eksoottisia säilykkeitä, vieressä kaupattiin iänikuisia ihmepuhdistusaineita, karvalakkeja ja imurinsuuttimia. Vaimo bongasi vilinästä itkevän pikkutytön ja rauhoitteli pelästynyttä, kunnes äitinsä löysi paikalle.

Rahaa olisi saanut menemään loputtomiin. Kenttälounaan lisäksi satsattiin lakuun, maalahtelaiseen limppuun ja veturipaitaan Pojalle.



Kaikki kriitikot kuin poliitikot ne vain lokeroita tyrkyttää

Helsinki tosiaan oli valkoinen ja valoisampi, kun kiemurtelin bussilla kohti keskustaa. Edes hetken.

Pysäkillä kolme alta kolmikymppistä, ratahousut ja -kengät, pipot, nousuhumala. Joivat viinaa kalliin näköisistä taskumateista, kiistelivät, kuka on saanut työnantajalta hienoimman kännykän, soittivat pilapuhelua yhden tyttöystävälle ja nauroivat kimeästi. Jostain syystä sain päähäni että insinöörejä, dippelillä tai ilman.

Keskiluokkaisuus ja keski-ikäisyys uhkaavat lannistaa joitain. Olen pilkannut keskiluokkaista idylliä tuntematta sitä, sanoi aikanaan Jari Tervo, missä hengessä, en tiedä.

Minusta taas välillä tuntuu, että Pinserin pennut ovat vahvoja ja ylpeitä, eivät tarvitse joulua eivätkä jumalaa, kiusaantuvat vanhemmistaan, omista ja appi-, pitävät itseään erityisinä, näkevät yhteiskunnan itsensä ja liittolaistensa vihollisena ja kokoontuvat ystävineen halveksimaan Amerikkaa ja muita saatanoita.

Ehkä silmään pistää toisenlainen kuin itse.


lauantai, marraskuu 22



Marraskuun värit

Aamulla matkalla kauppaan taivaalta leijaili valkoinen hiutale, kuin höyhen. Katsoin tarkemmin: se oli höyhen.

Kaupungilla: likaisen mustat ja harmaat kadut. Tummiin pukeutuneet teinit sähähtelivät toisilleen vittuja ja saatanan lehmiä. Kolme ruokkoamatonta miestä, sekakäyttäjän epävarmat askeleet.

Jaguar ja kaksipaikkainen Mese olivat eksyneet Välimeren rantabulevardilta tänne pohjoiseen töölöläisen pikkukadun varteen. Ruskea kura peitti rekisterikilvet, pöly himmensi kiillon. Nastarenkaisiin oli tarttunut lunta.

Tämä mielentila ja maisema olisivat ruskea Lada Niva. Yskien käynnistyvä, hitaasti mutta uhmalla lumen ja tuulen läpi puskeva, pienet ikkunat huurussa ja liassa.

Matkalla kotiin lumisade alkoi. Myöhemmin ikkunasta katsoessa piha oli jo peittymässä valkoiseen. Tarina voisi loppua tähän: puhtauteen ja valoon. Vaan Ilmatieteen laitos lupaa ensi viikoksi lämpöasteita, vettä ja räntää.


perjantai, marraskuu 21



Suvannossa

Kävin hakemassa painotuoretta nippua ja kuulin samalla, että seuraavat deadlinet häämöttävät jo. Kyllähän tässä tulikin löysäiltyä.

Metrossa yllättävän tyhjää, maanpinnalle noustessa tummeni päällä syvänsininen talvitaivas. Rautatienkadulta näki vain päätään kääntämällä sekä Hanasaaren että Salmisaaren voimaloiden savupilvet. Jäätyneet lammikot ritisivät kenkien alla.

Isi tuli, Poika kiljaisi ja juoksi vastaan halaamaan, lattialla kellivä Tyttö hymyili. Vaimo oli leiponut pullaa.



Foliota rystysiin?

Radiomainoksen mukaan Jäähallissa käydään Stadin kuumin jengitappelu. Kyseessä ei ilmeisesti tällä kertaa ole Eiran ja Kallion jengien kohtaaminen vaan jääkiekko ja A-juniorien paikallisottelu.

Onkohan hallin edessä mainoksena ambulanssi, jonka kuski lisämaksusta ulvauttaa välillä sireeniä?

Pienet nukkuivat paremmin, mutta minulla on kurkku kipeä. Enää puuttuvat päänsärky ja alkavat vilunväristykset.

Jollei tauti iske, pitää käyttää jälkeläistä viikonloppuna maaseutumessuilla. Toisin kuin isänsä, Poika ei pääse kesäisin mummolassa laitumen laitaan aamulypsylle.


torstai, marraskuu 20



Automiehen eväät

Heitin kunnolla löylyä ja annoin rauhassa hien puskea pintaan. Poika pysytteli pesuhuoneen puolella ja tyhjensi vannaa pienellä kauhalla.

Saunan päälle pikkumies rasvattiin automaattivaihteistoöljyllä. Dieseliä pyysi lisää ja lusikoi kaiken riisimurojen kera. Lukkosulapullon nähdessään ukkeli livahti sängyn alle piiloon. Kunnon turskautukset nenään, jotta ilma kulkee edes vähän paremmin.

Tyttö kääntyi mahalleen ja ryömi puoli metriä äitinsä perään. Mutta ei näköjään suostu nukahtamaan millään. Koneellinen pyykkiä ripustettuna makkariin saa olla tänään ilmankostutin.



Talven kynnyksellä

Meri Taivalluodon ympärillä oli peilityyni. Sinisen voimalinjapylvään kuvajainen makasi pinnalla ja kurotti melkein rantaan saakka. Kierrettiin hautis ja tultiin kivien välisiä käytäviä takaisin. Oravat näyttivät suurilta, tuuheilta ja harmailta.

Kostea ilma tuoksui pakkasen aatolta. Silloin tällöin tuuli keinutteli alas valkean hiutaleen, melkein olemattoman pienen. Vaunuissa Tyttö nukkui sikeästi.



Sumua silmien takana

Tytöllä on nuha. Joten kukaan ei nukkunut hyvin.

Kaupassa vanha mies ostoskärryineen oli asettunut lukemaan IS:n etusivua juuri kohtaan, jossa yritin hyllylle. Odotin. Senkin takia, että otin myös lehden ja se oli telineen viimeinen.



Paha kuu

Onneksi en usko ohi järjen. Muuten väittäisin, että tässä kuussa pimeys on tavallista mustempaa ja valo himmeämpää, nivelet naksahtelevat paikoiltaan, raskaudet menevät kesken, maito piimii, kynttilät sammuvat itsestään ja joukossamme liikkuu jotain, joka saa koirat paljastamaan hampaansa ja murisemaan näkymättömälle.

Aamun valossa kaikki näyttää varmaan taas toiselta.



Normeja ilmassa

Koska olen terve ja mies ja istuin lähimpänä, seurasin koko ajan syrjäsilmällä, koska pyörätuolikaveri painaa nappia. Hetken koittaessa tungin Juha Tantun Välimiehen reppuun ja singahdin taittelemaan matalalattiabussin teräsrampin auki.

Kaveri olisi varmasti selviytynyt yksinkin, mutta samoin kuin lastenvaunujen ilmestyessä raitiovaunumatkustajien näkyviin, ilmassa leijui tunne velvollisuudesta.

Joskus joku joutuu avaamaan suunsa ja pyytämään apua. Kammottava ajatus. Joten mieluummin työntelen vaunut keskustasta Pikku-Huopalahteen kuin otan riskin ja matkustan niiden kanssa spåralla.


keskiviikko, marraskuu 19



Mestari ja oppilas

Olo on harmaa unen ja valveen rajamailla häilyvä taikinamöykky. Tähän auttaisivat venyttely, liikunta, protestanttinen vuorokausirytmi ja järkevät ruokailutavat.

TV:ssä Bomfunk MC's, Poika tanssii keskellä lattiaa Freestyleriä kaikki raajat eri suuntiin heiluen. Eikä mieti hetkeäkään, näyttääkö hölmöltä.

Milloin kadotin tuon kyvyn?



Pitkä suora puhallus torven aukaisee

Heräsin nippa nappa yhdeksäksi parturiin. Tuolissa silmät painuivat väkisin kiinni.

Pojan marraskuun mielikirjoja ovat postiluukusta pudonneet lelukuvastot. Nykyajan legoista vaaditaan utopistisia hintoja, mutta jotain sentään löytyy. Joulupukki saa kirjeen Rollesta, Nossesta ja Puuha-Peten jouluvideosta. Junat kiinnostavat edelleen. Lupasin, että käydään joku päivä vaikka Puistolassa kääntymässä. Mikä se puistola on, Poika kysyi.

Karilla on saksofoni isän laulamana siivitti vaipanvaihtoa. Tytön ilme vaihteli epäilevästä huvittuneeseen.

SuomiPopin soittama tyttönaukue PMS tai jotain osoitti juuri, että ilman laulutaitoa voi päästä levyllekin asti. Mutta äännelkää vain. Radiossa on virtakytkin.


tiistai, marraskuu 18



Raskasta kalustoa

Onko nuo niitä vinosauruksia, Poika kysyi eilen TV:n ääressä. Tänään perillinen kipusi syliin ja halusi nähdä veturien kuvia. Surffailtiin siis tunti junasivustoja, etenkin onnettomuuskuvat kiinnostivat. Näytä taas rikkinäisiä junia, tivasi.

Tyttö on löytänyt varpaansa. Sukkien kiskominen jalasta on alkamassa.



Tanssivat tavarat

Tjunk! Tjunk! Jokainen isku seinään saa tavarat pöydällä hyppimään. Sitten seinään pureutuva kivipora vie huoneen tanssiin. Tärisen mukana. Raaputusta. Pientä nakuttelua. Raskasta ruopimista. Sirinää. Loppu ei liene lähellä, koska kuormuri toi juuri pihaan uuden roskalavan rakennusjätteille.

Mutta ennemmin tätä kuin öistä kännistä älämölöä.



Pysähdys

Vaikka oltiin nähty C:tä vain muutaman kerran vuodessa, tieto pysäytti. Vaimo istui pöydän ääressä pitkään tajuamatta riisua edes takkia. Illan mittaan muistoja nousi pintaan. Mitä C siellä ja siellä sanoi. Mitä oli suunniteltu tehtäväksi yhdessä, sitten joskus, niin kuin nyt ideoita tuttavien kesken kevyesti heitellään.

Nuoren ihmisen äkkikuolema on jotain käsittämätöntä.


maanantai, marraskuu 17



Miten tuolla voi ihminen olla?

Sadetakin alla riitti kerroksia, silti jäätuuli kiemurteli jostain raosta iholle. Puistossa ei ollut muita, mutta Poika viihtyi. Kiipeili laivassa, ajoi taaperoautolla ja konttasi lätäkössä läiskyttämässä kurarukkasillaan vettä. Vielä kotiin lähdettäessä yritti pistää hanttiin.

Koti tuntui tavallistakin lämpimämmältä ja kuivemmalta. Hirvikeitto maistui.

Poika halusi katsoa netistä kuvia "isin laivasta". Katsottiin.



Aavan meren tuolla puolen

Tukholma kahdessa päivässä metrolla ja kävellen. Mustuutta, rapaa, jäätävää tuulta ja taivaalta vihmovaa kylmää vettä.

Södermalmilta Enskedeen käveltiin pimeässä aivan liian korkealla kulkevaa siltaa. Pysyttelin mahdollisimman kaukana kaiteesta. Metro Botkyrkaan kulki yli järvenlahden ja kauniiden rantojen. Zinkendammin tekojäällä pelasivat kirkkaissa valoissa jääpalloa, jäniksen siluetti loikki yli Ringvägenin ja katosi Södersjukhusetin puistoon. Högdalenin ostarilla kansa vaelsi kirkkoon ja metron laiturilla toppatakkinen nainen muistutti matkustavaisia Jeesuksesta. Toinen reissu Botkyrkaan jäi kiireessä poikkeamaksi.

Hotellissa Hopeatoffeeta ja Suomen TV:ltä TikTakia, ihasteltiin Petran karismaa. Discoveryn dokumentti ydinsukellusvene USS Pittsburghista piti katsoa kokonaan. L nukahti kaukosäädin kädessä, sinnittelin nähdäkseni loput Taksikuskista sekä Stallonen hölmöstä vankilaleffasta.

Laivassa kahden tunnin palauttavat tirsat. Kivuttiin kannelle seuraamaan saapuminen Maarianhaminaan. Sataman valot olivat persikkaa ja sivupotkurit hiivittivät Serenaden tömähtämättä laituriin.

L nukahti aikaisin, nappasin siis Hemingway - elämänkertansa ja luin. Liian pitkään. Sänky nousi ylämäkeen ja laski alamäkeen, vaikka tuulta oli taulun mukaan vain 7 m/s.


perjantai, marraskuu 14



Nuori on nopea

Matalalattiaspårassa rattaat olivat niin, että tenava ylsi alas sijoitettuun siniseen pysäytysnappulaan. Vaunu seisoi ja seisoi ovi auki, äiti päivitteli viivästystä kuskiin päin tuijottaen. Lopulta lapsi painoi hudin, ovi ehti kiinni ja matka jatkui.

Hain laivaliput, hotellidokumenttien pitäisi olla P:llä. Mindykin näyttää olevan samassa suunnassa. Saa nähdä, löytyykö nettikonetta vai palaanko kulholle ensi viikolla.



The stuff that dreams are made of

Kiire kuulemma hellitti tällä viikolla, joten en tiedä, mitä tämä sitten on. Ehdinpä kuitenkin nukkua kolmesta melkein yhdeksään.

Keskipitkien kauppa- ja rahoitusneuvottelujen jälkeen vetäydyttiin kalliista hankkeesta viime metreillä. Unelmahankinta, mutta budjetti olisi vinkunut pitkään. Joskus vähän varakkaampana sitten.

Nyt suihkuun ja kaupungille.


torstai, marraskuu 13



Amerikan sankareita

Jenkkileffoissa tomcruisejen ja muiden sankarien pitää aina hoitaa asiat maverickeina ja pyyhkäistä matalalta lennonjohtotornin ohi. Organisaatioiden apua ei tarvita, ja esimiehet käskyineen ovat vain rajoittavia ilonpilaajia.

Matkalukemisena oli taas kerran Band of brothers, ja jäi mieleen se upseeri, jonka piti johtaa partio Reinin vastarannalle hankkiakseen viimeinkin taistelukokemusta. Vei, muttei tajunnut ilmoittaa asiasta kenellekään omalla puolella.

Yön pimeydessä joelta kuului melojen läiskettä. Siellä ei pitänyt olla omia, joten vartiomiehet avasivat konekivääritulen. Luotien repimät ruumiit ajautuivat aikanaan rantaan alajuoksulla.



Ulos lokerosta 03101

Keskiviikon IS:ssa Riika Kuuskoski pohtii nummelalaista lauluntekijää ja ironisoi:

Se ei ollutkaan sellainen kuin luulin. Herkkä, oikeamielinen kotona kyhjöttävä runopoika, joka ymmärtää onnen elettyjen hetkien summana vaan vauhdin ja menestyksen, nopeiden autojen ja blondien perään kuolaava tosimies.

Joko - tai?

Minä olin trenditestin mukaan vesi.


keskiviikko, marraskuu 12



Mordorin marraskuu

Tähän aikaan vuodesta ei tee mieli mennä ulos. Hyinen tuuli jäätää kasvoja ja musta maa imee sen vähäisenkin valon. Pimeyttä ei saa päästää pään sisään.

Katuvalot kimalsivat Ruoholahden kanavan pinnassa, kun ajelutin Tyttöä kierroksen. Taksien dieselit raksuttivat valoissa ja liikkeelle kiihdyttävien rekkojen ahtimet vihelsivät.

Radan kohdalla hätkähdin tajutessani veturin valot aivan vieressä. Haalarimies käänsi vaihteen painellakseen sitten napeista liikennevalot punaiselle ja kellot kalkattamaan. Punainen 2007 perässään VR Cargo - kontteja jymisi risteyksen tukkoon peruuttaakseen hetken päästä toiselle raiteelle.

Kävin Arandan kohdalla kääntymässä. Carnival Miraclen kupeella vasarat paukkuivat ja keltaiset vilkut läikkyivät.

Kotimatkalla oikaistiin yllättävän pimeän hautiksen poikki ja Poika arveli rattaistaan oravien nukkuvan pensaan juurella. Ei vaan kuusen latvassa oksien alla, ehdotin. Hetken päästä kuulin Pojan hyräilevän hiljaa juuri sitä laulua.



Rikoksia ja rangaistuksia

Päivän IS kertoo tapauksesta, jossa mies sai ehdollista lyötyään toisen nyrkillä hengiltä.

Nuoret miehet alkoivat haastaa riitaa öisessä taksijonossa, ja yksi heistä löi uhria sivusta nyrkillä päähän niin, että tämä kaatui asvalttiin ja kuoli kallovammaan. Tekijä oli harrastanut kamppailulajeja. Tekijää ei ollut aiemmin tuomittu rikoksesta.

Päivän toisen uutisen mukaan tupakkaa ja alkoholia Suomeen salakuljettaneen liigan päätekijä sai kuuden vuoden ehdottoman tuomion.

Saman otsikon alle sopisi myös maininta totaalikieltäytyjän vankilapäiväkirjasta. Moni on jo ehtinyt ottaa kantaa minun jäätyäni lähtötelineisiin. Pitäisi kyllä pystyä analysoimaan, mikä minua kieltäytyjän pillityksessä niin ärsyttää.



Sininen taivas

En myöhästynyt kuin viisi minuuttia. Esittelykierroksella kuulin kaikkien nimet mutten muistanut puolen tunnin päästä yhtäkään.

Iltapäivän aluksi kannoin isoa pahvilaatikkoa Eduskuntatalon kohdalla, junat vislailivat aseman suunnalla ja taivas oli sinisistä sinisin.

Pää on kyllä ihan virransäästöllä.


tiistai, marraskuu 11



Liike lakkaa

Aivopyörä viuhahtelee viimeisiä kierroksiaan ennen kuin kohta pysähtyy kirskuen. Tässä väsyy kyllä ihan eri tavalla kuin ruumiillisessa työssä. Ihmisen pitäisi tehdä puoli päivää kumpaakin.

Päätin pitää huomenna vapaapäivän. Sitten muistin aamun palaverin.


maanantai, marraskuu 10



Viime vuorokausi

Kolme olutta, pikaillallinen kiinalaisessa ja nukkumaan ennen keskiyötä oli juuri sopiva päätös työviikolle. Heräsin yöllä epävireisen poikakuoron karjuessa kadulla Campeones, campeones, olé olé olé olé, mutta olin liian väsynyt katsomaan kelloa. Ennen kahdeksaa sain syödä aamiaiseni suuressa salissa aivan yksin.

Kentän täpötäydessä kahvilassa olin juuri kantamassa ostoksiani pöytään, kun kannettavan hihna lipsahti olalta. Hihna oli kantavan käden puolella, joten roiskeita ja sirpaleita luututtiin tovi. Turvaa tarkastettiin perusteellisesti, ja koneen lähtöajan koittaessa puolet väestä jonotti vielä metallinpaljastimen väärällä puolella. Itse sain yhden sakkokierroksen unohdettuani kännykän housuntaskuun.

Sinitakkinen joukko mutanttikokoisia nuorukaisia paljastui kiekkomaajoukkueeksi. Kana tarjoiltiin taas kalkkimaalissa. Radegast - olut oli pienestä erosta huolimatta ruskeaa. Lensimme kirkkaassa auringonpaisteessa pehmeän pumpulimaton päällä. Kahvin tarjoili Adéla. Laskeutuessa riitti harmaata pilveä melkein pintaan asti. Aulassa lippuja, ruusuja, salamavaloja, halauksia.

Musta, rapainen Helsinki. Poika juoksi eteiseen vastaan ja kysyi, onko se lentokone nyt ulkona. Ei halunnut koko iltana metriä kauemmas isästä. Tyttö hymyili äitinsä hoivasta mutta isän sylissä vakavoitui.


sunnuntai, marraskuu 9



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kiireellisin osuus on onnellisesti paketissa, joten kronikoitsijakin voi pakata työkalunsa ja siirtyä pääjoukon perässä hotellille. Ovatkin jo purkaneet väliseinät ympäriltäni ja katselevat himokkaasti ATK-laitteistoja.

Sunnuntaiaamu oli muuten hieno. Kirkas taivas, hiljaiset kadut, kumajavat kirkonkellot.

Huomenna kotiin.



Isänpäivänä

Puhelin soi aamiaispöydässä ja Poika lauloi paljon onnea isi. Tyttökin sai vähän jokellella luuriin. Päivä huomioitiin myös virallisesti, kun L otti aloitteen onnitteluissa, ja hetken päästä kaikki seurueen isät kättelivät toisensa. Viirejä ei ojennettu.

Kumpi lie oikeampi isä? Sekö, joka laittoi minut alulle ja katosi parin vuoden päästä maailman merille? Vai se, joka otti huoltaakseen, ruokki, vei leffaan ja museoihin, opetti luistelemaan, ajamaan fillarilla ja vuolemaan kaarnalaivan? Ja jonka käyttäytymispiirteitä huomaa itsessään aina vain enemmän. Minäkin istun mielelläni omassa rauhassani, annan isommassa seurassa Vaimon hoitaa puhumisen ja kuljen sammuttelemassa tarpeettomia valoja.

Jälkimmäinen tietysti, mutta vuosien vieriessä se ensimmäinenkin on palannut enemmän mieleen. Kun näkee vanhoja valokuvia ja niissä ihan kuin itsensä. Ja nyt kun erottaa Pojassa samoja piirteita.

Oikeita molemmat. Ja lepäävät nyt Honkanummella vain kivenheiton päässä toisistaan.


lauantai, marraskuu 8



Päivän päätteeksi

Istumatyössäkin saa hikoilla, kun tekee sitä saunamaisessa pätsissä.

Täällä on jo epäilyttävän hiljaista, ja kohta aletaan epäilemättä sammutella valoja.

Nyt pakkaan koneeni ja lähden. Toivottavasti kaikki ulko-ovet eivät ole vielä takalukossa. Luulenpa, että vaihdan hotellissa kuivaa ylle käyn sitten hyvillä mielin ottamassa yhden kylmän oluen.



Sotatoimialueella

Kavioiden klopina sai minut katsomaan puistoon. Poliisihevoset ovat täälläkin isoja ja univormut sinisiä. Näkymässä oli kuitenkin jotain outoa. Neljä ratsukkoa on partioksi iso, ja vasta toisella vilkaisulla huomasin visiirilliset kypärät ja muun mellakkavarustuksen.

Syy paljastui heti kulmasta kääntyessä, kun keskellä katua kulki komppanian verran erittäin lyhyttukkaisia nuoria miehiä. Hulig... fanit ovat liikkeellä jo kolme tuntia ennen peliä. Lisäsin vauhtia ja ohitin välttäen katsekontaktia.

Heräsin yöllä ja pyörin pari tuntia lakanoissa. Levottomat jalat, kädet ja pää. Aamulla heräsin katukivien paikalleen nakuttelusta syntyvään ääneen huomatakseni hetken päästä, että rälläkkäryhmä vetää myös lauantaisin.

Onhan tänään lauantai?


perjantai, marraskuu 7



Kirkkaassa keinovalossa

Päätä särkee. Johtuu varmaan osittain valoista ja osittain murkkupoppikertauksesta nupit kaakossa: Nenaa, Alphavilleä, Roxettea ja mitälie. Paitsi You oughta know oli kaiutinkaapin vieressä seisovalle hieno kokemus.

Singahdettiin E:n kanssa Einsteiniin pizzalle ja myöhästyttiin päivän päätapahtumasta vain 21 sekuntia. Täyteläistä olutta mutta pizzassa ohuelti tonnikalaa. Kaikki muut asiakkaat olivat 20-30 -vuotiaita, pukeutuivat mustiin ja näyttivät pitkine kaulahuiveineen sielukkaan traagisilta runoilijoilta.

Työnteko vaikeutuu reissuilla aina näin loppuviikosta. Tiloista tappelevia on enemmän, ja seuraelämän osuus kasvaa. Johtajat, yhteistyökumppanit ja muut turistit lentävät kaupunkiin, ja kaikilla on paljon juteltavaa.

Isosisko, ei ole turha kirjoittaa. Minä haluan lukea.



Harmaan alla

Harmaa sumu makaa yhä kaupungin yllä. Kiersin pidempää reittiä ja tiedustelin samalla lähimmän McDonald'sin sijainnin. Liikennevalot tuijottivat pimeinä, torvet soivat. Pujottelin toistensa päälle tunkevien autojen välistä, keskellä risteystä kolme asentajaa tutki harmaata sähkökaappia.

Letná -puisto käy kellanruskeaksi. Horisontissa häämötti kuin Eiffel-tornin yläosa. Stadionin luukuilla jono haki lippuja huomiseen liigaotteluun. Molempien joukkueiden faneja tulee sitten paljon ja ne vihaavat toisiaan, meitä varoitettiin.

Eilen ei sittenkään pizzaa vaan suunnistin kulman kiinalaiseen lehti seurana. Riisiä ja hapanimelää nautaa huuhdeltuna alas huurteisella budejovicelaisella. Erehdyin syömään koko annoksen ja horjuin sitten hotellille vatsa aivan liian täynnä.

Ostin kaupasta miehille tarkoitettua shampoota. Niin ainakin luulen siinä lukevan. Tai sitten olen käynyt naisten vessoissa.

Tuletko sinä isi huomenna tänne, Poika kysyi puhelimessa. Kerroin tulevani ensi viikolla ja lentokoneella. Nii sitte se lentokone laskeutuu meiän talon viereen, Poika toimitti.


torstai, marraskuu 6



Symboleita

Suuri ja mahtava kuulostaa komealta, varsinkin kuoroversiona. Vaikka Venäjän lippu ei herätä mitään tuntoja, sävel nostaa mieleen Petrovin ja Mihailovin, siinä vieressä näkyy seisovan kypärä takaraivolla Maltsev.

Tshekin biisi tuntuu katkevan kesken, kun jää odottamaan sitä Slovakialle leikattua kakkososaa.

Maamme-laulu kunnon volyymilla ja alaviistosta katseltu sininen risti tuovat suon, kuokan ja Jussin, juhannuksen aattoillan järvimaisemassa, konekivääri sylissä mustaan lumeen suistuvan Lahtisen, Kekkosen, valkokypäräisen kunniakomppanian ja siniselle taivaalle nousevan Finnairin koneen.

Kummia juttuja.

Lounas ja päivällinen jäivät väliin. Tänään taidan etsiä pizzaa.



Ihmisiä telineillä

Heräilin pitkin aamua poraamiseen ja rälläköintiin, mutten avannut silmiäni katsoakseni kännykästä kelloa. Uloslähtiessä huomasin, että vastapäinen talo on kääritty pressuihin. Kuten näillä kulmilla noin joka neljäs rakennus. Tyhjistä ikkuna-aukoista näkyy tiilipinoja, pölyä ja surullisen näköisiä haalarimiehiä.

Sumuinen aamupäivä. Hengityskin huurusi.

Oma kone vihdoin verkossa, muttei kommelluksitta. Ujutin virtapiuhan ja adapterin johtomereen, kiinnitin verkkokaapelin ja käynnistin koneen. Connect? Work offline? Jaaha.

Voimasanojen ja tuumauksen jälkeen huomasin, että pieni musta laatikko pöydällä on epäilyttävän pimeä. Eikä noista talon koneistakaan päässyt enää verkkoon. Olin sählännyt pienen mustan laatikon virtajohdon irti pistorasiasta.

Ja ei, en tiedä mikä sen laatikon nimi on. Siinä on hämäriä kirjainyhdistelmiä LAN, WAN ja Link/ACT.


keskiviikko, marraskuu 5



Hämärää interblogistista muminaa

Eli puolittainen anteeksipyyntö.

Kari Haakana huomasi saman, joka oli itsellänikin jo käynyt mielessä.

Kirjoitan minä itsellenikin, mutta ei se ole mikään selitys. Minustakin pelkästään itselle kirjoitetut jutut kuuluvat sinne omaan vihkoon.

Puolustukseksi sanottakoon, etta blogi heijastaa ajatuksia ja ne taas ovat välillä kuljeskelleet julkaisukelvottomia polkuja.



Kovaa vetta

Etelampana kulttuuri tekee asioista tallaiselle suomalais-saksalaiselle sielulle vaikeasti ennakoitavia. Ei missaan tapauksessa ole sallittua, lukee proopuskassa. Olisiko silti mitenkaan mahdollista, aloitan. Yes, of course, go ahead, vastataan.

Valitettavasti hallavali toimii myos toisin pain.

Shampoota pusseissa. Palasaippuaa. Kovaa vetta. Hyvaa olutta. Tule poytaan, mekin ollaan Suomesta. Makaronisalaattia aamiaisella, lounaalla ja paivallisella. TV:sta Mestarien liigaa, NHL:aa ja Valioliigaa. Besiktas, Colorado, Liverpool. Aaltoilen unen ja valveen rajamailla korvissani selostus, josta en ymmarra kuin nimet.

Kolme ihmista teki puoli paivaa toita saadakseen mobiiliyhteyden toimimaan. Kotona hyvin sykkinytta ei saatu hengittamaan taalla, joten joustava toinen palveluntarjoaja perusti hetkessa uuden datayhteyden ja postilaatikot. Ehka jotkut asiat ovat tahdosta kiinni.


tiistai, marraskuu 4



Kuplia pinnan alta

Loytyihan lopulta nettikahvila.

Matkassa ei ollut muuta mainittavaa kuin kanaa kalkkimaalissa -ateria ja kaunis lentoemanta, joka hartaan silmalauman tuijottamana puhkesi nauruun kesken turvallisuuskoreografian.

Lehdet ovat kellastumassa ja putoamassa, mutta tuuli on lammin eika sormikkaita tarvitse kaivaa esiin kun lahtee ulos.

Jotkut talot ovat ihan kuin kotona Toolossa.


maanantai, marraskuu 3



Kohta on kiire

Huomenna pitäisi viimeistellä jutut, lähettää laskuja, siivota, pakata ja lähteä.

Jos nukkuisi hetken.

Tarkoitin tänään.



Lempeä syksy-yö

Seissyttä kahvia. Äijärivi puhui äijäjuttuja. L korjasi, ettei ole krapulassa vaan vanha. V oli rikki ja suljettu asento kieli, ettei luottanut minuun. Lopuksi jo naureskeli ja avautui hiukan.

En jaksanut jäädä odottamaan spåraa vaan kävelin kotiin. Länsi-Pasilan reunoilla tuoksuivat havut ja märkä metsä. Auroran pihasta lähti Warre ja maailma haisi hetken moottorisahalle. Humalainen juoksi Nordenskiöldinkadun mäkeä ylös avoimen päällystakin liepeet lepattaen. Hesperiankadulla autotallin ovi oli auki ja miehet puuhasivat jotain.

Yöllä näin tosielämän ihmissuhteissa yllättävää symmetriaa ja nauroin itsekseni. Väsymyskin vaikuttaa jo. Onkohan työnteko tähän aikaan merkki ahkeruudesta vai pelkästä typeryydestä?


sunnuntai, marraskuu 2



Käsky itselle

Rintamalinjan oikaisemiseksi ja lyhentämiseksi armeijakunta vetäytyy jokilinjaston länsipuolelle. Alueelta tiedustellaan välittömästi pitkäaikaiseen puolustautumiseen soveltuvat puolustusasemat, jotka kenttälinnoitetaan.

Vetäytymisen päätyttyä armeijakunta ryhmittyy puolustukseen ja kaikki hyökkäyssotatoimet on ankarasti, toistan, ankarasti, kielletty. Käskyn rikkomisesta rankaistaan. Myös väkivaltainen tiedustelu on poikkeuksetta kielletty.

Kaikkien kolmen panssaridivisioonan alistus armeijakunnalle päättyy. Ne siirtyvät välittömästi rintaman taakse Armeijan ylijohdon käyttöön. Kun armeijakunnan puolustus on organisoitu, kalusto huolletaan ja kuluneimpia joukko-osastoja täydennetään mahdollisuuksien mukaan. Heti kun tilanne sen sallii, vanhimmat ikäluokat kotiutetaan.

Vetäytyminen aloitetaan tänään klo 24.00. Joukot irtautuvat nykyisistä asemista yön aikana vihollisen huomaamatta. Vetäytymisen aikana säilytetään ehdoton radiohiljaisuus.


Ei ole tarkoituskaan ymmärtää.



Kooma-aamu

Kännykkä herätti, en ehtinyt vastata. Kaksi tekstiviestiä. Lähdetkö iltapäiväpeliin, kysyi ensimmäinen. Nähdään iltapelissä, kertoi toinen. En, vastasin, ehkä, myös.

Tänä talvena ostan uudet luistimet.

Nyt tarvitaan kahvia. Ainakin kolme mukillista.

Hiukan myöhemmin: Yksi ja toinenkin on ottanut kantaa parhaaseen joululauluun. Vaikka j-sanan mainitseminen marraskuun alussa on Pandoran lippaan avaamista, en halua myöhästyä junasta. Siksi otin j-laululevyn esiin ja tutkin asian. Kolme hienointa joululaulua ovat:

3. Joulukirkkoon, koska mutsi lauloi sitä,kun olin pieni
2. En etsi valtaa, loistoa, koska se on kaunis
1. Maa on niin kaunis, koska se on niin kaunis, että voi rikkoa ihmisen.

Hilpeät joululaulut ovat lapsille.



Hiekkaa bensatankissa

Sääli ettei kauppa ollut tänään auki. Jos olisi ollut, en olisi hakenut kulman takaa perhepizzaa ja syönyt sitä liikaa. Nyt valkosipuli kurkkii suuhun ja keltaiset rasvamöykyt yrittävät pysäyttää aivoverenkierron. Onneksi ei sentään ollut olutta. Janottaa muutenkin tarpeeksi.

Lähtiessäni peli oli 1-1, palatessani raitapaidat hymyilivät ruudun täydeltä lippikset päässä. Nelosen urheilussa kansikuvavaalea puhui kiistanalaisesta rankkarista.

Kunzi tarjosi vastauksen osaan arvoituksesta. Osa jäi vielä vaivaamaan.


lauantai, marraskuu 1



Oletusarvoisesti pahoillaan

RoPS palasi Veikkausliigaan ja elvytti tietyn sävyn.

Etelän joukkueiden harmiksi, uskoo Outoa Taigaa. Sori etelä, kuittaa Kunzi.

En ole etelä enkä etelän joukkue, eteläsuomalainen kyllä. Mutta mikä tää juttu on? Jotain samaa kun tamperelaisten voitto taannoisessa salibandyturnauksessa? Tärkeintä ettei helsinkiläiset voittanu, puuskahti satakuntalainen, ilman leikin häivää.



Muutosten aikaa

Korikaupalla hyvän toivotuksia Salpausselän suuntaan. Kuin olisin vasta eilen lukenut ensi vihjeet tulevasta, nyttemmin olevasta.

Toivottavasti hiiret eivät ole aina hiljaisia. Blogistan voi olla olemassa ilman Kokkarista, mutta se ei olisi sama eikä näin hyvä. Kuka meidät nyt palauttaa haaveiden runolehdoista reaalimaailman kirkkaaseen valoon?



By tank into Normandy

Suddenly there was an almighty crash and Jimmy's tank burst into flames. He and all his crew tumbled out except for his driver, Corporal Higgins, whom we presumed (and hoped) had been killed outright. It was a wicked moment: I had no idea from where the shot had come or what kind of weapon had been used, and it was clear that Jimmy's crew was no wiser than us.

Stuart Hills katseli 16-vuotiaana poikasena koulunsa pihalta, kun Spitfiret ja Messerschmittit kävivät taivaalla Taistelua Englannista. Neljä kesää myöhemmin sama nuorukainen pelkäsi Shermanin tornissa vaunujoukkueen johtajana panssarikauhuja Normandian bocagessa.

Muutama kohta on kliseitä jonossa: siirtomaavanhemmat, sisäoppilaitos kovakouraisine isosineen, kielto sulkea ikkunoita yöksi vaikka hengitys huuruaa sisällä, oma rykmentti kaikkena kaikessa. Ja tietysti rykmentin nimi: Nottinghamshire Sherwood Rangers Yeomanry.

Hills muistelee krikettiä ja nyrkkeilyä vähintäänkin tarpeeksi, ja jokaisen hepun taiteellinen ja urheilullinen lahjakkuus tulee mainittua.

On siellä muutama sotakokemuskin joukossa. "Uivat" Shermanit, joista melkoinen osa, myös Hillsin, päätyi D-päivän tosipaikassa Kanaalin pohjaan. Rykmentin sotilaspappi, joka ottaa asiakseen kaatuneiden hautaamisen ja yrittää muistella, keitä palaneista vaunuista löytyvät hiiltyneet jäännökset ovat olleet. Elämä vuorokausikaupalla vaunun sisällä hajuineen ja ummetuksineen. Ja Hillsin vaunun ampuja, joka lopulta kieltäytyy tulemasta enää lainkaan ulos ja kannetaan paareilla pakkohoitoon.

Olin ajatellut kirjan reissulukemiseksi, mutta silloin ei olisi pitänyt aloittaa.



Gentlemen! Start your engines!


"Se" on alkanut.

Ajattelin aikaa, jolloin olin töissä siinä talossa. Ikkunat olivat kyllä radan puolelle, mutta en muista nähneeni metrovaunuja kovin hyvin. Ehkä olisi pitänyt olla ylemmässä kerroksessa.

Ärsyttävintä oli joutua kävelemään metrolle Kurviin saakka, vaikka junat kuitenkin menivät vierestä.


Home