Nakyma rannalta

perjantai, lokakuu 31



Itä-Helsingin kaste

City-lehden juttu yöbusseista palautti mieleen sen varhaisaamun, kun palattiin Vaimon kanssa keskustasta amputäydellä 03N:llä.

Jo Kaisaniemen mäessä ensimmäinen ääni takaosasta alkoi valittaa huonoa oloa, mutta akuutein ongelma olikin se hiljainen kalpea kaveri melkein meidän vieressämme. Sain kengilleni vain reunaroiskeet ruskean pääsuihkun imeytyessä viereisen nuorukaisen neulepaitaan.

Mieleenjäävintä oli suhtautuminen. Kuski pysäytti seuraavalle, suihkulähde siirtyi ulos jatkamaan ja pääpotin lunastaja riisui ilmeenkään muuttumatta paitansa käärien sen kainaloonsa. Lastin vireystila toki oli sellainen, että useimmat tuskin huomasivat koko tapausta.

Perille oli vielä sen verran monta kiemuraa, että haju alkoi jossain vaiheessa olla ongelma.

Lukiessani merkintää Tiedonanto naapureille luulin jo hetken, että Kysyn vaan asuu seinän takana. Siinä puhutaan kuitenkin lauantaista, joten naapurissa elämöi vain joku sukulaissielu.



Kursio

Piti oikein kääntyä takaisin Goodfellowsin näyteikkunan eteen katsomaan hienoa punavalkoista Tintti - rakettia. Pienin minkään kokoinen maksaisi 42 euroa. Scilla on muotia, luki puolestaan vaateliikkeen ikkunassa.

Perukirjan viemisen jälkeen kaupungille, vaikka Annankadulta ei heti löytynytkään pankkiautomaattia. Akateemisen alakerrasta kolme reseptivihkoa ja kaksi huopakynää. Ylhäällä sotapokkarien kohdalla valikoimaa oli tuskaksi asti aina suuramiraali Dönitzin muistelmia myöten. Pitkän miettimisen jälkeen mukaan tarttui Stuart Hillsin By tank into Normandy. On kai asiaan perehdyttävä myös vih... liittoutuneidenkin näkökulmasta.

Käännyin Carrolsin ovelta pois. Sittenkin kebab salaatilla. Tulinen vai mieto, kassaneito kysyi pyydettyäni särpimeksi ison oluen. Siis kebab, ei olut, täsmensi. Kauniit silmät, leuka jämerästi ylhäällä, don't mess with me -ilme. Mainio valkosipulikastike. Kastikkeessa kahlaavissa viherryksissä riitti sen verran osittamista, että City-lehden lukeminen samaan aikaan oli haaste. Loppupään Z.I.P. -mainosta piti palata vilkaisemaan toisenkin kerran.

Lähikaupassa pakastealtaalle ulottuva jono oli pysähtynyt. Miksi sun piti painaa sitä ykköstä, tinkeä täti läksytti murheellista kassatyttöä. Pujottelin ulos ja toiseen kauppaan. Siellä kauppias auttoi kassoja pakkaamalla asiakkaiden ostoksia valmiiksi.

Topparoikka piikkasi vihreää puhelinkoppia irti kadusta, HIAB ja kuorma-auto odottivat.

Autojen valot kirkastuivat häikäiseviksi samaa tahtia kuin iltapäivä tummeni siniseksi illaksi.



Kuin tukki

Hiljensin herätyskellon kymmeneltä. Heräsin kolme varttia myöhemmin. Unessa olin juuri sanonut S:lle, että jos hän olisi kissa, hänen kaikki tassunsa olisivat valkoiset.

Kahvi pitää tietysti laittaa tippumaan ensin, mutta sen jälkeen on perinteisesti ollut aamun lehden vuoro. Tänään istuin kuitenkin ensin koneelle. Yllättäen jalat eivät tuntuneet pelanneilta.

Paljon hoidettavaa vielä ennen reissua. Liian paljon.


torstai, lokakuu 30



Isoja asioita ja pieniä

Olimme valmiit pelaamaan vajaalla, mutta erotuomarin mielestä se ei ollut hyvä idea. Niinpä otettiin pari vastustajaa lainaksi ja saatiin peli pelattua.

Maalit tulivat maskista, vastapalloon tai ribareista, mutta viimeisessä työ jäi kyllä kesken. Vaikka maskimies makasi sylissä, olisin aktiivisemmalla hakemisella saattanut nähdä, mistä kohdin kiertoa veto lähtee.

Alla ei ole montaa treeniä, mutta jalat liikkuivat aivan eri tavalla kuin viimeksi.

Autossa vertailtiin J:n kanssa synnytyskokemuksia. Tarinoihin pitää kuulua pientä vaaraa tai ainakin jännittämistä, kunnollisen isän vastuullista asennetta ja silti jokin pieni kommentti, joka muistuttaa miesten ja naisten eroista.

Vuosi 2003. Miehet vertailevat synnytyksiä ja naiset armeijakokemuksia.

Ohoh, lisää synnytyskokemuksia tiedossa. Onpa aika kulunut nopeasti.



Kaamos koettelee

Itse asia hoitui kirjastossa äkkiä enkä jaksanut juuttua lehtisaliinkaan niin kauaksi, että olisin istunut alas. Tieteen Kuvalehden Bismarck - jutun lisäksi selasin Aamulehden ja Satakunnan Kansan sekä jokusen Urheilulehden. Matihaltin rikosilmoitus on tutkinnassa.

Kiukuttelin sähköpostitse. Kun känkkis iskee, pitäisi julistaa radiohiljaisuus. Onneksi iskee harvoin.

Väsytti, vaan ei uneksi asti. Löin Lown koneeseen ja suistuin sohvaan, mutten päässyt horrosta syvemmälle. Havahduin ajatukseen telamiinan kuopan reunojen oikeaoppisesta viistoamisesta.

Mutta miksi joku etsii täältä Minna Vasaraista joka ikinen päivä?



Keskitysleiriin

Keskiviikon epistolasta päätellen Hupaisaa ajankulua jne on Juice Leskisen kirjoittama, ainakin yhteiskuntakäsitys on sama. Ja jossain välissä hän on ehtinyt piirtää tuoreen Kuukausiliitteen sarjakuvan.

Yritykset, ainakin suuret, ovat kategorisesti pahoja. Virkamiehistä ja poliitikoista puhumattakaan. Lammaslauma kyräilee mutta alistuu. Paitsi älyköt, jotka näkevät totuuden. Yläpuolelta.

Torstain pätkä äänestämisestä oli jo loistava, ja näin muotoiltuna kysymykseen Miksi meidän pitäisi luoda sellaisia työkaluja, joista ei ole mitään varsinaista hyötyä, mutta joita voidaan kuitenkin käyttää meidän oikeuksiemme rajoittamiseen? ei voi tietenkään vastata kuin yhdellä tavalla.

Perjantaina Hupaisa toivottavasti analysoi hiukan tarkemmin ikuista tasapainoiluamme kontrollin ja vapauden rajalla.

Virkavallan vieminen saunan taakse ei ole ratkaisu. Mikä olisi?


keskiviikko, lokakuu 29



Sinne ja takaisin

Talvi on taas ohi. Mennessä mustaa, kiiltävää. Autot vetivät renkaat suhisten perässään vesisumupilviä. Palatessa vähän kuivempaa mutta syyslämpöistä. Täälläkin mainitsemani TV-kasvo oli spårassa vielä kauniimpi kuin ruudussa. Kaljapulloja kantavat nuorukaiset siemailivat siivosti puolisalaa.

Kävelin viimeisen pätkän. Entisen leffateatterin kohdalla katsoin ylös ja muistin sen kesäyön, kun olin junnuna E:llä yötä ja liidätettiin huoneensa ikkunasta Runeberginkatu valkoiseksi paperilennokkeja. Lopuksi hiivittiin portaat alas ja kerättiin lennokit pois.

Puiston kohdalla katu oli liukas. Tuoksuva lehtimassa litisi kenkien alla.

Paikan päällä juttelin tuttujen kanssa enemmän kuin katsoin peliä. I kertoi porukan yöpyvän matkalla Bialystokissa ja sanoin paikan kuulostavan sotahistorialta. Ai sinäkin olet maalivahti, K päivitteli ja kysyi, mitä opiskelin yliopistolla. Hyvin jo toipunut M arveli elävänsä sittenkin 50-vuotiaaksi. P halvensi sinipaitoja puhelimeen näiden kuullen ja päiden kääntyessä iski nauraen silmää.



Sielua ja ruumista

Lumi Adelan kirjoitukset unesta ja muistosta 23. päivänä sekä kadotetusta paratiisista 28. päivänä tuovat samanlaisen tunteen kuin kaunista järvimaisemaa katsellessa. Jotain aistia ne hivelevät.

En taida laittaa tänäänkään sen kummempaa ruokaa. Konehan käy ruisleivällä, arkijuustolla, tuoremehulla ja banaaneilla.



Varjojen mailla

Näin unta, että Siiveniskuja oli päivittynyt ja uusin sisältö höyhenenkeveää hömppää. Ei ollut.

Normaaliutta pohtivasta Tommipommista tuli ensin mieleen se häivähtävä hämmennys juuri pannullisen kahvia keittäneen emännnän katseessa, kun vieraat ilmoittavat juovansa vain teetä. Vakiintuneen miehen asema sosiaalisissa ympyröissä verrattuna poikamiehen asemaan on kyllä myös kiintoisa aihe.

Tämä tyyli tuo tunteen, että naiset ja miehet olisivat erittäin erilaisia. Luulen kuitenkin, että ero ei ole niin suuri kuin (joidenkin) naisten ja (joidenkin) miesten ilmaisutavassa.

Erään toisen kirjoittajan ahdistuksesta ajattelin, että olen joskus tainnut aiheuttaa juuri sellaisen tilan.

On harmaa ja kolea syystalviolo.


tiistai, lokakuu 28



Vaikeasti tavoitettava

Edelliselle sukupolvelle taisivat miesten lifestyle-lehdiksi riittää Tekniikan Maailma ja Jallu. Nykyään on matkailu, golf ja tietokoneet. Ja aika paljon muuta.

Kulmakaupan jäätelöaltaalla oli ruuhkaa juuri ennen sulkemisaikaa. Osin ehkä siksi, että siiderilaaduista keskustelevat myyjäpojat halusivat nojailla juuri siihen. Leivän ja kurkun olin päästänyt loppumaan, mutta maitoa ja tuoremehua on jääkaapissa litrakaupalla.

Mitähän vielä keksisi työnteon lykkäämiseksi? Nyt on kahlattu blogit kymmenesti, flippailtu TV-kanavia ja keskusteltu S:n kanssa tekstiviestein siitä, mikä Nalle Puh -kirjojen hahmo kukakin olisi. Määrittelin vasta-asemaa varten yhdistelmähahmon, koska yksikään Milnen alkuperäisistä ei sopinut.



Silppulinja 2

Agrippa on saanut paperin. Liekö minun enää tallella? Silloin meni muutama vuosi uutta elämää ennen kuin sain aikaiseksi käynnistää virallisen prosessin.

Kokkarinen kaipasi Johnny Puumaa. Kaivoin tuosta Änkyttävän papukaijan ja Kaksoisarvoituksen välistä Buster-sarjakirjan, mutta tässä näyttää olevan vain Bobby ja sinipaidat, Niku Nokkela, Skid Solo, Torpedo ja Knockout Charlie.

Jossain tässä huoneessa on sellainenkin, jossa on Johnny Puumaa. Entä muut klassikot? Benny Kultajalka ja Kanuuna-Keenin kengät tietysti ainakin. Niin, ja Harjumäki, joka taisi olla alkuperäisissä romaaneissa Harjuvaara tai siis ihan alkuperäisissä Åshöjdens BK. Leipuri Olsson, Eskelisen veljekset, Mustikkakuningas ja Löytö-Lasse.

Kerran viikossa käytiin Lapinlahdenkadun divarissa vaihtamassa Busterit ja Korkkarit uusiin.

Tänään tykkään näistä teksteistä.



Biittejä ja palleroita

Näin unta, että PC:ni viereen oli ilmestynyt Mac. Tummansininen, nypyläpintainen.

Pitäisi lähteä kirjastoon, mutta koko ajan tulee lisää tehtävää.

Minulla on tunne, joka on perhonen. Kirjava perhonen.

Muun ymmärrän, mutta miten pohkeet voivat olla jumissa? Koska seisoin sunnuntain vastaisen yön?


maanantai, lokakuu 27



Varjojen kapina

Tajusin juuri, etten ole aikoihin kirjoittanut privaattiversiooni. Fyysinen elämä pyörii niin kuin ennenkin ja sen varjot hiipivät täällä Blogvillen kujilla, mutten ole tullut muotoilleeksi samaa tarinaa selkosuomeksi.

Ajatus lähti jotenkin liikkeelle SuomiPopilta tulvineesta Pave Maijasen Ikävä - biisistä, mutten enää muista, miten.

Semmoinenkin tuli mieleen, että alkaakohan sitä välillä blogissaan huomaamattaan jäljitellä ihailemiensa kirjoittajien tyyliä. Asiaa varmaan pystyisi tutkimaan jonkinlaisella tekstianalyysillä, mutta ei ihan osu meikäläisen ekspertiisiin.



Poliisi piikittää

HS lienee hankkinut lääkitysasiassa ensi hätään useita haastatteluja. Fabula on lukenut version, jossa kiellettiin moisen mahdollisuuskin ehdottomasti ja ankarasti, mutta lehden printtiversiossa ylikomisario Ehrstenin on hiukan lievemmin vaikea uskoa, että tällainen pitäisi paikkansa.

Poliisin sivujen mukaan sisäasiainministeriön selvitys asiassa on tekeillä.

Aamulehden verkkoversiosta löytyneessä STT:n jutussa Euroopan neuvoston ihmisoikeusasiamies Alvaro Gil-Robles sanoo, että karkotuksissa ei tule milloinkaan käyttää fyysistä pakkoa, huumaavia aineita tai painostusta. Haastattelussa ei lue Gil-Roblesin kantaa siihen, miten mahdollisesti vastustelevat henkilöt sitten pitäisi siirtää.



Paljon merkkejä

Mun on ihan pakko näyttää tää taululla, P sanoi ja alkoi piirtää kaaviota. Onneksi kysymykset olivat valmiina, muuten rönsyilevät vastaukset olisivat vieneet kauas kärrytien päähän. Muistivihkoni täyttyi, kun siirryttiin talouslukuihin. Repusta löytyi toinen.

Kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin. Latasin spårassa mailit mutta luettuani ensimmäisen tungin vehkeen taskuun ja tuijotin hiljaa ulos harmaaseen iltapäivään.

Junnuaikoina V eli kaksi viikkoa jälkiuunileivällä, juustolla ja aplarimehulla vanhempiensa lähdettyä matkoille. Tämä on oikeastaan aika hyvää.



Yli peltojen, vetten ja tunturien

Unessa seistiin A:n kanssa suuressa salissa, seinillä muotokuvia paksuissa kehyksissä, lakattu tammipöytä. A aloitti sotavisan jollain helpolla. Nokitin kysymällä, kuka oli puolustusvoimain ylipäällikkö talvisodan syttymishetkellä.

A alkoi yhtäkkiä marista siitä, ketkä saavat peliaikaa. Totesin nokka pystyssä, ettei tapanani ole tarpoa peluutuskeskustelujen loputtomassa suossa.

Herätyskello soi.



On siinä minua

HASH(0x8443730)
Seer


The ULTIMATE personality test
brought to you by Quizilla

Tosin minulla on lyhyemmät ripset.


sunnuntai, lokakuu 26



Lunta tulvillaan on raikas talvisää

Ulkona oli aatonaatto. Puhtaalla valkealla lumella kuorrutettu Helsinki, rauhallisesti kulkevia hyväntuulisia ihmisiä, kirkkaita valoja. Kiire ja häsä puuttuivat.

Kirpeä ilma ja timantteina kiiltelevät jääkiteet saivat kaipaamaan luistimille.

Pasilan torni kosketti mustaa taivasta. TV-keskus ympärillä humisi hiljaa. E vaikutti jutellessamme seesteiseltä, P kyseli juttuvinkkejä, B pyysi kuvia, L rehvasteli voitolla. A oli punakka, vakava ja täysin lopussa. T ei ole niin hyvä ihminen kuin luulet, tekstiviestissä luki.

Ajoin bussilla Steissille saakka ja ehdin viime hetkellä tunnelin ruokakauppaan. Nuoripari pakkasi ostoksiaan ja nainen ilmoitti kuulijoille, että miehiltä se taito puuttuu. Kananmunat aina alimmaisina, demonstroi.



Erityisaikavyöhyke T

Kieli maistuu saippualta ja pään sisällä joku leikkii legopalikoilla. Työ käy, vaikka vähän tavallista hitaammin.

Kellot ovat vielä kesäajassa, paitsi koneen. Jospa jättäisin ne niin?



Keltainen valo

Eilen kauppareissulla valo oli keltaista. Taloilla ja autoilla oli lumikuorrutus. Jalkakäytävää peitti jäänsekainen sohjo. Pihapuun oksat kumarsivat melkein maahan asti.



Terveessä ruumiissa

Keittiötä siivotessa olo ei ollut urheilullinen mutta kylläkin urheiluaseuraavainen.

Korkkien ja tyhjien pullojen raivaamisen lisäksi vein paikoilleen puolen hyllymetrin verran urheilukirjoja, kasan useamman lajin otteluvideoita, kuvioita ja kokoonpanoja sisältävän muistivihon sekä naispelaajan fanipaidan.



K-blogista huomenta

Enpä viitsi sanoa, millä kiriteerillä kävimme juuri läpi viiteryhmän naiset. Vakuutan kuitenkin, että sävy ei ollut rasvainen tai röhöttävä vaan ihaileva ja kunnioittava.

D nukkuu sohvalla, video taitaa pyöriä vielä. Taidan siirtyä nukkumaan minäkin.


lauantai, lokakuu 25



Pojasta mieheksi

Kun Mustanaamio liikkuu, sen rinnalla salamakin on hidas kuin etana.

- Vanha viidakon sanonta


Ihmissuhteet käsittelee poikain hierarkioita ja kasvattamista. Naisten miellyttämiseen en lähde ottamaan kantaa, mutta poikalapsen kasvattaminen on toki kiinnostava aihe.

Muistan vielä, miten tärkeitä selviytymiskeinoja riittävän kova kuori, sanavalmius ja joskus nyrkitkin poikalaumassa ovat.

Miten poikalapselle takaisi niiden lisäksi riittävän pehmeyden ja herkkyyden? Kuitenkin sellaisen, joka ei aiheuta suojakerrokseen heikkoja kohtia. Oikeastaan sellaisen, joka aktivoituisi isommasti vasta aikuisiällä.

Sitä ennen on pehmeään puoleen varaa vain pojalla, jolla on vastapainona jokin ylivertainen vittuilunesto-ominaisuus. Kuten kylän terävin kieli, sopivat liittolaiset, musta vyö budolajissa tai paikka aluejoukkueen aloituskokoonpanossa.



Aikakoneessa

Levitin olkkarin lattialle pahvilaatikollisen nuoruusvuosien päiväkirjoja ja istuin aikakoneessa aamukolmeen.

Hyvää päänsäätöä. En kyllä ollut muistanutkaan, että parikymppisenä oli tuollaista.

Sosiaalisen elämän vilkkaus: koko ajan oltiin soittelemassa kavereille ja kehittämässä jotain. Ja porukkaa pyöri kuvioissa niin paljon, en kyllä muista millään, keitä nuo kaikki nimet ovat. Silloinen intiimi elämäkin saa nykyiset kulmakarvat kohoamaan.

Alkoholinkäyttö: Harva se ilta jollain porukalla Bottalla, Tavalla, Vanhalla, Alibissa, Kantiksessa, päälle loputtomasti kotibileitä.

Urheilu: Melkein joka aukeamalla lätkä- tai futismatsien pääsylippuja. Ja aika lailla ehdittiin vielä itsekin erilaisten pallojen tai kiekon perään höntsäämään.

Opiskeluun panostaminen jäi alkuvaiheessa aika vähälle.


perjantai, lokakuu 24



Risteyksestä väärään suuntaan

Jos peliä katsoessa juo liian monta olutta, tulee ensin turpean pöhnäinen olo ja sitten pää väsyneeksi ja kipeäksi. No jos sitten yrittää katsoa vaikkapa Indiana Jones -elokuvaa, kaikki leffan hölmöydet viiltävät silmää ja koko äijä alkaa näyttää norsulta, joka tuhoaa virnistellen posliinikauppaa.

Jos oikein huonosti käy, fiilis voi yltyä sellaiseksi yleishuonoksi, jossa kaikki on väärin ja kaikki mielenkiintoinen tapahtuu jossain muualla.

Sellainen olo pitää niistää heti alkuunsa.



Perjantai-ilta

Päivälliseksi tomaatteja, savustettua pippurimakrillia ja valkosipulileipää. Lasissa huurteista iisalmelaista ja Urheilukanavalla alkamassa AC HaKi - Happee.

Ei huonosti.



Tarinoita kaukaa

X soitti kertoakseen, että Tieteen Kuvalehdessä on juttu Bismarckin tuhosta (maalaus). Käytiin samalla läpi muiden isojen harmaiden kohtaloita: Tirpitzin (lisää), Graf Speen (tarina), Jamaton (tarina) ja alan aluksista kauneimman eli Scharnhorstin (kuva).

Bismarckin päällikkö päätti mennä aluksensa mukana, ja hänestä puhe liutui muihin koskettaviin tarinoihin: Graf Speen päällikkö, Rommelin kuolema, neuvostotukikohdan viimeinen radiosanoma.

Soi: Genesis: Illegal alien



Jean Calvinin aamu

Mailijono rassaa. Kun saa päämajasta käskyjä, ei kannata alkaa heti. Pitää ensin tutkia tiedoista, onko viesti autenttinen vai jokin kuukausi sitten lähetetty, jo ammoin hoidettuun asiaan liittyvä.

Jokin minussa yritti sitkeästi herätä seitsemältä, mutta sain sinniteltyä kymmeneen ja 11 tuntia täyteen.

Protestanttinen kasvatus on niin syvällä, ettei huono elämä onnistu. Kun aamupäivän työt oli tehty, raivasin Led Zeppelinin siivittämänä keittiön. Nyt voisi alkaa pyykinpesun. Pitää vain ensin löytää asbestirukkaset ja pitkät pihdit pelikamojen nostamiseksi koneeseen.

Soi: Led Zeppelin: Stairway to heaven

(Jokin tässä merkinnässä kuulostaa Falmikselta. Aaltoneito. Aaltoneito? No niinpä tietysti.)


torstai, lokakuu 23



Richard Sherman pakkasessa

Kylmä Koff oli saunan päälle paikallaan, mutta kuinkapa sitten jatkaisi syysleskeyttään? Jenkkisarjojen pakolliset olutta, viskiä, pokeria ja sikareita pelipaita päällä -sessiot voidaan unohtaa, koska en pidä viskistä, pokerista enkä sikareista.

Voisi tietysti hakea kulmakaupasta vielä kassillisen olutta ja sitten syventää kaappiin pölyttyneellä salmarilla homman kalsarikänneiksi. Ja paistaa välipalaksi munia ja makkaroita. Tai rojahtaa sohvaan flippailemaan kanavia.

Taidan vain istua tässä surffaamassa ja siirtyä sitten sänkyyn. Nukahtaa kirja kädessä ja valot päällä.

Onneksi yläkerrassa ei asu Marilyn Monroeta.



Patologit äänessä

TV1:llä mielenkiintoinen dokumentti kuolemansyyn selvittämisestä.

Tiesin oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määrän olevan Suomessa suuri, mutten itäisen ja läntisen Euroopan eroa tutkintakulttuureissa. Kuulemma idässä ruumiit avataan paljon herkemmin ja kuolemien syyt tutkitaan selvästi useammin kuin lännessä. Haastatellun patologin mukaan asia saattaa vääristää muun muassa itsemurhatilastoja EU:n sisällä.

Ja kolme kuolemien ryhmää sisältää mekanismeja, jotka ovat nykytieteillekin yhä pitkälti arvoituksia: pikkuvauvojen kätkytkuolemat ja nuorten aikuisten sekä mielenterveyspotilaiden äkilliset kuolemat ilman havaittavaa syytä.



Suuria kuvioita

Lähetin sähköpostilla kysymyksen pääpaikalle, mutta lyhyt vastaus tuli tekstiviestinä. "Mailit ei lähe". Palveluntarjoajaa ei tarvitse arvailla.

Unessa loikoilin divaanilla peitteiden alla jossain korkealla, alhaalla areenan kenttätasolla pelattiin salibandya. Aina välillä peli keskeytettiin ja kaikki katsoivat minuun, jotta voin näyttää peukalollani, onko peli hyvää vai huonoa.

Luulin aina, että megalomania alkaisi jotenkin muuten.

Erikoisinta unessa oli se syömäni täytekakku, jossa kermavaahtoa sivuun raaputtamalla paljastui yhden kerroksen olevan kirkkaanvihreää kaviaaria. Eikö keittiö tiedä minun olevan sille allerginen, tuohduin.

Todellisuuspohja on se, että vaikka kala ei aiheuta mitään ongelmia, mäti saa suuni limakalvot turpoamaan ja kutisemaan. Kysyin kerran asiaa allergialääkäriltä, joka myönsi, että vastaavia tapauksia tunnetaan.



Klubi

Nuorina innokkaina kuului halveksia niitä, jotka nimittivät itseään kannattajiksi, mutta eivät vaivautuneet paikan päälle. Sama toiseen potenssiin olivat tietysti takinkääntäjät, mutta se onkin toinen tarina.

Viimeiseen vuoteen en ole tainnut käydä katsomassa liigatason futista tai lätkää paikan päällä kertaakaan. Kannattaminen on enää etäistä sympatiaa.

Silti seurasin tänään TekstiTV:stä tilannetta ja tunsin kaiken ratkettua tyytyväisen ailahduksen. Muistin sunnuntaiaamuiset matkat kasilla Brakulle kaupunginosajoukkueen treeneihin, pelireissun Haagaan, keltaisen pahvisen jäsenkortin, aurinkoiset kesäillat aurinkokatsomossa tai lipan alle roiskuvan kaatosateen, pallon päällä seisovan ja käsi silmien varjona "tähystävän" Atik Ismailin, Henry Forssellin, Pasi Rautiaisen mestaruusmaalin Hakaa vastaan, Kalle Niemen ja Miikka Toivolan, Mestarien Liigan ja ne kaksi tähteä pelipaidan rintamuksessa.

Jokin yhteys on jäljellä.


keskiviikko, lokakuu 22



Talvi-ilta

Maailma oli sellainen kylmän teräksenharmaa, josta vain eksyneen oloiset lumihiutaleet puuttuivat. Laskeva aurinko liekehti Munkkisaaren lasiterminaalin julkisivussa, keltaiset vilkkuvalot paljastivat Tallinkin peräluukuilla ahkeroivat trukit.

Kävelin ohi Hietalahdenrannan, ohi Nosturin, ohi telakan portin. Ennen paluuta pysähdyin katselemaan avomerta, jonne punainen laiva juuri puski.



Hanging around with the big boys

Paliksessa on aina yhtä epätodellinen fiilis, kun harmaantuneet isopalkkaiset kravattikaulat tulevat puhumaan meidän jutusta. Kaatavat pahvimukeihin kahvia, ottavat paperilautaselta kanelikierteen ja nojautuvat tuoleissaan taakse.

Kehut omalle työlle lämmittävät, mutta kaikki se puhe kohderyhmistä, synergioista ja segmenteistä. Jossain vaiheessa sitä muistaa, että ideahan on ottaa rahat massoilta ja hoitaa ne meille. Tai oikeastaan yhteistyökumppaneillemme.

Edellisen auton renkaita saattoi kanniskella vihellellen, mutta tässähän on isot ja painavat kuin kuorma-autossa. Se on kai itse asian kannalta vain hyvä. Totta kai ne olivat kellarikomerossa taaimmaisina.



Kuin oisin vain viidentoista vanha

Hän hymyilee kuin lapsi
hänen hampaansa helminauhan muodostaa
hän tekee levottomaksi
olen aivan myyty mies
ja minä sentään olen nähnyt maailmaa

Juice Leskinen & Coitus Int: Hän hymyilee kuin lapsi


Keltaliivinen parkkivahti lähti tulemaan. Kääntyi pois, kun hyppäsin ulos ja E kiihdytti jatkamaan matkaa. Yritin kuunnella seisaaltani, R veti tuolin ja viittoi minut istumaan ennen kuin aloitti. Vähän vihlaisi olla kova, mutta eilisen keskustelun jälkeen M:llä ei ollut pienintäkään mahdollisuutta irtokarkkeihin. S saa nyt melko varmasti kenkää, L sanoi äänessään myötätuntoa. I jaksoi puhua kertoimien laskemisen matemaattisesta perustasta. Lähtevä posti tökkäsi alkuunsa ja sitten loppui akkukin. R vaivautui kävelemään koko matkan ovelle kysyäkseen, miksi olin katselemassa. Vastasin jotain välttelevää.

Lätäkkö oli jäässä ja tuuli puhalsi vaatteiden läpi, mutta purin hampaat yhteen ja sihisin ilmaa niiden välistä. En halunnut täristä ihmisten nähden. Kaikki väärät spårat tulivat ensin.


tiistai, lokakuu 21



Hukattuja avauksia

Hyviä täkyjä, joihin jää iskemättä. Joskus niin maukkaita, että iskee itsekritiikki jo ennalta.

Mea ja miehen ja naisen välinen ystävyys. Erittäin mielenkiintoinen, joskus jopa kosketusarka, mutta vaatisi ainakin viikon valmistautumisen. Tarttuisipa joku. Saisi itse kuunnella sivusta ja pureskella.

Merten ja luolamiehet liikenteessä. Ehkä olen jo sanonut sanottavani liikenteestä, mutta taidan käydä katsomassa paikkaa. Missähän kohdin ne tarkalleen olivat?

Ihmelammas ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Terävimmät kärjistykset saa, kun poimii esitykseensä faktoista vain itselle sopivat. Haiskahtaa virtuaaliselta snagarijonolta, jatkan matkaa.

Keskellä ikää ja miehet yksin vs miehet avec. Erittäin totta. Takaraivon C-lohkoon muhimaan.


maanantai, lokakuu 20



Hyllyillä ympärilläni

Järjettömien lehti- ja kirjamäärien lisäksi muun muassa:

Kaksi taskulamppua (ehjä ja rikkinäinen), valkoinen kipsipöllö, kaksi kameraa (ikivanha Kodak Retina S1 ja digi-), viikattuja eri joukkueiden pelipaitoja, neljä mihinkään kytkemätöntä lankapuhelinkojetta joista yksi myös lämpöpaperifaksi, kolme kännykkää, koristekirnu, punainen ViewMaster, kukkamultaa Nalle Puh -ämpärissä, nahkainen koristeleili, makuupussi, luistimet, pyöräilykypärä, kaksi vappuhuiskaa, 11 putkiloa hammastahnaa, C-kasetteja, korillinen työkaluja, pullo Neo-amiseptia, lampunvarjostin yhä myyntipakkauksessaan, noin 8 metriä 75 ohmin koaksiaalikaapelia, tervalta tuoksuvia kynttilöitä, avaamaton purkki karpalohyytelöä ja matkaradio.

Ja niiden tarinat.



Nasun Suuri Elokuva

Isi mun kaikki sormet on ihan vihreet, vierestäni kuului. Käännyin ja näin Pojan jalat. Loppuosa lapsesta oli syventynyt lattianrajan vihreisiin hätäpoistumisvaloihin.

Itse asiassa ukkeli jaksoi ekalla leffareissullaan yllättävän hyvin. Mitä nyt välillä piti pomppia sukkasillaan tuolilla selkä valkokankaaseen (koska se setä laittaa sen ison teeksun päälle?) päin tai tähyillä konehuoneen ikkunaan.

Tää on isi mukava laulu, tuli painokkaasti. Musiikkiosuudet näyttivät muutenkin uppoavan hyvin.


sunnuntai, lokakuu 19



Yöpuisto

Poika ja kaksi samanlaista kuskasivat sylyksittäin kuivia lehtiä kasasta kiipeilytelineeseen. Kaikki piti tietysti tehdä täysillä juosten ja huutaen. Kulmissa tenavat häilyivät varjoina pimeydessä, pylvään kohdalla säteili kalvakan sinertävä keinovalo.

Jylisevä kohina veti katseen taivaalle. Vilkkuvat ja valohelmiä loistavat lentokoneet ylittivät kaupungin matalalla idästä länteen. Lännessä sininen oli vielä aavistuksen vaaleampaa. Kylmyys pakotti kädet puserontaskuihin.



Uudet

Luin, että on taas uusia. Vilkaisin kaikkia. Rastitinkin monta.

Olen tänään uteliaalla päällä.



Signaali toisesta galaksista

Aloilleen asettuneena sitä on jo hyvin mukavoitunut koteloituneeseen lähiöelämäänsä, vaikka lähiöttömään. Mutta jos joskus jonakin aamuna joku tervehtisi tekstiviestein olleensa illalla baarissa, jossa olivat Kaikki ja jossa oli helmihauskaa, se voisi tuoda tunteen, että on jäänyt jostain paitsi.

Onneksi sellaista ei tapahdu. Tämän useammin.

Minä en vielä kaipaa lunta.


lauantai, lokakuu 18



Lyhyitä matkoja

Pamaukseni väitti, että olin päivittänyt. En ollut.

Kävely hyvälle tuoksuvassa Keskuspuistossa teki hyvää. Jos kävelisi ja kävelisi ja kävelisi ja kävelisi, ajatukset hidastuisivat ja lopulta katoaisivat. Se olisi hyvä.

Hallilla ostin kupin kahvia. Toisenkin. Ja hallilla kolmannen. Tuli vastaan A. Jolla A:lla oli paljon muisteltavaa.

Kotimatkalla kävelin taas. Mäki vaihtui risteykseksi, risteys suoraksi, suora mäeksi, mäki toriksi, tori suoraksi mäeksi. Aika vain oli pysähtynyt. Matka liian lyhyt.

Soi päässä: Egotrippi: Teitäni sinuun



Sateinen lauantai

Sateen yltyessä viritin vaunuihin sadesuojan, mutta varjoa ei ollut mukana. Tekstareihin vastaamisen ajaksi piti mennä koulun katoksen alle, ettei puhelin kastu.

Maisema oli harmaan taivaan alla keltainen ja vihreä, sieltä täältä punaisella koristeltu. Maatuvat lehdet tuoksuivat makealle. En ole ihan varma, istuvatko kauniin siniset suurjännitepylväät kuitenkaan tuohon maisemaan.

Lauantai odotti, en vain tiedä, mitä.

Kentän reunalla satamäärin harmaita puluja nokki maata. Jo kovin harmaa orava sinkoili pysäköityjen autojen alla edestakaisin. Ministeri hölkkäsi vastaan hartiat mutkalla, märkä koira kintereillään. Trendikkään näköinen nuoripari ojensi hymyillen Vartiotornin, otin ja kiitin.

Lopulta sade tunki fleecen ja paidan läpi iholle. Kotiin.



Lentävä vauva

SVT:llä äänettömänä Tintti ja Seitsemän kristallipalloa. Radiossa SuomiPop. Tyttö hekottelee ilmassa suoriksi ojennettujen käsieni varassa. Aina kuolapommin pudotessa täytyy väistää.


perjantai, lokakuu 17



Kun ihmeellinen tapahtuu

Jalkapallo on runoutta, pyöräily proosaa. Jokainen laji tarvitsisi oman Jukka Pakkasensa.

Jonkun olisi kirjoitettava, kuinka Jaakko Hintikan kädet liittyvät kaikkeuden kosmiseen virtaan napauttaessaan täydessä juoksuvauhdissa pallon puolustajan mailan ja jalan välistä juuri sillä ainoalla sekunnin kymmenyksellä kun väli on olemassa. Kuinka Esa Jussila kääntää lyöntilaukauksensa syötöksi pelaajalle, jonka kukaan muu ei ollut tajunnut olevan siellä. Kuinka maalin tehneen Akseli Ahtiaisen leuan asento saa Il Ducen näyttämään nöyrältä. Kuinka sydänjuuriaan myöten loukkantuneesti Tero Karppanen katsoo tuomariin ponnistautuessaan kontalleen hitaasti, hitaasti. Mikä valppaan bulldogin ilme kasvoillaan Sami Kuronen tanssii päkiöillään syötönkatkoa vaanien. Millä ilkikurisella rentoudella Petteri Nykky syö vaihtoaitiossa suurta punaista omenaa kesken loppuottelun.

Kun näyt ja yksityiskohdat lähtevät liikkeelle, kokonaisuus kasvaa yli osiensa summan. Pallo liikkuu mailasta mailaan yhä nopeammin, juuri vastustajan ulottumattomissa, kunnes kliimaksina seuraa viimeinen, kaiken oivaltava syöttö tyhjälle takatolpalle. Ja se silmänräpäys ennen armoniskua, kun joka ainoa ihminen hallissa jo tietää, mitä tapahtuu.

Juhlivien pelaajien kahdenlaiset ilmeet. Onnittelijan haltioitunut hartaus, joka kysyy, onko ihmisen todella mahdollista tehdä noin. Maalintekijän virnistys, silmänurkasta pilkistävä Tieto. Se on mahdollista, ilme vastaa, minä tiesin osaavani sen, minä.

Taidetta? Ehei. Paljon enemmän.

Samulille, Mertenille ja kaikille, jotka ovat Pelanneet.



El Dorado

Paluulinkin häntä vilahti kivien väliin. Painoin kohdan mieleeni ja miesten kanssa saimme kuin saimmekin yhtä lohkaretta siirrettyä tarpeeksi. Señor, opas huusi ja katsoi minua varoittaen. Huitaisin kädelläni ja ja ryömin ahtaaseen pimeään onkaloon, joka tuoksui maalta. Sademetsän kostea kuumuus jäi taakse. Jokin kosketti kasvojani ja rapisi sähähtäen karkuun.

Lierihatun suojaama pääni kolahteli matalaan kattoon kun kiskoin itseäni kohti kaukana häämöttävää valonkajoa. Lopulta onkalo laajeni valtavaksi tippukiviluolaksi, johon tulevan valon lähdettä en erottanut. Kuului pisaroiden plumpsahtelua kalkkipitoiseen veteen. Jossain huusi näkymätön lintu.

Riivin hämähäkinseitit kasvoiltani ja lähestyin henkeäni pidättäen kivipöytää, jolle oli ladottu mittaamattoman arvokkaita kalleuksia. Jostain siilautuva sinertävä valo sai ne välkehtimään. Olin täällä.

Otettu. Määritelmästä hämmentynyt. Vainko.



Räjähtäviä hämähäkkejä

- Ne hämähäkit tulee ja pistää.
- Ei pistä kun täällä on vaan kilttejä hämähäkkejä. Isi tykkää hämähäkeistä.
- Halaatko sinä niitä hämähäkkejä?
- Ei niitä oikein voi halata ku ne on niin pieniä. Ne menee rikki.
- No sitten me katotaan niitä taskulampulla.

Kysyn vaan ottaa varmat pinnat pois rapsuttelemalla blogeja. Yritin siirtää tämän verkkoon, mutta ruutuun ilmestyi Sivua ei voi näyttää. Kylmä vesi valumaan, tulen suihkuun.

Soi päässä jo toista päivää: Protoni: Petollinen



Pimeä ilta

Viimeinen tyhjiin ratkaisi tulosveikkauksen T:n eduksi. Rahaa ei potissa ollut, mutta arvostusta asiantuntijana sitäkin enemmän.

Jääkiekon väliaikatiedot pudottivat naamioita. Kuka Jokereilla on maalissa, yksi kysyi kasvot jäykkinä. Toisen leveä hymy oli sanaton.

Isot herrat puivat sopuisasti samassa pöydässä, tein oman osani nurkassa haettuani tiskiltä jääteen nimellä myytävää sokerilientä. Paluumatkalla bussissa tapeltiin L:n kanssa suunvuoroista Hakikseen asti.

Vihreähaalariset poseerasivat ryhmäkuvassa Kaivokadulla. Samanlaisia osui silmiin joka puolella.

Yhtäkkiä pallean alareuna repsottaa taas raadeltuna, vaikka olin luullut olion jo talttuneen. Ja Järki oli kieltänyt ruokkimasta sitä salaa. Jotkut asiat ovat silkkaa itsensä kiusaamista.


torstai, lokakuu 16



Ruudulliset pöytäliinat

Tomaattitahnalla ja pestolla päällystetyt paahdetut leipäpalat pohjustivat pizzat parahiksi, ja jälkkärillekin jäi vähän tilaa. Särpimeksi kylmää olutta.

Listauskottavat syövät vain Chez Pinser'ssä, mutta meikäläisille piisaa rahvaan Rosso. Pelireissuilla ympäri Suomea se oli varma paikka, jossa raaste, pääruoka ja yksi olut täyttivät vatsan. Heinola, Kuopio, Joensuu, Pietarsaari, Turku ja mitälie.

Jotenkin erikseen jäi mieleen se joen saaressa oleva Rosso Tampereella. Pikku-P söi tuki kaulassaan sen jälkeen, kun 30 kiloa painavampi pakki oli taklannut hänet niska edellä laidasta läpi.



Kurjuuden tasoja

Maikkarin aamu-uusintana pyöri jokin ajankohtais, jossa päiviteltiin maitotilallisen kurjuutta tukien pienetessä. Perheen talon pelkkä tupa oli isompi kuin yksikään asunto, jossa olen koskaan asunut.

En kyllä kuullut mitä ohjelmassa puhuttin enkä muutenkaan tunne tukiasiaa riittävästi.

Hammaslääkärit, nuo pikku mengelet. Kiilteeseen pureutuvan poran vinkuna nostaa karvat pystyyn.

Elämäni taso nousi kertaheitolla, kun lakkasin uskomasta ei tämä oikeasti satu - soopaa ja totuin vaatimaan joka kerta puudutuksen. Avainkokemus oli intin hammaslääkäri, joka tökkäsi puudutuspiikin sen kummempia kyselemättä.

Tyhmyydenhammas oli se, josta irtosi paikka, mutta koskei ollut kipeämpi, en tehnyt asialle mitään. Kunnes vuotta myöhemmin sitten kieriskelin yön ahmien kourakaupalla asperiinia. Hammassärky jatkui, mutta maha tuli kipeäksi.

Aamulla selvisi, ettei YTHS:n viikkojen jono joustanut edes särkytapauksessa, joten kävelin tokkuraisena lähimmälle hammaslääkäriasemalle. Siellä sain erinomaisen käsittelyn juurihoitoineen.

Ahneudestakaan ei voi syyttää. Ensiavun jälkeen HLL neuvoi, että jatko tulisi halvemmaksi YTHS:llä. En mennyt.


keskiviikko, lokakuu 15



Yltyy syys

Kirkkaat vihreat ja punaiset liikennevalot näyttivät hienoilta illan pimeydessä. Ilma oli kuivaa ja raakaa, sellaista, joka vihlaisee nenässä kun vetää voimakkaasti henkeä. Rapussa haisi maali.

Vaikken ole koiraihminen, minäkin tein testin, sillä halusin tietää. Sama tulos kuin Scillalla. En laita kuvaa, koska kaksi testitulossellaista peräkkäisissä merkinnöissä näytäisi hölmöltä.



Tämmöinen olisi hienoa olla

You are Proverbs
You are Proverbs.


Which book of the Bible are you?
brought to you by Quizilla

Enkä keksi mitä kirjoittaisin tähän.



Ekakerta vol n

Tyttö maistoi ensi kertaa kiinteää ruokaa. Syömisestä puhuminen olisi ehkä kerskailua, koska lusikalla tarjottu perunasose valui hetken päästä suupieliä myöten ulos.

Tuoksui talvelta. Jäätyneiltä lehdiltä ja siltä, kun aina matkustettiin lätkämailojen ja kassien kanssa ruuhkatäydellä 69:llä Ogelin tekojäälle ottamaan ensimmäiset potkut.

Kävelin metroasemalta mäkeä alas ja taivaalta putoili pienenpieniä valkoisia kiteitä.

Paliksessa H:n huoneessa suunniteltiin tulevaa. Ihmisiä kävi ovella vaihtamassa kuulumisia, tiristettiin termoksesta viimeiset kahvit. Välillä puhelimet soivat. Anastin pimeästä neukkarista kaksi Domino-keksiä.

Paljastui, että lehden bootleg-sivuja on jo liikkunut sähköpostitse.

Kohuttua ohjelmaa en ole vielä nähnyt. Vaan mitvit kirjoittaa usein niin nappiin ettei voi kuin nyökkäillä.



Uusi mies

Kunnon yöunet tekivät terää. Vaikka Poika potikin ärsyttävää nuhaa ja yön pimeydessä kuului yhä uudestaan: isi silitä.

Väsymys on poissa, päänsärky jäi. Tänään en yritä nielaista Buranaa ilman saatevettä. Kapseli jää kurkkuun kiemurtelemaan.


tiistai, lokakuu 14



Liplatuksia

Siirsin palaverit huomiselle.

Löysin pdf:stä kolme virhettä.

Cybbis kirjoitti omalääkäristä. Mikä on omalääkäri?

Erin ja Jonna vierailivat AamuTV:ssä.



Tampereelle

Taannoin Poika katseli työntekoani ja vastasin kysymyksiin, että kirjoitan sanoja ja laitan kuvia ja sitten ne lähtevät tuota harmaata johtoa pitkin serverille Tampereelle.

Nyt Poika haluaa harva se päivä tunkea koneelle ja painaa kannettavan kannen avausnappulaa. Taas lähetetään Tampereelle, komentaa.

Muokkasin P:n ranskalaisista viivoista tekstin, sain Tähden kiinni, kirjoitin keskustelusta, runoilin pääkirjoituksen ja lähetin koko kasan taittoon. Nyt en halua kuulla koko asiasta vähään aikaan. Kunnes puhutaan palkkioista.

Että voi väsyttää. Jos söisin tukevasti, nukahtaisin ruokaan. (Merkintä itselle: älä hoe enää väsymystä, ihmiset kyllästyvät)



Isompi on automaattisesti väärässä?

Laak.info ja Kysyn vaan tuohtuilevat bussin ja polkupyöräilijän tapauksesta, jossa kolarin molempia osapuolia HS:n mukaan epäillään liikenteen vaarantamisesta.

Otsikon mukaan bussi ajoi pyöräilijän yli suojatiellä, ja tekstin mukaan pyöräilijä lähti liikkeelle juuri kun jalankulkijoiden valo vaihtui vihreäksi.

En muista, onko Stenbäckin- ja Reijolankatujen kohdalla niiden eteläreunalla pyörätie. Mitä pyöräilijä teki suojatiellä? Vaihtuuko jalankulkijoiden valo vihreäksi samaan aikaan kuin ajoneuvoja ohjaava valo? Jos eri aikaan, kumpaa pyöräilijän ajoneuvon kuljettajana on noudatettava?



Pikkutunneilla

Rakkaus on tuoksu vain, Maarit Hurmerinta lauloi taksin radiossa. Menomatkalla bussissa muuten tuli Irgendwie, irgendwo, irgendwann, tosin englanniksi. Huomasin osaavani sanat yhä, saksaksi.

O ei jaksanut kyyditä minua Helsinkiin asti vaan kurvasi mieluummin lentokentälle ja löi tukun rahaa kouraan. Ota kuitti talteen, evästi.

Taksit piileksivät sivummalla ja kuskit tähystivät monitoria, joka näyttää kuvaa terminaalin ovelta.

Ufojen kiitorata Tuusulantien kaistojen välissä on pimeässä hieno.

Rustasin vielä kuvatekstit ja lähetin menemään. Nyt voisi koettaa rauhoittua nukkumaan.


maanantai, lokakuu 13



Lattaotsa

Joinain aamuna on väsynyt, joinain väsyneempi. Tänään herätessäni ajattelin, että olen varmaan ollut jossain onnettomudessa mutten vain muista sitä. Halusin vain nukkua, nukkua, nukkua.

Kahvilla se sitten taas siitä.

Linja-autoasemalla tuli ponnaripäinen reppuheppu luo. Onks sulla kännykkää, kysyi. Kui, vastasin tietäen mitä on tulossa. Mun tarttis soittaa, saat kaks euroo, ehdotti. Ei, sanoin. Lähti.

Ei näyttänyt kurkunleikkaajalta, mutta källimahdollisuuksia on liian monenlaisia.



Tarmokkaita naisia

Osuin näkemään Charlien enkeleistä lopun. Olihan se tärkeilemätöntä viihdettä, tosin en jaksa loputtomia potkutanssikohtauksia. Pääni ei ole yleensä eksotiikan perään kääntynyt, mutta yksi poikkeus sallitaan. Käytän kiintiöni Lucy Liuhun.

Suomen mestaruus lipsahti MPS:lle, mutta MM-kultaa sentään Saksalle, kuten Avokatsomokin tunnollisesti raportoi.


sunnuntai, lokakuu 12



Sataa sataa ropisee

No ei oikeasti kyllä ropise, vihmoo pikemminkin.

Lämmittimen puhallin ei pyörinyt, joten avasin taas kerran sulakerasian ja rapsuttelin sulaketta puhtaaksi. Jolloin se lipsahti sormistani ja katosi jonnekin pimeän moottoritilan uumeniin. Sanoin rumasti.

Takalasin lämmittimelle on samankokoinen sulake. Oli. Tiedän jo nyt, milloin tulen muistamaan lainanneeni sitä puhaltimelle.

Illan päätteeksi ajeltiin kohtalotoverien kanssa hiljaisia katuja etsimässä parkkipaikkaa. Oma ruutu ennen lähiössä oli kyllä hyvä juttu.



Setä Kiovassa, koiranheisi Moskovassa

Onko elämä ilman (seksi)kumppania kuin elämää ilman ruokaa? Onko luostari kuin nälkälakko?

Olenko täydellä vatsalla jäävi kysymään?



Sunnuntaina

Kirkonkellojen moikuna kantautui avoimesta ikkunasta. Poika ajeli sohvalla traktorilla ja Tyttö jokelteli lattialla peiton päällä. Levitin HS:n pöydälle ja laitoin lisää kahvia tippumaan.



Voidakseen palata on lähdettävä

Ai muillakin on postiongelmia. Kun yrittää tunnin lähettää sähköpostia ja saa silmilleen vain sekalaisia herjoja, tekee mieli heittää laite seinään.

Avasin sateenvarjon ja kävelin Kisikselle asti. Puut olivat punaisia ja keltaisia, harmaa pilvi makasi peltikatoilla ja vesi solisi alas Mehiläisen mäkeä. Mustamaija iski pillit päälle ja katukuilu läikkyi sinistä, kun se kiihdytti ratikkakiskoja pohjoiseen. HOKin kulmalla jokainen ohiajava auto heitti roiskeet aitaan lukitun Nishikin päälle.

Illalla palatessa hyppäsin toiseen suuntaan menevään vaunuun ja kiersin Krunan kautta. Ilma oli baarieläimistä paksua. Kaunisääninen nainen puhui riikinruotsia.

Kotona huomasin, että sähköposti oli sittenkin lähtenyt. Jokaisella yrittämällä.


lauantai, lokakuu 11



Ympäri ja ympäri

Pään sisäosa on harmaaata pölyä. Luomet leijailevat painottomassa tilassa. Katse jumittuu johonkin pisteeseen, jonka ympärillä maailma alkaa hitaasti pyöriä. Hengitys pyrkii koko ajan hidastumaan.

Unenpuutetta.


perjantai, lokakuu 10



Isä, nojatuoli, olut ja TV-matsi

Ei aivan.

Vanne, Poika innostui. Ei kun setä sanoi että Manner, Santtu Manner, minä korjasin. Vanne, Poika intti ja jaksoi hokea minua pidempään.

Yritin katsoa toisella silmällä kolmatta erää samalla kun kokosin pikku-ukon iltapalaksi jugurttia, voileipää, juustoa, makkaraa, tomaattia ja kurkkua. Poika kalkatti omiaan, keinutuolissa Vaimo tarjosi Tytölle pullosta maitoa ja lauloi samalla.

Onneksi on hidastukset.

Tänään syötiin täytekakkua. Pohjakerrosten välissä vadelmaa ja banaania, päällä ohuesti kermaa ja koristeena persikkaa. Koska en siedä rahkaa, en halua tietää, mihin sitä sisältäneet purkit katosivat samaan aikaan kun kakkua täytettiin.

Mutta olipa hyvää.

Tyttö kääntyi tänään ensi kertaa selältä mahalleen. Intoilun hälyttämänä ehätin koneen äärestä paikalle näkemään loppuvaapunnan.



Työaikaa

Yhtäkkiä huomaa kummeksuvansa, kun joku ei vastaa tekstiviestiin tai sähköpostiin viiden minuutin kuluessa. Tai kun joku ilmoittaa perjantaina palaavansa asiaan viikonlopun jälkeen.

Ainakin vielä tajuan, että normaaleja ovat he.



Kommenttiosio

En koskaan oppinut soittamaan nokkahuilua. Saan lohtua siitä, että se ei kuulosta hyvältä osaavien soittamanakaan.

Yhdekseen olen käynyt hulluilla päivillä kai kerran eläissäni. Toisekseen elämäni ei yksinkertaisesti voi sanoa olevan hallinnassa. Kolmannekseen näillä kahdella asialla on itse asiassa selvä yhteys.

Kuka lienee Rhode Islandin tai Delawaren kuvernööri? Onko kaikissa osavaltioissa sellainen?

Limonadi Elohopea. Limonadielohopea. Emonadi Lilohopea. Limonadi Elohopea. Hassu nimi. Semmoiseen on nyt sitten perehdyttävä.



Kylmä linja

Koska pidän monista nykyään jo vanhanaikaisina pidetyistä hyveistä, suurin osa Kokkarisen täällä ja täällä viittaamasta on raikasta pakkastuulta krapulaisille ohimoille.

Tosin vaikka väärin tekemisen luokittelu pelkäksi uhkapeliksi on käytännön realismia, se särähtää vanhanaikaiseen korvaan.

Koulutusaiheesta tuli mieleen kurssi, jolle päädyin urheiluseura-aktiivin mandaatilla. Ihan hyvä ja opettavainen se oli, hauskakin, mutta käteen lopuksi lyödyissä todistuksissa mainittiin kyllä tuntimääriä ja asiasisältöjä, jotka eivät olleet tältä planeetalta.

En keksinyt muuta selitystä kuin että oppilaitos sai joltain instanssilta rahaa sen mukaan, mitä kaikkea kurssilaisille oli "opetettu".

Jollain sähköpostipalvelimella muuten tökkii. Yli vuorokausi sitten lähettämäni viesti itselle tulevine kopioineen toimitettiin juuri.


torstai, lokakuu 9



Haudan partaalta

Kun toinen joukkue kaventaa kolmannessa erässä lukemiksi 1-4, kenenkään ilme ei muutu. Mutta kun se nousee kahden maalin päähän, joka ainoa pelaaja katsoo välittömästi tulostaululle. Paljonko aikaa jäljellä?

Noustiin tasapeliin.

En löytänyt keskilinjalta kunnon kiintopistettä ja hain sijoittumista koko ajan. Pakarasta vihlaisi jo alkulämmössä, ja muutenkin oli raskas olo.

Ulkona mustat pilvet purjehtivat kelmeän pyöreän kuun editse.

Bussissa luin kirjaa HJK:sta Mestarien Liigassa.



Kaksi parhaasta

Hyvää puistoilua, toivotin perheen tehdessä lähtöä ulos. Kurahousut kahahtivat, kun Poika kääntyi ja loi minuun autohatun alta mietteliään katseen.
- Hyvää kotia isi.



Korteni kekoon

Rä-fräps, sanoi postiluukku: kuramatolla lepäsivät puhtaanvalkoisissa kuorissaan veroliput. Uudenmaan lääninverovirasto odottaa jokusta tonnia joulukuun pimeyteen ja uudelleen helmikuun hangille.

Mätkyjä! Saatana! Kyllä on tehty työnteko tässä maassa mahdottomaksi ja yrittäjä tapetaan veroilla. Koska tämä perkeleen riistosuomi ei osaa arvostaa taiteellista lahjakkuuttani, olen päättänyt muuttaa Monacoon. Siellä voi sentään vielä mies hengittää. Lähtöni symbolina poltan Suomen passini Eduskuntatalon portailla silloin ja silloin. Kahvi- ja punssitarjoilu tiedotusvälineille, ilmoittautumiset sihteerilleni viimeistään viikkoa ennen. Tiina! Laitatko kutsut jo tänään pitkän medialistan mukaan ja varmista erikseen että tulee STT:n kalenteriin! Ja Tiina! Eihän Monacoon tarvita passia?

Ei vaan. Tiesin kyllä, että ennakot jäivät viime vuonna vähän ohuiksi ja suuruusluokka oli odotettu.

En taida tänään ajatella päivärahoja nostavaa mutta pimeätä keikkaa painavaa Sossu-Jussia enkä avomiestään pimeästi asuttavaa "yksinhuoltajaa" Elatus-Eilaa. Skippaan myös Aidat Alas ry:n, joka anoo opetusministeriöltä matka-avustuksen tutustuakseen turkistarhaukseen Alankomaissa. Puoluetuenkin koetan unohtaa.

Tänään ajattelen hyvää kouluruokaa, kivoja tarhatätejä, stressattuja terveyskeskuslääkäreitä, väsyneitä sairaanhoitajia, vanhustentalon tädin kipeää olkapäätä, kärsivällisiä ja kohteliaita poliiseja, katuvaloja, tasaisia teitä, kirjaston kirjoja, subventoituja spåramatkoja ja niitä vuosia, jotka sain roikkua yliopistolla kenenkään hoputtamatta.



Miehiä joilla on asennetta

Hänkin odotti spåraa muuten tyhjällä pysäkillä. Mies, hiukset hiukan kuosista karanneet, silmälasit kahden muodin takaa. Sinivalkoinen kaulaliina ja takin alta pilkottava samanvärinen helma sytyttivät lampun: HJK - KooTeePee tänään. Cupia.

Valoissa leijaili sininen savupilvi, jonka keskeltä pärpätti esiin Wartburg. Nuori mies ajoi ylpeänä, pää pystyssä.

Futismatsin loppukuulutukset kaikuivat Pasilassa asti. Märkä asvaltti kiilsi mustana, tuuli suhisti puita ja läikytti persikanvärisiä katuvaloja. Vaihdoin linjaa Laaksossa, Manskulta tuli lisää väkeä. Kyllä Klubi pelasi paljon aktiivisemmin, harmaahiuksinen mies pohti käytävän yli huppupäiselle roikkuhousulle.


keskiviikko, lokakuu 8



Kaksi sukupolvea

Nuuhkin Tytön poskia. Ne tuoksuvat maidolle ja lämpöiselle vauvalle. Katselen iloisina vilkkuviin sinisiin silmiin, pieni suu leviää hymyyn ja jostain nousee nikotteleva kikatus.

Tuntuu, että olen perillä jossain.

Pieni punnertaa itsensä sitkeästi selältä kyljelleen muttei ihan saa heijattua mahalleen asti. Yrittää, yrittää, ärisee ja murisee turhautuneena. Tämän päivän teema on ollut siltaan nousu.



Blgr, blg, blub blub

Bloggerblogitkin aukeavat taas. Kivaa.

Kauppareissulla tuuli tempoi sateenvarjoja kulkijoiden käsistä. Sade liimasi punaiset lehdet asvalttiin.

Vihannestiskissä oli taas siedettävän näköisiä tomaatteja. Vanha mies ja keski-ikäinen nainen viittoilivat minut kohteliaasti ensimmäiseksi, kun toinen kassa avattiin.

Jatkuuko Ankkojen terhakkaat otteet, luki YLEn urheilun verkkosivuilla.


tiistai, lokakuu 7



Ihmisiä ja ihmisiä

Aristotelesko se oli, joka luokitteli asioita? Nelosen dokumentti Mani Mitchellistä pisti miettimään ennen kaikkea, millä kaikilla tavoilla luokittelemme ihmisiä (Lisää dokumentin aiheesta).

Ja millä kriteereillä päätämme, mitkä niistä luokituksista ovat olevinaan enemmän ja mitkä vähemmän tärkeitä.



Ällänkuvia

Lukiessa en ole ihan varma, ovatko nykymuotoiset kirjoitukset helpotus vaiko vain lisää stressiä. Ymmärsinköhän oikein, että kokeita voi suorittaa vähän silloin ja tällöin.

Meidän aikanamme homma oli yksinkertainen: helmikuussa kuunteluviikko ja keväällä sitten kaksiko viikkoa niitä kirjoituksia oli? Ja se oli siinä.

Reaalista lähdettiin suoraan P:n mökille Merikarvialle nollaamaan. Datsunin valot reistailivat pimeässä kevätillassa, ja niitä piti aina välillä pysähtyä laittamaan.

Kyllähän joku aina puhui arvosanojen korottamisesta myöhemmin, mutta ei tule mieleen ketään, joka olisi oikeasti tehnyt niin.

Kiven maisemissa kasvaa Kevätsipulikukkia. Ja millaisia. Pitää tosiaan muistaa poistattaa se lähetin hampaasta.



Sadepäiviä

Tällä kertaa olin perehtynyt ohjelmatietoihin ja TV:n ääressä Sportmagasinetin alkaessa. Itse asiassa niin ajoissa, että näin myös Bettina S:n. En tiedä, kuka se maalaisisännän oloinen mies oli, mutta hauska ainakin.

Aamulla Pojan kanssa parturissa. Isää leikeltäessä Poika leikki puujunalla ja katseli peilin kautta mietteliäänä aina, kun sifoni sihahti tai hiustenkuivaaja humisi. Sitten ukkeli isän syliin ja mikkihiirikaavun peittoon. Valkohapsia putoili lattialle ja Poika vastaili hiljaisella äänellä kysymyksiin.

Saatiin läksiäisiksi tuoreita mansikoita ja astuttiin siistimpinä kadulle.


maanantai, lokakuu 6



Hunajainen hetki

Etsin, joka tosin itse suhtautui peleihinsä terveen raikkaasti, lennätti kuitenkin ajatuksen joukkuepalloilussa joskus koettavaan hetkeen nimeltä leijojen nöyryyttäminen.

"Meillä" on silloin aina Ahovalinnasta aamulla ostetut T-paidat, keskikokoinen krapula, kenttäpelaaja tai bussikuski maalissa, arvotut ketjut ja hurtti hupihenki.

"Niillä" on hienot peliasut, lämppäpaidat ja verkkarit, valmentaja taktiikkatauluineen, jojo ja huoltaja. Ja Dexal-koreja. Niiden pitää olla ylpeitä ja ylimielisiä ja valmentajan pitää ehdottomasti olla ärtyisä hannujortikka. Pelin kääntyessä meille niiden kuuluu turhautua, jolloin ainakin yksi ottaa ison rangaistuksen ja osa ei matsin jälkeen tule kättelemään.

Yhtä hunajaista joka kerta.

Vastustajan ylimielisyys legitimoi hauskuuden hyvin, mutta muuten asiassa on kyllä toinenkin puoli. Nauramme siinä niille, jotka julkeavat yrittää tosissaan. Kuten koulussakin piti tähdentää, ettei ole lukenut yhtään mutta kiitettävä nyt vaan napsahti tsägällä. Sitten voitiin taas virnistellä pingottajille. Olin lievästi yllättynyt huomatessani, kuinka vahvana sama henki eli yliopistollakin.



Maanantain kiertoajelu

Lumi Adela kirjoitti: Päinvastoin, tahtoisin vielä vanhana mummonakin kuulla joulurauhan juuri sellaisena kuin se on nyt. Nämä asiat alkavat merkitä eri tavalla, eri asioita - yhteyttä lapsuuteen, jo kuolleisiin sukulaisiin, niihin liittyy paljon muistoja ja tunnetta.

Juuri niin, nyökkäilen.

Ojan pohjalta löytyi mielenkiintoisia testejä. Valitettavasti niissä ei ole tuloksina valmiiksi koodattuja hassua kuvaa ja kolmea lausetta, jotka olisi helppo asetella omaan blogiinsa.

Se joku kiekkoilija sitten kuoli. Onko mitään yhtä järkevää kuin nuori mies urheiluauton ratissa?



Todellisen rajavartija

Aamuyöllä, jossain valveen ja nukahtamisen välimaastossa, kuulin selvästi mutsin äänen, joka sanoi: "odotan sua täällä". Järkimiehenä tiedän, että väsymys luo erikoisia ilmiöitä. Mutta nostin kyllä pääni tyynystä ja katselin hetken ympärilleni.

Mutta sovitaanko, että jos jään rekan alle - sanotaanko vaikka, hmm, viikon sisällä - voitte tehdä ristinmerkkejä ja päivitellä?

Aamulla heräsin kesken ihan perinteisten unien. Meillä oli alkamassa peli megaturnauksessa, ja notkuttiin Radisson SAS - hotellin eteen rakennetulla terassilla, jossa oli puupöydät ja -penkit. Etsin katseellani henkilöä, jonka piti olla paikalla muttei ainakaan istunut pöydissä. Yhtäkkiä oltiin laivalla ja A:lla oli ghettoblaster, josta soitettiin en muista mitä musiikkia. Asuin hytissä F ja menin sinne hakemaan pelikamoja ennen matsin alkua.

Ylösnousu. Taas kerran pystyin ensimmäiseen varttiin vain kaivautumaan syvemmälle tyynyyn ja päästelemään Chewbacca - ääniä.


sunnuntai, lokakuu 5



Kiellettyjä sanoja

Vai on pohjanmaalaisten kiekkomiesten kannustuskappaleesta löydetty natsioppeja.

Tekijöiden aivoituksia en voi tietenkään tietää, mutta säkeet

Sisu, veri ja kunnia
Perämeri ja Pohjanmaa


eivät kyllä paljoa todista. No, meidän Let's play hockey on sentään vain kanadalaista hapatusta.

Muistanpa, kun muuan urheiluseura päätti lanseerata nimekseen SSViikingit. Jokainen sotahistoriaa lukenut tiesi, että on vain ajan kysymys, koska Ilta-Sanomien toimittaja soittaa.



Pekan lippalakin potkuri ei pyöri

Suurinta osaa etsimistäni tuotteista ei ollut. Jonotin kahden maitopurkkini kanssa pullonpalautuskuitista riitelevän tytön ja säästömerkkejä kyselevän mummon takana.

Loput hain korttelin toisesta kaupasta. Kumisaappainen partamies osti paljon lenkkimakkaraa ja haisi ulolle. Pikkuhiprakkainen vahvasti meikattu rouva hihitteli itsekseen. Kassatyttö oli tikahtua yskänpuuskaan.

Kadulle pysähtynyt pakettiauto, peräkärryssä moottoriton Corvette.

Osuttiin katsomaan jääkiekosta viimeinen kymppi, ja Poika tiesi jo paljon.
- Tuo valmentaja. Sanoo niille sedille mitä pitää tehdä.
- Nii on ja toi raitapaitane on tuomari.
- Tuomari sitte sanoo soo soo ei saa tehdä tuhmasti.
- Ja tuo on maalivahti. Nyt se nappas sen kiekon.
- Nii. Sillä on samanlainen kypärä ku isillä.


lauantai, lokakuu 4



Pimeässä illassa

Pasilassa tuoksui ratapölkkyjen kreosootti. Elisan linkkitornin valot loistivat mustaa taivasta vasten ja valonheitinten kiilat tanssivat pilvissä.

Raitiovaunussa tuoksui kardemumma, Nervanderinkadulla kuivat lehdet.



Lauloin miehen maisemaan

Hän (Ojanen) ei lämpene myöskään arkipäivän mieskulttuurille, johon kuuluvat uho ja itsepullistelu, tyhmä kilpailu, porno ja väkivalta, kirjoittaa arkifeministi Irma Stenbäck arvostelussaan Eero Ojasen kirjasta Miehen filosofia.

Uho ja itsepullistelu, tyhmä kilpailu, porno ja väkivalta? Ei kuulosta minun tai tuttujeni arkipäivän mieskulttuurilta. (Hetkinen? Onko tämä vain kuvitteellisen eliitin nostamista kuvitteellisten olut-makkara-vyölaukku-jääkiekko-amisviiksi-formula-miesmassojen yläpuolelle? Kenen joukoissa seison? Millaista muka-miestä yritän kirjoittaa itsestäni täällä?)

Itse Hesarin juttu nykyproosan mieskuvista on toki mielenkiintoinen.

Enpä kyllä koe myöskään SchizoBlogin nostamia Hunter S. Thompsonia, Andy McCoyta tai Johnny Rottenia kovin merkityksellisinä mieskuvina. Tosin tässä kohdin voisin nousta kitinästä rakentavuuteen pohtimalla, keitä itse sitten pidän merkityksellisinä mieskuvina. Hmmm.

Kekkosen Suomessa varttuneelle Kuukausiliitteen juttuidea tuntui hyvältä, mutta olisiko siitä saanut jotenkin enemmän irti? Okei, yllättäen HK:n sininen on kasvissyöjille paskaa ja ennen oli köyhää, kurjaa, hassua ja tyhmän näköistä. Joten? Suvaitsevaisuuden lisääntyminen on kyllä hyvä asia, joidenkin asioiden kohdalla.

Ja turvallisuusjuttu sitten? On oivaltava rinnastus, että ihmiset haluavat lisää turvakameroita päästäkseen harrastamaan kalliokiipeilyä. Saman asian toistelemiseen ei olisi tarvittu kuutta sivua. Onko tämä se sama Seija Sartti, joka kirjoitti joskus tosi hyviä ja teräviä juttuja?

Ehkäpä olen vain känkkis, koska minut herätettiin kesken päikkärien.



Puistossa

Jokainen tuulenpuuska irrotti lehmuksista keltaisen lehtipyryn. Jalkakäytävä peittyi samaa tahtia.

Yönsininen Mese tuontikilvillä parkkeerasi kadunvarteen. Moottori sammui. Ja starttasi uudelleen, kun auto aseteltiin vähän tarkemmin. Nuori mies nousi autosta ja kiersi sen mietteliäänä katsellen. Lähti ja kääntyi 20 metrin päässä palatakseen vielä kerran ihailemaan.

Parissa tunnissa ehti tulla kylmä. Ensi kerralla laitan fleecen alle pitkähihaisen.

Kotona koneelle ja blogeille. Kohtalon oikusta suuni oli täynnä täyteläistä mutta raikasta sitruuna-lakritsijäätelöä sillä sekunnilla kun klikkasin TiraMisun ruokalistaan. Ja sitten kehräsinkin kissana.


perjantai, lokakuu 3



Jollei olisi velvollisuuksia

Lähtisin pariksi tunniksi ulos kävelemään. Ehkä rantaa pitkin Kauppatorille. Tai luultavammin Meikkuun ja Seurikseen, haistelemaan keltaisia puita ja kostea metsää. Sitten kuumaan suihkuun.

Lähtisin kaupungille pizzalle. Broileria, lujasti juustoa, paljon valkosipulia. Uunista ottamisen jälkeen päälle vielä tuoretta tomaattia. Kaksi tai kolme isoa olutta, jotka säätävät maailman pehmeän kevyeksi.

Lähtisin pizzalta baariin, jossa ilta päättyisi höyryjyräväsymykseen. Tai ehkä sittenkin antaisin iltapäivänousun tylsyä kuivaksi suuksi ja päänsäryksi. Lähtisin rauhassa kotiin ja hyvän kirjan kanssa sohvalle. Nukkumaan heti kun siltä tuntuu.

No joo. Deadlinet kiitävät vastaan. Yksi sälähti jo rikki.

Jonnapas. Erinpäs. Jonnapas. Erinpäs. Eikun Jonna. Sähköpostikeskustelut käyvät joskus hauskoiksi.



Pelimiehiä

Päivänä muutamana palailtiin puistosta ja puhuttiin siitä, mitä kenenkin vanhemmat tekevät siviilissä. Poika kuunteli aikansa tarkasti ja hihkaisi sitten: Mut minun isi on maalivahti!

Se kyllä lämmitti. Vaikka pelikaverit usein epäilevätkin.

Isi pelataan, Poika sanoi toissapäivänä ja kaivoi mailansa lelulaatikosta. Mentiin eteiseen ja sain torjua ekan jälkeläiseni laukoman pallon. Ei se lujaa tullut mutta kohti kumminkin.

Näytin pikkumiehelle miten mailaa pidetään ja ovelana asettelin sen käsiin rightin otteelle. Righteistä kun on joka joukkueessa pula. Ja parhaat maalintekijät ovat rightejä, vääräkätiset kaverit jaksavat aina muistuttaa. Tähkä, Järvi, Karppanen, Jihde. Radim Cepek ja Willy Fauskanger. Javanainen, Selänne, Lemieux.

Mutta eikös tuo kohta kääntänyt kepin leftille. No, Kohonen, Hintikka ja Martin Olofsson ovat leftejä. Ja Hagman ja Gretzky.

Soi SuomiPopilla: Zen Café: Piha ilman sadettajaa



Punainen maali lohkeilee

Olo on kuin jollain sellaisella koneella, en nyt keksi mitään nokkelaa vertausta.

Se on ladossa tai jossain riihessä, punainen maali lohkeilleena, päällä vähän olkia. Käynnistyy aamulla yskähdellen ja jurruttaa pitkän päivän iltamyöhään saakka. Päästelee outoja ääniä, sillä hihnat ovat pykineet ja öljytasonkin kanssa on niin ja näin. Huoltaa pitäisi, muttei nyt oikein ehdi eikä varaosiinkaan olisi varaa. Jos se nyt vielä jonkin aikaa pyörisi niin katsotaan sitten.

Illan päätteeksi rauhoituin sohvalle pitkän Sandelsin kanssa. Pehmensi kaiken hetkeksi.


torstai, lokakuu 2



Mä lehden luin

Toisten, etenkin heikompiensa, pieksäminen on kuvottavaa, oli parisuhde tai ei.

Päivän IS siteeraa naisenhakkaaja Kari Häkämiehen uhrin kuulustelukertomuksesta sellaisiakin kohtia, joiden KO katsoi jääneen näyttämättä toteen. Sitten taitetaan perään haastatellun asiantuntijan kommentti, jonka mukaan törkeän pahoinpitelyn kynnys näyttää olevan korkealla.

Tarkoitus ei "tietenkään" ole lietsoa kahvipöytiin lisää keskustelua tolkuttoman lievistä tuomioista tai myydä enemmän lehtiä.

Mikäli edellisen päivän IS:n tekstiin on uskomista, Häkämiestä ei tuomittu 90 päiväsakkoon esimerkiksi maassa makaavan uhrin potkimisesta tai tämän pään hakkaamisesta lattiaan, vaikka tällaisiakin väitteitä kuulusteluissa esitettiin. Hänet tuomittiin 90 päiväsakkoon siitä, että löi uhria kerran kädellä ja toisen kerran nyrkillä poskipäähän sekä ravisteli tätä useaan otteeseen hiuksista.

Onko rangaistus oikeassa suhteessa syyksiluettuihin tekoihin, on toinen asia.



Epäoikeudenmukainen maailma

Näin eilen vierestä, kun nuori nainen sai asiallisessa asiassa lievää negatiivista palautetta. Hän vastasi jotain, ja kaikkien suut levisivät ystävälliseen hymyyn.

Tajusin äsken, etten kuolemaksenikaan muista vastausta. Sen kyllä, että hän hymyili kauniisti ja katsoi vetoavasti suurilla bambisilmillään. Ja hoiti kyllä itse asiankin kuntoon.

Mutta millä kaikilla voimilla tätä maailmaa oikein hallitaan?


keskiviikko, lokakuu 1



Häiriö virranjakelussa

Poika touhusi omiaan nurkassa, kunnes pluh. Ruutu pimeni, kaapelimodeemi pimeni, radio hiljeni. Poika oli tökkäissyt jotain joka tökkäsi sähköpistoketta joka...

Puoli minuuttia myöhemmin, ja olisin ehtinyt klikata post & publish.

Yritän muistella myöhemmin, mitä olin kirjoittanut. Nyt peliin.



Liika-annos Eaglesia ELOa ja ABBAa

Misu laittaa muiden ärsyttävyyksien ohessa ojennukseen ylihypetetyt popparit.

Jäin miettimään, missä menee faniuden raja. Tässä elämänkaaren kohdassa poppi on aika pienessä roolissa, ainakaan sikäli että sen suhteen tekisi jotain.

Jonkinlaisen luokituksen voi noista toki tehdä.

Lähden keikalle: Ei ketään
Ostan levyn: Zen Café
Laitan radion kovemmalle, kun tulee sitä: Jotkut TikTakin tai Jonna Tervomaan biisit
Epämääräinen mukava tunne: Jotkut Gimmelin biisit
Ei reaktiota: Suurlähettiläät
Laitan radion hiljemmalle tai vaihdan taajuutta: Anssi Kela
Vaihdoin jo taajuutta: Suomi-räppi
Anteeksi kuka: Tulenkantajat, Nightwish

Hups, listauskottavuus oli unohtua. Unohtakaa äskeinen. Oikeasti suosikkini ovat:

1. Hulvaton viikinkicalypsoa veivaava islantilainen pumppu, jonka näin kännissä Juhlaviikoilla
2. Yliskylä Cowboys
3. Kaverieni bändi, joka työstää demoaan ja josta tulette vielä kuulemaan
4. Ukrainalainen sukkahousuheviorkesteri, josta tepäs ette ole vielä kuulleetkaan.
5. Liechtensteinilainen barokkisäveltäjä Klaviertöter, josta tuskin olette kuulleet.



Pressissä

Turun Sanomissa HIFK:n koutsi Hannu Aravirta päivittelee, että TPS oli kaksi erää selvästi parempi ja kiittelee hyvää onnea.

Kynä käy ja kela vinkuu kun siimaa katoaa toimittajan nieluun.

Näin kokenut höveli valmentaja laastaroi hävinneen (SM-liigan vesitetty jatkoaikasääntö huomioitu) kotijoukkueen haavoja ennen kuin nousee bussiin ja lähtee joukkueineen kotimatkalle kahden pisteen kanssa.

Hauskempia ovat toki vuodesta toiseen ne hävinneet valmentajat, jotka jaksavat vakuuttaa joukkueensa olleen pelillisesti parempi tai ainakin voittaneen laukaukset tai että joukkue olisi ansainnut voiton tai vähintään tasapelin.

Typerät maalit. Jos niitä ei laskettaisi, olisi vielä paljon mukavampi spekuloida.

Luulenpa muuten, että listalaisista saisi kasattua kohtalaisen sählyporukan.


Home