Nakyma rannalta

torstai, heinäkuu 31



Emulsiona

Veneen puuosat alkavat lahota. Lauhdutusvettä tihkuu jatkuvasti seinistä. Vuoteet, alusvaatteet, kaikki on märkää. Useimmat loikovat vapaa-aikanaan vuoteilla ja ovat tylsiä. -- Siellä täällä joutuu sähkölaitteita epäkuntoon. Ei mikään ihme tässä kosteudessa.

Heinz Schaeffer: U-977: 66 vuorokautta veden alla


Liukkaaseen ihoon ja märkiin vaatteisiin tottuu. Uutuutena esittelemme nyt myös käsin tiskaamisesta kastuneet paidanhelmat. Pesukone jurraa jatkuvasti ja sylkee vaatteita, jotka kuivuvat vain ulkona. Onneksi on ulko.

Peräsin valtionkirkoltamme rohkeita kantoja, mutta Vatikaani ehti ensin. Hienoa, että uskaltavat olla jotain mieltä jostain.

Tosin sivistysvaltiot vastaavat: kantanne on merkitty tiedoksi, mutta se ei perustelujen puuttuessa tule vaikuttamaan päätöksiimme. Kiitämme mielenkiinnosta.



Vesi on väärissä paikoissa

Helle ei suoranaisesti haittaa. Välillisesti kyllä, tekemällä lapsista levottomia ja ränäisiä.

Pienissä pojissa on muutenkin energiaa, joka pitää kiipeillä ja juosta pois. Saatan olla organisoidun urheilun keksimisen jäljillä.

Tiskikone kieltäytyy ottamasta vettä. Kotikäyttäjän tarkistukset ja toimenpiteet eivät auttaneet, joten seuraavaksi lienee tartuttava puhelimeen. Kehon vedenpoistopumput toimivat moitteettomasti.

Käsin tiskaaminen niveltyy hyvin ajatteluun, välillä.



Kaksi yöllä

Stalingrad - dokumenttia katsoessa mietin, miksi ilmeet vanhuksen kasvoilla tekevät paljon suuremman vaikutuksen kuin puhe miljoonasta kuolleesta.

Kosteus turvottaa talon. Lattia narisee eri tavalla. Ikkunat nirskutetaan auki. Ovi rappuun avataan stunt-miehen olkapäällä.


keskiviikko, heinäkuu 30



Eiotsikkoa

Sain päivän työt valmiiksi ja osan huomisistakin valmistelluksi, joten taidan blogata hiukan ennen kuin läheinen kuntosali ja uima-allas aukeavat.

Huomasin Chicken Flatbread - aterian maksavan Kampin McDonald'sissa veroineen vain 3,90. Kokemukseni mukaan se on hintansa veroista syötävää. Koska kesä on tuonut vyötärölleni melkein kokonaisen paunan lisää, päätin kuitenkin syödä tänään vain salaattia. Pitääpä ostaa sitä Alepasta, josta saa kerralla myös vuoden appelsiinimehut pilkkahintaan.

Jonakin iltana saatamme Vaimon kanssa syödä kolmen korttelin päässä sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Henkilökunta on ymmärtänyt, että menestyvässä ravintolassa on noudatettava nykyaikaista länsimaista hygieniaa. Hinnat ovat korkeat, mutta avokätisten tulonsiirtojen kuten lapsilisien, äitiys- ja isyyspäivärahojen ja kotihoidon tuen ansiosta voimme syödä ulkona vaikka joka päivä. Meille se tietenkin sopii mainiosti.

Kadun toisella puolella kolme nuorisomuodin mukaisesti pukeutunutta teiniä öyhötti toimeentulotuella ostettuja oluitaan heilutellen. Saatoin jo nyt nähdä, missä katuojassa he tulevat muutaman vuoden päästä makaamaan. On muuten yksi nykymenon nerokkaimmista aivopesuista kutsua yritteliäiden ihmisten rahojen antamista laiskoille toimeentulotueksi.

Syy numero 1256372 vihata humanisteja on tämä. Haluaisinpa muuten kuulla jonkun humanistin väittävän valitsevansa kumppanikseen mieluummin tämän kuin tämän.

(Suhtautumista asioihin muutettu digitaalisesti.)



Ikkuna auki

Huomasin herätessä, että lakana oli jäänyt kiskomatta ylle. Peitot ovat olleet viikattuina kaapissa jo pitkään.

Kohta on taas hyisen pimeä tammikuinen aamu. Kelmeän katulampun alla hytisevä suomalainen raaputtaa autonsa ikkunoita.

Maalainen arveli, että Scilla nuoren naisen elämän pienillä sattumuksillaan ja kipeän tunnoillaan vetoaa varmaankin toisiin nuoriin naisiin.

Olenkin jo pitkään epäillyt, että sisälläni asuu toinen nuori nainen. Luulen, että hänen nimensä on Ursula.



Kivikylän kesää

Aurinko oli paahtanut porraskiven niin kuumaksi, ettei kärsinyt istua kuin hetken.

Käveltiin Oksasenkadun kulmaan ihailemaan lepäävää telakaivuria. Kun laskeuduin vierelle kyykkyyn selittämään, pikkumies shortseissaan, sandaaleissaan ja lippiksessään kyykistyi myös.

Vähän täällä pelottavaa, isi silittää päästä, yritti pitkittää nukkumaanmenoa ja hymyili kulmiensa alta. Isi silitti.

Iltayö tuoksui epäsuomalaisen eteläiselle, kun hain pyykit pihalta. Oli siinä roskistenkin aromia.


tiistai, heinäkuu 29



Viikset meillä on ollut astuudesta lapsi

Lumi Adela herätti lapsuusmuistoja.

Meillä ei onneksi ollut Varajeesusta, mutta oli Piikkimies ja Keppimies.

Lehdet ja aikuiset kohusivat siihen aikaan asuntoihin tunkeutuvasta Piikkimiehestä. Lasten korviin piikki kuulosti hyytävältä. Vasta paljon myöhemmin kuulin, että piikkiä käytetään lukkoihin eikä ihmisiin.

Vihaisen näköinen Keppimies kulki puiston laitaa pitkässä mustassa päällystakissaan ja mustassa hatussaan keppiinsä tukeutuen. Keppimies tulee, lapset kuiskasivat ja pelmahtivat karkuun.

Yksin kotona - elokuvissa taitaa olla vastaavia hahmoja.

Pallosalamaakaan ei meillä pelätty, mutta salama säikäytti. Suvun perimätiedon mukaan istuin tenavana mummolan tuvassa juuri sähkötaulun alla, kun taloon tulevaan ilmajohtoon iski salama. Taulu paukahti ja sylki kipinöitä. En kuulemma moneen vuoteen suostunut istumaan siinä kohdassa.

Musta palanut kohta erottui, kunnes taulu muutama vuosi sitten uusittiin.



Ei helikoptereita

Vaikka Just sopivasti ehti ensin, pitää kehaista, että päivän Tommipommi jotenkin lämmitti.

Olisiko epätoivoinen rankkuuden tavoittelu Sorsamatin taannoin mainitsemien hauskanpidon ja chillauksen toista haaraa?

Vielä mielenkiintoisempaa on Perkolan esiin nostama usko sortavaan ja ylivoimaiseen hegemoniaan. Eli Rockradion päivän kysymys kesäkuulta 1980: Keitä ne ovat?

En jaksa uskoa kulisseissa hääriviin Syöpämiehiin ja mustiin helikoptereihin. Laiskuus, väsyminen ja kaavoihin kangistuminen ovat eri asia.

Arvostelu ja rikkominen on niin helppoa. Rakentamisessa ja pyörittämisessä on enemmän haastetta.



Juttuja pihalla

Ikkunalaatikoissa on punaisia lyhytvartisia. Pihalla toisia punaisia, joiden joukosta nousee tornina yksi sinertävämpi. Keltalehtisissä on keskellä ruskeaa, tummissa violeteissa taas keltainen piste. Laimean violetit nuokkuvat sivummalla. Joka puolella tulvii vihreitä lehtiä. Pienet näyttävät silpulta. Isot tuovat mieleen salaatin.

Olisiko maailmani erilainen, jos siinä olisi kukille nimet?


maanantai, heinäkuu 28



Hiestä märkänä

Huuhtelin virtaavan kylmän veden alla ensin kädet ja sitten kasvot. Päivän paras tunne. Poika halusi totta kai myös pestä, joka ainoan altaan kohdalla. Lopulta piti rajoittaa, että päästiin hautikselta poiskin.

Pikku-ukko puhalsi rantaraitilla elämänsä ensimmäiset voikukkien haituvat. Ne siemenet lenti pulun päälle, huolestui. Vakuutin pulun toipuvan.

Satamassa ihailtiin hinaajat ja Aranda. Opetin, että keltaista möykkyä kutsutaan pollariksi.

Runeberginkadulla kaivuri piikkasi kaasuputkea esiin. Tämä on todella kovaäänistä, Puuha-Pete sanoisi.

A oli käynyt ja kylppärin halogeenit loistavat taas. Sulake löysällä, kuulemma.



Tehtävällä

Poliisiasuinen George Clooney ohjasi liikennettä keskellä risteystä. Aurinkolasit oli sävytetty siniseen.

Paloautojen ja mustamaijojen vilkut läikkyivät, poliisi sulki etelään johtavan kaistan muilta kuin raitiovaunuilta ja busseilta. Palomies paineilmapullo selässään punnertautui kadussa olevasta luukusta. Kollega riisui heijastinnauhoja vilkkuvan takkinsa ja istui Vastarannan Kiisken ulkopenkille lepäämään.

Pakettiautolla saapuneet Helsinkikaasun miehet soittelivat johonkin ja avasivat toisenkin luukun.



Antakaa kesäni takaisin

Muut aloittelevat taas töitä purjehdittuaan, mökkeiltyään ja juotuaan viinaa.

Unohdinko viettää kesää?


sunnuntai, heinäkuu 27



Keidas

Ihmeellisintä oli varmaan itse paikka. En muistanut, että töölöläisiltä umpipihoilta löytyy tuollaisia idyllejä.

Aterioitiin pöydän ääressä vihreän lehvästön joka puolelta varjostamina. Hiekkalaatikolla pojat painoivat urakkaa kaivureillaan. Siskolikka tuhisi vaunuissa.

Vallan melkoisen kanasalaatin rinnalla paistatteli omissa kulhoissaan muun muassa fetaa, oliiveja ja sipulia, toki murrettiin myös valkosipulipatonkia. Juomana roséta sekä olutta, volteilla ja ilman. Kahvin saapuessa pöytään kannettiin pannaria, raparperijäätelöä ja mansikoita.

Tällaisessa joukossa keskustelijat kumartuvat innoissaan eteenpäin, kun aletaan puhua korvatulehduksista ja suolentoiminnasta. Tarhatätejä kehuttiin. Lääkärikokemuksia vertailtiin, hammas- ja tavallisista.

Varjojen pidetessä talutettiin väsyneet lapset pesulle ja unille. Kelpaisi moisissa oloissa auringonnousukin katsoa, myönnettiin.



Lepopäivän ratoksi

Luomet painuivat väkisin, ja ojensin sohvalle pitkäkseni. Poika käpertyi kainaloon Muumeja katsomaan.

Heräsin Vaimon kysyessä, enkö tule syömään pizzaa.


lauantai, heinäkuu 26



Lauantai-ilta

Popin pauhusta päätellen pihalla bailataan. Tai saattavat kovaääninen sorina ja kiljahtelu jostain asunnostakin tulla. Ikkunaa ei voi paistumatta sulkea, joten onneksi jälkeläiseni eivät ole tuon herkkäunisempia.

Lähtiessämme puistoon pysähtyi kadun laitaan ulkomaalainen auto ja keski-ikäinen nainen elehti ikkunasta kysyvästi. Hän osoitti Etelä-Suomen kartastaan Turkua. Yhteistä kieltä emme löytäneet, mutta viittoilin tarmokkaasti ensin suoraan ja sitten vasempaan. Luultavasti onneton perhe kyselee paraikaa tietä jossain Miehikkälän ja Taipalsaaren välillä.

Onko jokaisella oikeus seksikumppaniin? Edes ihmissuhteeseen? Voiko velvollisuutta luovuttaa osa tuloistaan köyhemmille verrata velvollisuuteen ryhtyä jonkun seksikumppaniksi tai edes johonkin kanssakäymiseen? Voidaanko yksittäistapauksen nojalla lausua ihmisjoukkoja koskevan väitteen tai teorian totuusarvosta jotain?

Vaikka vastaukset eivät olisi mielenkiintoisia, kysymykset voivat silti olla.



Lauantaiaamu

Vaunut känisivät se verran, etten heti lähtenyt kauemmas vaan kierrettiin kirkkoa uudelleen ja uudelleen. Tytön silmien alkaessa lupsua pidensin kierroksia, ja sitten oltiinkin aurinkoisella Hietaniemenkadulla. Kantajengi näkyy päivystävän Pub Peten terassilla jo kymmeneltä.

Kaupungin äänet jäivät muurien ulkopuolelle. Kuuntelin lintuja ja tuulen suhinaa puissa. Oravat sinkoilivat kannoilla ja pulut kävelivät nyökkäillen perässä.

Helmikuun kuudentena 1940 kuolleen eversti Nurmen hautakivessä lukee:

Taipale kesti
jok' ainoa katkera kerta


Lopulta aurinko paistoi suoraan vaunuihin niin kirkkaasti, että ääntä alkoi tulla. Kotiin maidolle.



Uni meni

Sitä herää suoraan kiinnittämään huomionsa johonkin, kuten lapsen puheisiin. Sitten muistaa olleensa juuri keskellä mielenkiintoista unta. Ei vain muista, mitä.

Yrittää käydä läpi mahdollisia ympäristöjä ja henkilöitä saadakseen jostain kiinni. Muttei onnistu.

Poissa.


perjantai, heinäkuu 25



Tulee mieleen, kun kesällä lukee rakastumisesta

Kesäillassa pitää kuunnella jokaista tangolaulajan lausetta, laulaa huojuen kuorolaulun kaikki säkeistöt, nähdä tavallinen mies ja tavallinen nainen ihmeenä, mennä rantaan ja naimisiin kun pyydetään. Joka ei sitä tee, ei kestä tulevia kesiä eikä ympärillään ihmisiä, jotka ovat suomalaisen kesäillan aikanaan kokeneet ja sillä elävät ja heitä on enemmistö kaikista puolueista ja puolueettomista.

Parempi on hänelle joka tätä ei ymmärrä, että hänelle ripustetaan kravatti kaulaan ja pikkutakki harteille ja pannaan kaupunkiin virastoon kiirehtimään itseään haudan pimeään lepoon sillä kesäillan valoa hän ei koskaan enää kestä.

Sama koskee vanhenevaa kirjoittajaa, jonka ei pidä myöskään mennä kesäiltana tanssilavan reunalle. Jos siellä hetken katselee kiintein tervein jäsenin tanssivaa tyttöä tai poikaa, tietää, että suloisimmat rivit paperille kirjoitettuina ovat kellariloukkojen ja vinttien hylkiöiden korviketta, epäonnistumisen laji ja että jokainen kirjoittaja olisi valmis polttamaan kaiken painetun, omansa ja muiden viisauden tuhannen vuoden ajalta, jos vain hetken saisi tuntea saman, jonka jokainen noista tosissaan toista silmät auki katsovista tuntee.

Matti Mäkelä: Hyvä maa



Sauvakoneistossa on hiekkaa

Ilmatorjunta ei ole vauvaperheissä leikin asia.

Lapsi luputtaa keskittyneesti tuttipulloa, kunnes yhtäkkiä kuuluu groump. No niinpä tietysti, äiti sähähtää. Isän huulilta voi lukea kirouksen.

Nyt on kiire, sillä vatsaan luiskahtanut ilma on kuin läpimurtoon päässyt puna-armeija. Vastahyökkäyksen on käynnistyttävä välittömästi ja ehdottomasti kaikin käytettävissä olevin voimin.

Nyytti killuu jo olalla, ja varovainen hytkyttely alkaa.

Lapsen silmät lupsahtelevat ja aamuyön hetket tikittävät iäisyyteen, mutta mitään ei kuulu. Syöttämistä on jatkettava, mutta kaikki tietävät tilanteen. Tankkiin pumpataan lisää maitoa, vaikka seassa kelluu aikapommi. Ilma käy ilkkuen suolenmutkassa murahtamassa ennen kuin katoaa taas.

Pullolle nukahtanut vauva nostetaan varovasti sänkyynsä kyljelleen ja peitellään. Vanhemmat asettuvat lepäämään, mutta silmät tapittavat pimeydessä selällään. Tulivuoren sisuksissa jyrisee.

Yhtäkkiä häkkisängystä kajahtaa jylisevä röyhtäys. Kuulitko, isä kysyy lottovoittajan nuotilla. Kuulin, äiti vastaa hymyä äänessä ja vetää jo peittoa korville.

Meillä nukutaan.



Tarkka sijainti

Pientä miestä kiinnostivat tänään parrat.

- Isi partahöylällä otti pitkän parran pois.
- Niin ajoin, nyt on sileät posket.
- Pojalla ei vielä oo partaa (sivelee poskiaan ja leukaansa).
- Ei vielä, mutta isona sulle kasvaa parta ja viikset.
- Niin, tänne (näyttää nenänvarttaan).
- Siihen vähän alemmas. Viikset kasvaa siihen nenän alapuolelle.
- Niin. Tutin viereen.


torstai, heinäkuu 24



Itämeren tytär

Kuljin katukuilun varjossa, mutta edessä siintävä Suurkirkon torni kylpi vielä auringonpaisteessa. Parissa viikossa ruskeaksi paahtunut Helsinki kerääntyi kohti keskustan baareja. Se pukeutui sandaaleihin, shortseihin, havaijipaitoihin ja valkoisiin housuihin.

Fredan kulmassa kaksi ylväsryhtistä neitosta tulvi paljasta ruskettunutta selkää, tiukasti istuvia housuja, pitkiä tuulenvireen hyväilemiä hiuksia.

Kadulla puhjenneena lojuva jalkapallo on apea näky. Valo Sokoksen kulmalla vaihtui jo vihreäksi, mutta väistin Erottajan suuntaan ujeltavaa ambulanssia.

Mindy kuvasi tänään oivallisesti rakastumista. Ja tuoreen Birdyn mielestä ainoa vakuuttava syy lisääntyä on, että joku kokee karuksi kansalaisvelvoitteeksi hankkia lapsia yhteisön säilymisen nimissä--.

Tuolla ankaruudella olisi kaduillamme hiljaista. Liekö se tarkoituskin?



Ei seksiä eikä valheita

Piti raapustaa videokasetin etikettiin "Stalingrad" ennen kuin sisältö unohtuu. Tai tarkalleen ottaen pieneen tyhjään kohtaan on piiperretty horjuen "Stalingr. dok". Samassa etiketissä näkyvät yli vedettyinä "Lukko - HIFK", JypHT - HIFK, "Ässät - Jokerit" ja "Bond".

Vastaavia on nurkat täynnä. Ja niitä, joista pitää joka kerta erikseen tutkia sisältö. Tyhjiä kasetteja ei ole, joten tarpeen iskiessä pitää päättää, mitä uhraa. Leffaklassikot, futiksen MM-finaalit (etenkin 1990) ja kevään 1998 lätkäfinaalit on suojattu naksauttamalla. Ja okei, omat häät.

Hyllyllä koneen yläpuolellakin lojuu muutama kasetti.

Kaasua, komisario Palmu. Ei.
This is Spinal Tap. Ei todellakaan.
Jokerit - HIFK ja TPS - HIFK. Ehkä.
Raiders of the lost ark. Ehkä.
MM-91 FIN - SWI + Models: The film. Mahdollinen.
HIFK - Ilves + Kummeli + pätkiä keväältä 1994. Tuskin.



Kevyesti keskellä päivää

Suihku ja parran höylääminen raikastavat hellepäivänkin.

Pari vanhaa partavettä ja balsami tuoksuivat jollekin, jolle niiden ei varmastikaan ole tarkoitus tuoksua. Roskiin siis. Eniten käyttämäni vuoti reissussa kuiviin reppuun. Hyvä puoli oli, että reppu vaikutti sen jälkeen miehekkäältä.

Milleköhän seuraavaksi tuoksuisi?



Kaasua, komisario

Raivokas kaasuttelu peittää alleen SuomiPopin Broken glassin. Joku usuttaa huonosti käyvää autoa. Ei, autoksi ääni on liian hento. Mopoja ei näillä kulmilla näe, joten ruohoa siellä leikataan, piiskalla.

Pakokaasun hajukin ehti kammiooni saakka. Kaikki ikkunat ovat tänäänkin selällään.

Asento, tai pikemminkin sen höysteekseen saamat kommentit, herättää erinäisiä ajatuksia. Mutta kuulostaisin sedältä.


keskiviikko, heinäkuu 23



Iltakävelyllä

Kävely Meilahden kirkon kulmalle karisti unisuuden. Koetin katsella ja kuunnellakin kesää, mutta tuoksut tunkivat päällimmäiseksi.

Meikun kentällä keltaiset näyttivät joukkueelta, mutta punamustilla ja tuomareilla oli yllä sitä ja tätä. Takarajan valvoja vaikutti arviolta 12-vuotiaalta. Lähdin jatkamaan matkaa, kun ykköselle pyrkinyt keltaisten etenijä paloi taululle kolmannen ristin.

Harjun viertä kulkeva ulkoilutie tuntuu aina kostealta lehdolta. Humallahden kallioilta näkyy Lauttasaareen ja Seurasaarenselälle. Aurinko oli jo niin lännessä, että kiloa riitti vain lahden pohjukkaan.

Sade oli piiskannut Väiskin hiekan rokonarpiseksi.

Teksti-TV:stä HJK:n voitto, varsinaisesta pätkä Juicen haastattelua ja illan dokumentti.



Kalle kartanolla

Poika heräsi sateen ropinaan ja äityi sängyllään istuen laulamaan:

koko pieni Kalle Puh
liian märkä uh uh uh


Puolukkasurvos siivitti perunat ja ruskean kastikkeen lentoon. Session kruunasivat uunilämpimät korvapuustit kylmän maidon kera, Vaimon ohimennen pyörittelemiä.

Kartanolla leijailee kuuman kesäpäivän raukeus. Vaimo ja Tyttö nukkuvat rinnakkain länsisiiven kamarissa, väentuvan jykevillä lattialankuilla Poika leikkii autoilla ja kahverissa touhuaa anoppi omiaan. Kärpäset surisevat porstuan verhoissa. Ullakkokamarista kaikaa näppiksen tasainen naksutus.



Odotettavissa iltaan saakka

Lotina alkoi ikkunan takana klo 11.50 ja jyrinä hetkeä myöhemmin. Jopas ampuukin. Ja vetää pimeäksi. Pisarat rummuttavat peltiseen ikkunalautaan.

Olohuoneen kattovalaisimessa hehkulampun lasiosa roikkui hervottomana metallikannasta irrallaan mutta paloi kuitenkin kirkaasti. Sain kierrettyä lampun kokonaisena irti kannan katkeamatta istukkaan.



Keskiviikkona klo 7.43

- Äiti sen konepellin aukasee.

Heräsin.

- Mmmm?
- Sieltä konepellin alta öljyä vuotaa. Autossa on kesärenkaat.
- Mmmm. Kesärenkaat.
- Talvirenkaat otettiin pois. Sinne varastoon ne vietiin. Ja pultit.

Niin paljon kerrottavaa. Pojan pää keikkui sängynreunan yläpuolella ja katse haki seuraa. Noustiin ylös ja lähdettiin aamutoimiin, me miehet. Siskolikka nukkui vielä. Vaimo huokaisi helpotuksesta ja sulki silmänsä.

TV2 klo tänään 22.05. Stalingrad. Ensimmäinen osa.

Kaikista tuntuu johtavan lankoja Keski-Suomeen.

Postiluukku kolahti. Paratiisissakin on kuuma.


tiistai, heinäkuu 22



Rantapoika

Lämpimän suihkun alla pienen miehen hiukset tuoksuivat auringolle, tuulelle ja merelle.

Tuntuu, että ylivoimaisesti käytetyin sana Pojalle puhuessamme on "ei". Seuraavana tulee epäilemättä "varovasti". Blogeissa(kin) toistuu väite, että lapsilta ei nykyään kielletä mitään.

Ehkä kymmenen vuoden päästä tiedän, mistä ristiriita johtuu. Tosin silloin ei enää ole nykyään.



Kuuma

Juon vettä ja suodatan sen ihoni läpi vaatteisiin.



Sata astetta Celsiusta

Helteen vauhkoonnuttamat raitiovaunut hyökkäilevät ihmisten kimppuun. Perhonen ja Annwin tyytyvät näppiksen fire - komentoon.

Holtittomimmat Helsingin keskustan liikenteessä:

1. Jalankulkijat. Liikennesäännöt eivät koske jalankulkijaa. Ja jos koskisivatkin, hänellä on vain oikeuksia. Kaikkien muiden tulee raivarin uhalla väistää jalankulkijaa, teutaroi hän sitten ajoradalla tai pyörätiellä, selvin päin tai kännissä.

2. Pyöräilijät. Mieluiten kisavauhtia jalkakäytävällä tai sitten ainakin ajoradalla vasten ajosuuntaa. Liikennevalot eivät kiinnosta, punaisen sattuessa ajetaan läpi tai siirrytään jalkakäytävälle. Tanakka humala ei ajon este.

3. Kiireiset jupit auton ratissa. Nopeusrajoitukset ja liikennevalot ovat köyhille. Halvempi kulkupeli väistää.

4. Taksikuskit. Kaikki muut liikenteessä ovat amatöörejä eli väistämisvelvollisia. Asiakkaalle on hyvä sähistä mielipiteensä tientukkeista.

5. Jakeluautoa polkevat alle 25-vuotiaat miehet. Aurinkolasit silmille ja stereot täysille, sitten jalkakäytävälle pujottelemaan. Niin lyhyttä pätkää ei olekaan, ettei kannattaisi kiihdyttää täysillä. Näihin kuuluvat myös autolähetit ja pizzataksit.

Kunniamaininnat: Turisti: kartta kädessä yksisuuntaista väärään suuntaan. Ikis: nenä tuulilasissa ilmeen muuttumatta päin punaisia. Spåra: kukapa huonojarruista teräshirviötä hallitsisi. Moottoripyöräilijä: tehot ovat kiihdyttämistä varten.

Kun lista painotetaan ajoneuvon painon tuomalla vaarallisuudella, rankkaus muuttuu.



Pieni harmaa mies

Graham Greenen Miehemme Havannassa oli outo sekoitus sävyjä. Pienen vedätyksen paisuminen byrokratian rattaissa mielettömiin mittasuhteisiin oli hykerryttävän hauskaa, mutta uljaaseen nuoruuteensa pakenevan vanhan tohtorin kuolema vain surullista.

Ja taustalla koko ajan se surumielinen pohjavire. Kotimaansa unohtama mies juomassa lämmennyttä daiquiria rähjäisen saluunan nurkkapöydässä jossain hikitahraisessa siirtomaassa.


maanantai, heinäkuu 21



Viileä ylenkatse

Mikähän siinä on, että moittiessaan ja arvostellessaan muka kirjoittaa viileän järkevästi. Sitten jos innostuu jostain, teksti tuntuu jo seuraavana päivänä murkkutytön sydänvihkoon tuhertamalta.

Systeri mailasi lähtevänsä juuri Yankees-Toronto -matsiin. Oletan, että puhumme baseballista.

Vieläköhän tänä kesänä laittaisi fillarin kuntoon?



Veturi, taksi, valtamerilaiva

Jo Itämerenkadun risteys jyrisi rekkoja siihen tahtiin, että pysähdyttiin hetkeksi katselemaan. Seuraavat etapit olivat Carnival Miracle ja laiturissa lepäävä Protector. Selostin Pojalle ankkuripelin ja hinauskoukun.

Juna varasti shown. Dieselveturi 1986 jymisi hetken paikallaan ja vihelsi kimakasti kaksi kertaa ennen kuin lähti peruuttamaan satamaan päin. Mä vähän pelästyin, Poika tunnusti. Palatessamme taksien ympäröimältä terminaalilta juna osui uudelleen kohdalle, nyt konteilla lastattuna. Kellot kalkattivat ja liikenne seisoi, kun loputon vaunujono kolisi kohti Rautatienkatujen kuilua. Tyhjän viimeisen vaunun päällä loikoili ruskettunut mies näpytellen puhelintaan.

Ortodoksisen hautausmaan kulmalla sadetin tsäksätti joka kierroksella suihkun pyörätielle. Näytti vetävän alle osuvien suut hymyyn.

Palailtiin juuri sopivasti, kun aurinkoinen taivas tummeni jäänsiniseksi ja tuulenpuuskat yltyivät.



Suolaa ja levää

Meri tuoksui. Etelätuuli, siis?

Käynti Ilmatieteen laitoksen sivuilla vahvisti tiedon. Kolme metriä sekunnissa.



Yön eläimet

Sammutin koneen ja ryhdyin ajoissa nukkumaan. Tai niin luulin.

Ikkunat helisivät pihapuun variksen raakunnasta. Ajettavalta ruohonleikkurilta kuulostava kone pärisi, tuli, meni, sammui ja starttasi taas. Topparoikka ratikkakiskoilla?

Pojan kissa on yöpöydällä, Vaimo mutisi unissaan. Katsoin. Se oli Pojan jalka. Käänsin ukkelin suoraan ja nukahdin.

Aamulla nautiskelin hyvin kirjoitetusta jutusta.

Rastitin uusista listalaisista kaikki, jotka eivät ole mustalla pohjalla. Luvassa on ajankäyttöongelmia.

Soi SuomiPopilla: Egotrippi: Älä koskaan ikinä. Jonain päivänä kuulen sen ja ajattelen tätä kesää.


sunnuntai, heinäkuu 20



Miksei asioista puhuta

Aamun HS kirjoitti myös kirkon viestinnästä. Sorsamatti uskonnoista muuten vain.

Miksiköhän luterilainen kirkko sortuu oltaisko kaikki niinku kavereita ja hyvä meininki eiksjoo - lällyilyyn. Sanoisivat suoraan, että Jesse pelasti uskovat ja te muut kurjat pakanat palatte helvetin tulessa. Ottakaa vastaan pelastus kun vielä voitte.

Eikös siinä siitä ole kyse? Vakuuttuu sitten ken tahtoo.

Samoin kenraalit ovat laimentuneet kansalaisuuskasvatukseen ja maakuntahenkeen ja ympäristövastuuseen. Välillä voisi mainita rehdisti, miksi armeija on olemassa. Tappaakseen maahan hyökkäävät viholliset tai silpoakseen heidät invalideiksi. Tai ainakin pelotellakseen uhalla. Jollei siinä sitten ole jotain hävettävää.

Ei tulisi sitten suorittavalle portaalle yllätyksenä.



Riippukeinu kiinni keväällä

Pääministeri Vanhanen uskoo aamun lehdessä vakaasti, että pientalo luonnon keskellä on lapsille parempi paikka kasvaa kuin kaupunki. Sellaisessa hän on itsekin lapsuutensa elänyt.

En väitä vastaan. Mutta hyvä, etten onnellisena lapsena Kalliossa ja Töölössä tiennyt tuota.

Yllättävää, kuinka automaattisesti kommentteja alkoi putoilla Pojan synnyttyä. Ja ihan vilpittömästi.

Mistä päin olette katselleet isompaa asuntoa?
Keskustahan ei oikein sovi lapsille.
Farmariautohan on siis tosi kätevä kun on lapsia


Ei meillä farmariautoakaan ollut.



Hyvää elämää

Harmin häilähdys heinäkuusta Helsingissä haihtui jo.

Istuttiin rivissä puiston penkeillä. Keskustelusta huolimatta pentusilmä tarkkaili koko ajan hiekassa telmiviä tenavia. Vihreä lehvästö varjosti, pääskyset kirskuivat ja nurmen tuoksu kisaili pölyn kanssa. Ruskettuneena hymyilevä Helsinki palaili hiekkarannalta. Mikäs siinä ollessa.

Spårat puuttuivat. Kiskoilla ajoi busseja.

Epäilen, että se heinäkuun tuoksu tulee lehmusten asvaltille valuttamasta nesteestä, mahlaksi vai miksikä sitä sanotaan?



Luritellaan lemmestä

Tommipommin teksti rakkaudesta jäi tyhmälle hiukan hämäräksi.

Tommipommi siirtyy kesken tekstin sulavasti rakastumisesta rakkauteen ilmeisesti pariutumisen merkityksessä. Suurin osa rakastumisista ei taida johtaa parisuhteeseen eikä paritteluun.

Koska yhteiskunta säätelee avoimesti tekoja muttei juurikaan tunteita, kukaan ei kieltäne ATM:n tai kenenkään muunkaan oikeutta rakastua. Subjektiivista oikeutta parisuhteeseen ei kuitenkaan tunnusteta, joten siltä osin virumme markkinoiden armoilla.

Oliko jutun pointti paheksua sitä, että tekoja arvioitaessa otetaan joskus huomioon tekojen motiiveina olleet tunteet?



Varjoja yössä

Porvarien nukkuessa läikehtii kammion uumenista lyhdyn kelmeä valo. Munkki hyppelehtii käsikirjoitusten äärellä ja mutisee partaansa käsittämättömiä.

Päädyin tuonne joidenkin kirjoittajasivujen linkistä. Lukemiseen taitaa mennä toinenkin hetki.

Urisevat koirat taistelevat kujilla ruoantähteistä. Peltikaton reunalla vaanii kekäleinä kiiluva silmäpari, jonka voimakkaat siiveniskut kohta kohottavat kaupungin ylle. Valtava lokki - vai onko sittenkään?

Kaviot klopisevat mukulakivillä. Mustahattuinen ajuri kietoo viittansa tiukemmin ympärilleen ja kannustaa hevosensa raviin.

Voi niitä, jotka tänä yönä ovat muurien ulkopuolella.


Pitäisi nukkua enemmän.


lauantai, heinäkuu 19



Helppo raha ja elämä naurattaa

Autoilu. Yhtä hyvin voisi ostaa romikselta ralli-istuimen ja istua siinä repimässä viisikymppisiä.

Katsastusmies kertoi, että investoimme lähiaikoina korjauksiin.

Autojen katsastaminen on tärkeä osa liikenneturvallisuutta.

Lotossa on tänään jaossa jättipotti. Lukiossa laskettiin voiton todennäköisyys. Se oli pieni. Kyllä, olen.



Huomasin yhteyden

Kauppareissulla Helsinki ajoi ohi papattavilla moottoripyörillä. Kävelin hitaasti ja annoin auringon korventaa.

Lapsena kesät olivat aina tällaisia. Talvisin oli aina paljon lunta.


perjantai, heinäkuu 18



Näkymä rannalla

Kaukaa näytti kuin kolmikon päät olisivat nousseet suoraan ruohosta. Nurmi ja valkeat apilat rehottivat pitkinä. Helsinki säästää.

Nuoret istuivat niskat kyyryssä huovalla. Saarnasivat kännyköihinsä lippis päässä ja siideri kädessä. Kenelle ne soittivat, kun kaverit olivat vieressä?

Poika juoksi hihkuen ympyrää vesirajassa ja yritti välillä kumartua juomaan merestä. En antanut. Käärittiin lopulta pyyhkeeseen ja nostettiin rattaisiin vesimuki pienessä kourassa.

Hautiksen suora oli tehtaan portti. Auringon raukaisema päivävuoro purkautui autoilleen, bussipysäkille, kävellen kohti keskustaa. Iltavuoro kerääntyi eri suunnista kantaen kylmälaukkuja ja kiliseviä reppuja. Monella menee överiksi.



Heteromiehen tunnustuksia

Kunzi sai Iskun Mogadishuun kuulostamaan kirjalta, joka on luettava.

Kuten on HS:n arvostelun perusteella myös Leena-Maija Rossin Heterotehdas.

Tiistaina käytin entryssä termiä "kunnon rakkaustarina" ja sanat kirjoitettuani jäin miettimään, olisiko tarkkuuden nimissä pitänyt sanoa "heterorakkaustarina".

En muuttanut, koska selittely ja täsmentely laimentavat. Mutta kyllähän maailmankuva elää ja jalostuu. Sanatkin voivat saada uutta sisältöä.

Annwin viittasi poistamaansa entryyn. Blogien ahmattiskannaaja huomaa välillä lukeneensa jotakin, joka seuraavalla pyyhkäisyllä ei olekaan siellä. Sitten koettaa miettiä, näkikö vahingossa jotain merkityksellistä.

(edit: poistin pari kappaletta turhana jaaritteluna)



Seitsemän veljestä

Sinisenä kaarteli taivas, ilmassa liehtoi hiljainen länsituuli, uudessa lehtivaipassansa välkkyi mäellä koivu, ja valkeavaahtoinen pihlaja levitti tuoksua ympärillensä kauas. Impivaaran pellolla laine lainetta liepeästi ajeli, ja vilja välkähteli paisteessa tulisen auringon, joka jo kiirehti ylös puolipäivän korkeuteen.

Kyllä suomi on kaunis kieli. Taiten käytettynä.

Niin moni viittaus johtaa Seitsemään veljekseen. Siellähän ne olivat kaikki: Sepeteuksen poikain isän nimi, nahkurin orret, Hyvänmäen kerjäläinen ja Viertolan härät.

Päätaloja en ole (vielä) lukenut ensimmäistäkään, mutta mikä siinä on, että työnteon, etenkin, fyysisen, palkitsevuus tekstissä saa hyrehtimään. Veljekset rakentamassa pirttiä ja raivaamassa niittuja ja sitten oman katon alla pureksimassa ehtoollista omasta sadosta ja ryyppäämässä haarikasta päälle kuohuvaa olutta.

Samasta syystä lämmitti aikanaan, kuinka Robinson Crusoe sai pykättyä asumuksensa ja elantonsa. Ja ne Vernen laatimat karkulaiset saarella, jossa kapteeni Nemokin piti tukikohtaansa.

Työmoraalin palkitsevuudesta onkin hyvä kompastua kasvoilleen reaalimaailman rapakkoon lukemalla Vääriä ajatuksia. Progressiivista verotusta en ainakaan tänään lähde poistamaan, mutta pummeista ja ilmaisista lounaista olen samaa mieltä.


torstai, heinäkuu 17



Suolaa iholla

Poika olisi pulikoinut aina vain ja piti lopulta kantaa rannalle. Pitelin ukkelia käsivarrella leuka pinnan yläpuolella ja annoin polskia jaloilla, kun pyörin paikallani. Tulipa itsekin uitua kesän ensimmäiset.

Ranta oli helletorstain iltana väkeä väärällään. Lapset kansoittivat pohjoispään rantaviivan myhäilevien eläkeläisten katsellessa. Muutama pakollinen kaljapöhnässä möyhivä teini. Nuoriapareja, nuoria naisia kaksin ja kolmin, miehiä meitä etelämpää. Yllättävän paljon vieraita kieliä. Lähistöllä autoja sikin sokin.

Jäätelökioskilta vielä tötteröt: Pojalle päärynää, Vaimolle maraschinoa ja minulle mustikkaa. Koiranpaska haisee, Poika tokaisi ja kysyi kohta epäluuloisena: mikä naurattaa?



Keskellä päivää

Poika nukkuu sängyssä selällään, tyttö sitterissä kyljellään. Me liikumme hiipien ja aterioimme haarukan kilahtamatta.



Helmenkalastajana

Kierrokselta löytyi helmiä.

Vaikken ole viskimiehiä, Kasan kuvaus potkaisi kohteensa henkiin aivan eri voimalla kuin viiniväen hedelmäiset ja vaniljaiset.

--villapusero, Ulko-Hebridifiilis, savu, syystyrskyt hengenvaarallisilla rantakallioilla, takkatuli.

Koska olen kovan luokan nostalgiamiehiä, pitää hänen, joka ei minua vielä tunne, välittämä määritelmä kirjata muistiin.

Suomen kielen perussanakirja määrittelee nostalgian tylsästi menneen ikävöinniksi, kaihoksi tai haikeudeksi. Osuvampi määritelmä on Doris Lessingin, joka muistuttaa, ettei nostalgian kohdetta koskaan ollut, tai ei ainakaan kaivatussa muodossa.

Päivän Tommipommi ilmoittaa: Harley Davidson -moottoripyörät ovat vastenmielisiä romuja ja niiden ajajat lerppamunaisia läskiaivoja.

Väitteitä verrataan ensin omiin havaintoihin, joten.

Tunnen henkilökohtaisesti vain yhden HD-kuskin, joka sattuu olemaan akateeminen kolmen lapsen isä ja melko varmasti yksi maailman mukavimmista ja joviaaleimmista miehistä.

Voin toki kuvitella, että hän ei ole aivan tyyppitapaus.


keskiviikko, heinäkuu 16



Lääketiedettä vai elokuvia

Muistin sen eksentrisen sotilaslääkärin, joka jo ovea sulkiessani karjaisi: Seis! Mikä vaivaa? Puoli minuuttia myöhemmin diagnoosi ja sen edellyttämät toimenpiteet olivat selvillä ilman, että missään vaiheessa menin neljää metriä lähemmäs herra tohtoria.

Siviilissä en kyllä ole törmännyt Birdyn mainitsemiin lääkäreihin. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen mies. Ujoihin lääkäreihin ja liian kiireisiin lääkäreihin kyllä. Jotkut juttelevat leppoisasti, jotkut tahtovat selvästi olla mahdollisimman pian taas yksin.

Nopeimman ja ylimalkaisimman tutkimuksen saa menemällä kiireiseen aikaan terveyskeskuksen päivystykseen, jonka kolmesta lääkäristä yksi on yllättäen sairastunut ja yksi jumittunut hätätapaukseen. Yksityisellä lääkäriasemalla taas saa juttelua ja paijausta vaikka koko päivän.

Jokainen tietää, mikä on suurin syy eroon.

Sitten jutellaan siitä, onko elämäntilanteeni tai pääkoppani ok, sillä voinhan vain kuvitella kaiken tai töissä on stressiä--, nälväisee Birdy.

Annwin taas heittää: Vaihtoehtolääkinnässä on toki hyviäkin puolia, joista koululääketiede voisi ottaa oppia. Yksi ehdoton on useimpien hoitomenetelmien tapa käsitellä ihmistä kokonaisvaltaisesti yksilönä, persoonana. Lääketieteen mielestä ihminen on kone, jonka joku osa menee joskus vikaan ja se osa on korjattava.

Niin tai näin, aina väärinpäin.

Sanoopa Annwin vielä: Olisi hienoa, jos lääketiede laskeutuisi alas norsunluutornistaan ja ymmärtäisi, ettei se pysty aina selittämään ja parantamaan kaikkea - ja ottaisi opikseen.

Niin se juuri tekee, kun lääkäri sanoo, että valitettavasti syöpänne on parantumaton, mutta koko ajan kyllä työskennellään syövän syntymekanismien selvittämiseksi. Sitten tulee uskomushoito ja sanoo potilaalle, että juokaa lasillinen tätä kuusenkerkkäjuomaa päivittäin ja paranette kuukaudessa.

Minusta tuntuu, että lääkärit ymmärtävät lääketieteen keinojen rajallisuuden paremmin kuin monet maallikot, joiden mielestä joku keino nyt on vain kerta kaikkiaan löydyttävä.

Keinojen rajallisuudella en tietenkään tarkoita, että sen jälkeen alkaisi jonkinlainen uskomushoitojen tehoalue. On vain asioita, joille edes ihminen ei voi mitään.



Pienen miehen iltatoimet

Pellavainen pää nousi yhä uudestaan sängynreunan yli, kun mieleen tuli uutta kysyttävää. Missä äiti on? Mihin muurahainen meni? Mitä isi lukee? Mikä ääni tuo on? Mihin meni mummi? Mitä tuossa on? Mitä se tekee?

Yhä uudelleen toistin hymyillen: Nyt pää tyynyyn. Hyvää yötä. Kiusaus ryhtyä keskusteluun olisi itselläkin suuri. Harvoin saa niin vilpittömän omistautuneen yleisön kuin kyselyikäinen lapsi on. Eikä miksi-kysymyksiin asti ole vielä edes päästy.

Melkein huolestutti, kun Scilla kertoi tulossa olevista muutoksista. Nyt on hyvä hetki kertoa, kuinka mieluisaksi lukemiseksi Kevätsipulikukkia on käynyt. Toivottavasti vielä pitkään.



Tuossa kulmalla

Valoihin jarruttavan Harley-Davidsonin peräpeilistä paistoi valkoinen harjoittelukolmio. Punainen Primera kiihdytti vielä punaisilla läpi. Mustaan pukeutunut nuoripari taitteli auki karttaa ja tihrusti katukilpiä.



Neljä juttua ja laulu

Yksi juttu: Minulta puuttuu miehen autoilugeeni. Se, joka ratin ja penkin välissä saa kokemaan kaikki rajoitukset vittuiluna.

Nopeusrajoituksia noudattamallakin ehtii. Silloin on epätodennäköistä, että valvontakamera raksahtaa tai konstaapeli ohjaa sinisen auton takapenkille.

Jotkut rajoitukset ovat joissain paikoissa ja joissain olosuhteissa alimittaisia. Silti outoa, kuinka moni kuski uskoo tietävänsä paremmin. Sitten joku toinen tuppaa sivutieltä eteen tai tekee muun ajovirheen, ja yksi on jo ulosmitannut oman osansa turvamarginaalista.

Toinen juttu: Arvottomissa Vasili sanoo: Minä pidän työnteosta. No, minä pidän helteestä.

Kolmas juttu: en jaksa haistakaa kaikki paska - blogeja.

Neljäs juttu: luen niitä silti.

Soi SuomiPopilla: Ultra Bra: Tyttöjen välisestä ystävyydestä


tiistai, heinäkuu 15



Ymmärräthän, renttu, että haluan tyttärelleni hyvän elämän?

Kunnon rakkaustarinaan kuuluu isä, joka kysyy vävyehdokkaasta: mutta pystyykö hän elättämään sinut?

Kokkarisen teksti sosiaaliturvan ja parinvalinnan suhteesta ei ole kovin kaukaa haettu.

Muistan, kuinka mummot sanoivat jonkun löytäneen hyvän miehen. Hyvä mies oli sellainen, joka tienasi hyvin ja pystyi elättämään perheensä eikä lyönyt, ainakaan paljon.

Mummojen juttuja kuunnellessaan minun ikäpolveni tytöt kiemurtelivat keittiön pöydän ääressä ja näyttivät huvittuneilta. En tiedä, mitä äitiemme ikäiset siinä kahvia kaataessaan ajattelivat. Hymyilivät, mutta silmänurkassa oli surua.



Nojatuoli ja lukulamppu

Erno Paasilinna kirjoitti Yksinäisyydessä ja uhmassa: Pois koulusta Seitsemän veljestä ja Kalevala! Jos joku haluaa ne välttämättä lukea, lukekoon vaikka salaa, rangaistuksen pelosta, silloin saavutetaan jotakin.

Itsekin luen paraikaa Seitsemää veljestä ensi kertaa ja innolla luenkin: komeaa suomen kieltä.

Mitähän kaikkea sivistyksen peruspilareita vielä on kokematta? Kalevalaa silmäilen vähän kerrallaan, netistä. Siinäkin alkaa tuntea oman sanavarastonsa pieneksi. Alastalon saliin en kuitenkaan lupaa kajota.

Osa Telakasta jäi näkemättä sopivasti siksi, että piti juuri silloin lämmittää Tuttelia. Minttu Hapuli kuulosti tavalliselta täysjärkiseltä ihmiseltä.

Tuli mieleen, että voisi olla hauska nähdä moni listalainen TV-ohjelmissa keskustelemassa. Ei kuitenkaan tiedätte kyllä mistä. Sitä en jaksaisi.



Unelma kesäyöstä

Risto Niemi-Pynttäri on oikeassa: kuumia kesäöitä ei saisi hukata.

Kesäyö pelkässä metsässä - ajanhukkaa. On oltava vesi. Unelmien kesäyössä voisi soudella tyynellä usvaisella järvellä ja kuunnella, kun pisarat putoilevat airojen kärjistä vanaksi veteen. Hankaimet tietysti kitisisivät ja välillä airot kolahtaisivat.

Tai voisi istua yksin laiturin päässä, harsonkevyessä humalassa. Miettiä toisenlaisia ajatuksia. Ehkä myös saunan kuistilla. Pyyhe lanteilla, iho höyryten.

Unelmien kesäöissä ei väsytä. Hyttyset eivät inise. Näköjään olen niissä yksin. Jos läsnä on toinen tai toisia, huomio karkaa heihin.

Jollei olisi vettä, pitäisi olla tie. Matka halki kesäyön jää aina mieleen.



Parasta loma-aikaa

Vaikka yllä ei ole kuin vaippa, helle saa pienimmän känisemään ja kiemurtelemaan punaisena. Sylissä on vielä kuumempi, mutta muuallakaan ei viihtyisi. Rauhoittui lopulta koneen ruutua ihmetellen, nostettiin varovasti häkkäriin unille.

Vaimo ja Poika lähtivät kaupungille, joten ainoat äänet ovat näppiksen naksuna ja tiskikoneen rouskutus. Ulkoa kuuluu satunnaisia moottorien ääniä.

S laittoi lomalta tekstiviestin: jäät lasissa sulavat hetkessä eikä aurinkoa tarkene ottaa kuin varjossa. Myönsin olevani kade. Täällä pimeässä kaivoksessa lapiot suihkivat ja hiilipöly tahraa hikisen ihon.



Miten ajattelen, jos sen ajattelen toisin?

Olisi mukavaa leijailla yhtä korkealla kuin HS:n mielipiteisiin maamiinoista kirjoittanut Oula Hyrske. Onneksi Hyrske voi kuitenkin nukkua yönsä rauhassa. Niin kauan kuin Suomea ei uhata hyökkäyksellä, mahdollisuus, että jalkaväkimiinamme kaivettaisiin varastoista maan sisään, on häviävän pieni.

Lumi Adela on tuohtunut alkoholin hinnasta Suomessa. Kieltämättä minäkin juon tölkki kerrallaan niitä kahtakymmentäneljää olutta, jotka ostin puolitoista kuukautta sitten laivalta. Silti en myönnä, että Suomen hintataso vaivaisi mieltäni. Tällä kulutuksella raaskin kyllä taas ostaa ne viikoittaiset kaksi tai kolme olutta kulman kaupasta normaalihinnoilla.



Al Pacino näyttämässä maaniselta

Muistinkin Charlize Theronin olleen söpönä, joskin kyllä Paholaisen asianajajan katsoi leffanakin. Ikivanha kuvio toimii, mutta oliko lopun juupas - eipäs - sittenkinpäs kuitenkin liikaa?

Firmassahan Grisham taisi kirjoittaa saman tarinan erektusversiona ilman sieluja ja muuta hömppää.


maanantai, heinäkuu 14



Taivaan täydeltä

Puhelin soi. Käly kertoi, että pyykit kannattaa hakea narulta, sillä Vallilassa sataa jo. Kymmenen minuuttia myöhemmin kohina alkoi.

Kuulin Pojan heränneen ja hain makkarista syliin, jotta Vaimo ja siskolikka saavat jatkaa päikkäreitä. Kädet väsyivät, mutta pieni mies olisi jaksanut katsella pihalla valkoisena vaahtoavaa vettä loputtomiin. Ei saa ukkosjussi jyriseä, tohotti.

Sade ei viilentänyt ilmaa pitkäksi aikaa. Hiki pisaroi jo.

Scillalle ja muulle seurueelle sanon: oli mukava tutustua. Yhden viime yönä unohtamistani unista on täytynyt olla tuo...



Kesä 1944: Epilogi

Monella sotahistoriasta kiinnostuneella on jokin tietty taistelu, joka erityisesti kiehtoo. Minun on Kuuterselän vastaisku 14. - 15.6.1944. Ehkä kipinä lähti siitä yksityiskohdat ohittavasta lennokkuudesta, jolla Mauri Sariola aikanaan kuvasi tapahtumia kirjassaan Marskin ritarit. Tai asetelmasta, jossa Laguksen eliittijoukot kolme nuolta hihassa lähtevät Kuuterselkään lunastamaan mainettaan.

Yhtenä kesäkuun iltana sitten huomasin Kuuterselän vuosipäivän lähestyvän ja ajattelin viitata siihen täällä.

Kesällä 1944 Suomen luonto varmaankin näytti ja tuoksui tältä samalta, ja tässä samassa huoneessakin eleli joku helsinkiläinen elämäänsä. Samaan aikaan kuitenkin kansakunta, ollakseni dramaattinen, taisteli olemassaolostaan. Jokin niiden asioiden yhteydessä vaivaa mieltä.

Koska Kannaksen kesän 1944 tapahtumat kiehtovat Kuuterselkää laajemminkin, mopo lähti käsistä ja tarina jatkui. Vaikutti siinä lukijapalautekin.

Kerronta seurailee pitkälti Erkki Käkelän kirjaa Laguksen rynnäkkötykit. En malttanut hakea kirjastosta lisää, vaikka muistan lukeneeni hyviä teoksia kesän 1944 taisteluista. Lisämausteet ovat siksi omasta hyllystäni näistä opuksista:

Visa Auvinen (toim.) Leijonalippu merellä
Veikko Huttunen: Talvisodasta turvakokoukseen
Heinilä-Juutilainen-Lappalainen-Vuorenmaa (toim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt
Erkki Käkelä: Laguksen miehet - Marskin nyrkki. Suomalainen panssariyhtymä 1941-1944.
Richard Overy: Russia's war
Michael Reynolds: Steel inferno: 1st SS Panzer Corps in Normandy
Paavo Rintala: Sotilaiden äänet
Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia


Lisäys: niin, ja netistä tietysti. Esimerkiksi täältä, täältä, täältä ja täältä.



14.7.1944

Vihollisen läpimurtoyritykset Vuosalmella jatkuivat 14.7, ja niitä riitti vähitellen laimentuen heinäkuun 21. päivään saakka, mutta suomalaiset eivät taipuneet.

Äyräpään - Vuosalmen taisteluissa taisteli 30 000 suomalaista ja 60 000 neuvostosotilasta. Oma tykistö näytteli jälleen suurta osaa ja ampui neljän viikon aikana 122 000 kranaattia. Tulitoiminta oli niin raivokasta, että 10 tykin putket kuluivat kokonaan käyttökelvottomiksi.

Aleksandra Kollontai välitti 14.7. Suomen poliittiselle johdolle tiedon, että Neuvostoliitto on valmis keskustelemaan rauhasta, mikäli Suomi tekee aloitteen.

Heinäkuun puoliväli on sopiva kohta päättää kesän 1944 tapahtumien päivittäinen seuranta, sillä sen jälkeen ei ratkaisevia läpimurtotaisteluja enää käyty. Sodan viimeinen kuukausi oli kaikilla rintamilla hiljainen, kunnes sotatoimet Suomen ja Neuvostoliiton välillä 5.9. päättyivät. Sen jälkeen oli vuorossa vielä välirauhansopimuksen edellyttämä saksalaisten häätäminen Pohjois-Suomesta. Viimeiset saksalaiset vetäytyivät Suomen maaperältä 27.4.45.



Polttaa kesäkatu miestä

Olin pikajunassa, joka kiisi muka tien 17 reunoilla Joensuusta Kuopioon. Konnari kävi sanomassa, että pöytien alla ei kannata nukkua koska siellä vetää.

Yö tulvi unia, jotka unohtuivat saman tien kun heräilin milloin mihinkin. Liian kuuma mennä peiton alle.

Kauppaan. Kadun valo oli häikäisevän valkoista ja ilma hiustenkuivaajasta. Ei kuitenkaan niin kuuma, että kassajonon teini olisi jättänyt villapiponsa kotiin.

Jenkkileffojen kuvat tunkevat pintaan. Melkein odotin näkeväni Harlemin lapsia, jotka ovat avanneet palopostin.

Kotimainen melankolia jääköön syksyn pimeneviin iltoihin. Tällaisena päivänä on kuunneltava J.J.Calea.

Clyde plays electric bass
Plays it with finesse and grace
Sit on the porch without no shoes
A-picking the bass and singing the blues


sunnuntai, heinäkuu 13



Isi bloggaa työnteon lomassa

Portti naisten maahan kirjoitti 13.7. koti-isistä. Kirjoituksesta saa sen kuvan, että pelko leimautumisesta epämiehekkääksi olisi suurin syy miesten haluttomuuteen käyttää vanhempainlomaa. Ja että naiset olisivat ilman muuta mieluummin töissä jos miehet vain suostuisivat jäämään kotiin.

Minusta olisi hienoa, jos kenenkään ei tarvitsisi käydä töissä. Ja olisihan se lapsillekin mukavaa.

Olohuoneesta kantautunut Urheiluruudun intro paljasti Laura Raittilan olevan vuorossa. Kun luvassa oli vieläpä kuvaa Mikaela Ingbergistä, oli syitä siirtyä toviksi sohvalle. Samalla selvisi sekin, että suomalaiset joukkueet pääsivät jatkoon jossain futiscupissa. Ja hyppyaltaiden vesi on jossain lämpimässä maassa kauniin sinistä.

Kuten Provokaatiossa valppaasti huomattiin, pistin ulkoasun täysin uusiksi. Haastava homma se oli, näillä taidoilla.

Soi päässä: Jonna Tervomaa: Yhtä en saa



Pois Kalliosta

Porthaninkatua alas, Kuntatalon kulmalta yli ja Tokoinrantaa kohti Linnunlaulua. Puiden lehvistön välistä siivilöityvä valo, kimaltava vesi, veneet, nurmikolla makailevat hyväntuuliset ihmiset. Enpä tiedä, miten rantanäkymästä olisi saanut kauniimman.

Olin luvannut viedä Pojan katsomaan paloasemaa, joten mentiin myös. Samalla vilkaisin, miltä lapsuuteni Neljäs linja 26 A näyttää. Ei yhtään tutulta. Mutta kirkko nousi puistosta yhtä komeana kuin aina.

Bongailtiin vielä sillalla junia ja päätettiin Johanneksen kirkon kaksoistorni horisontin valtiaaksi. Tuskan bassot jumputtivat kiskojen yli.

Lahtea kierrettäessä Poika punnersi ketterästi vauhdissa vaunuista ja kierähti asvaltille laskuvarjohyppääjän rennon alastulon. Eikä älynnyt edes säikähtää. Turvavyöpakosta keskusteltiin.



Gabba gabba hey

Valoihin pysähtyvä auto soi Ramonesia. Käännyin katsomaan mutten nähnytkään vanhaa Corollaa karvanoppineen vaan hulppean kartanomallin Volvon, jossa istui keski-ikäinen pari. Huivipäinen nainen virnisteli, partainen mies näytti mietteliäältä.

Kaupassa kassa vihjaisi päivän tylsyydestä pyöräyttelemällä mielenosoituksellisesti silmiään, ja ensimmäinen ajatukseni oli myötätunto.

Mutta entäpä jos hän ei olisi ollut hyvännäköinen?

Piste erektuksille?



13.7.1944

Tulivalmistelu alkoi Vuosalmen aamussa klo 1.17, ja tasan 13 minuuttia myöhemmin vahvennettu JP 3 aloitti hyökkäyksen tavoitteenaan Nimettömän talon - Iskulinja A3:n maastot. Jääkärit painoivat päälle läpi aamuyön, mutta vihollinen oli vaihtanut alueelle vereksen armeijakunnan eikä tavoitteeseen asti päästy. Kenraalimajuri Lagus antoi klo 14 käskyn puolustukseen ryhmittymisestä.

Hytöin niittyjen suunnassa neuvostojoukot pääsivät murtoon, ja JR 57:n Taisteluosasto Kangasvaara sai käskyn lyödä vihollinen takaisin. Hyökkäys alkoi Stuka-laivueen sekä viiden patteriston tukemana, mutta tyrehtyi lyhyen etenemisen jälkeen Mäkelän pohjoispuoliseen metsään.

1./RynTykP taisteli päivällä Hytöin niittyjen suunnassa tuhoten yhden Klim Vorosilovin ja yhden ISU-152:n. Illalla komppania tuki Tst.Os Kangasvaaran hyökkäystä tuhoten vihollispesäkkeitä.


lauantai, heinäkuu 12



Näkymiä rannoilta

Tänään vaunut rullasivat toiseen suuntaan.

Sumutorvi törähti, kun Tallinnan-katamaraani ajoi näkyviin. Pyöräytti satama-altaassa kuohuvan piruetin ja sovittausi laituriin. Håkansin hinaajista makasivat laiturissa Protector, Neptun ja Poseidon. Pieniltä näyttivät rakenteilla olevaa Carnival Miraclea vasten.

Viikonloppuna kuuluu pysäköidä kallis auto Merikadun varteen. Paksun vihreältä tuoksuva merivesi loiskahteli laituria vasten. Hyväntuulinen seurue nosti varovasti terrieriä veneeseen.

Kaivarissa matonpesijäin mäntysuovan haistoi kävelytiellä asti. Kiviaidalla istuva väsy polttarinelikko oli toivottavasti lopettelemassa eilistä eikä aloittelemassa tänäistä. Ylätaso pörräsi eestaas meren yllä, ja etelästä kiisi businesskopteri.

Yhytettiin Vaimo ja Poika hautiksella. Pikku-ukko näki minut jo kaukaa ja lähti juoksemaan kädet ojossa kohti. Isän syliin pääsi.



12.7.1944

Vastaisku, vastaisku, vastaisku. Se oli meidän mielessämme Vuosalmella. Aina me lähdimme vastaiskuun ja ajoimme vihollisen pois omista asemista. Vastaisku. Se oli syöpynyt alitajuntaan.

Rovasti Kianto, I/JR 49:n sotilaspastori Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


JPr ja 2. D kävivät Vuosalmella ankaraa puolustustaistelua asemien vakauttamiseksi. Aamuun klo 7.30 mennessä JPr ryhmittyi puolustukseen Suursuolta Lampelan aukeille johtavan linjan tasalle.

Aamulla vihollinen pääsi JP 2:n ja JP 3:n saumakohdassa läpimurtoon, jonka jääkärit pysäyttivät vastaiskuin. Jääkäripataljoonien tukena taistellut 2./RynTykP oli naamioitu väijytysasemiin kuusikkoiseen mäkeen ja odotti vihollisvaunujen lähtöä liikkeelle. Ne päästettiin 150 metrin päähän ennen kuin ylikersantti Börje Brotellin vaunun ampuja, korpraali Soimala painoi käsikosketinta ja panssarikranaatin täysosuma räjäytti lähimmän vaunun liekkeihin. Brotellin Sturmi (Ps 531-10) tuhosi heti perään vielä kaksi Sotkaa ja jalkaväki lähitorjunta-asein kolme.

Vahvistettu JP 3 sai illalla käskyn valmistautua vastahyökkäykseen edellisenä yönä menetettyjen asemien valtaamiseksi takaisin.

Ihantalan suunnalla Leningradin Rintama keskeytti 21. Armeijan hyökkäyksen ja alkoi siirtää joukkojaan Saksan vastaiselle rintamalle, erityisesti Viroon.



Lauantaipussista

STT:n pätkä blogeista seisoo muun muassa Verkkouutisissa. Otsikko vain hymyilyttää vinosti.

Tuoreen Birdyn idea Palvelusivusta toimisi. Lukisin varmasti, joskaan en välttämättä Tampereen tietoja.

Kirjoitin jo jotain tuosta lastenhankkimisaiheesta, mutta otin pois. Lienemme yhtä mieltä siitä, että jokainen tehköön tavallaan ja kunnioittakoon myös toisten valintoja.

Blogisota tuo mieleen Lähi-idän. Tappelevat verissä päin aiheista, joista en saa otetta, tavalla, jota en ymmärrä. Sen verran huomaan, että toisen sanoessa rumasti pitää toisen sanoa takaisin vielä rumemmin.



Terve sielu terveessä ruumiissa

Reilu peli on suhteellista, sanoi Helsinki Cupia pelaava 14-vuotias lehdessä. Voittaakseen pitää kuulemma välilllä venyttää sääntöjä.

Sitten niitä venytettiinkin jo joukkotappeluksi asti.

Potentiaalisen presidenttiehdokkaan jälkiähän tuossa vain kuljetaan. Tuliaseet hankitaan sitten myöhemmin.



Syvällä, kaukana

Ei se pelkästä yön vaiheesta ole kiinni. Nousin yhdeltä maitopartioon nukahdettuani jo yhdeltätoista, ja kävelin päin seiniä. Toinen hailakka muistikuva on aamusyötöstä viideltä, sitten vaivuin valtameren pohjaan.

Musta vaaleni hämäräksi joskus kymmenen jälkeen, mutta ajelehdin ulapalla yhteentoista. Poika oli jo Anopin kanssa ulkona, hyväntuulinen Vaimo pakkaili Tyttöä vaunuihin.

Laitoin StarttiPilotin tippumaan ja levitin Hesarin pöydälle.

Soi: Zen Cafe: Kotona kaikuu


perjantai, heinäkuu 11



Hiljainen heinäkuu

Ympyrät 55A:n päättärillä oli piirretty kuumalla kumilla.

Hietsussa viisi sitkeää pulikoi meressä. Japanilaisen näköinen perhe kalasti rantakiviltä. Ongenkoukku ohitti lapsen kasvot puolen metrin päästä. Urheiluasuiset kuuntelivat musiikkia juosten.

Sairaalan lahdella vesihiihtäjä kastautui. Ja juoksijan pitkinä heiluvat vaaleat hiukset erottuivat jo kaukaa.

Välillä vihmoi.



Ketjut pois rattailta

Aamuyöllä nukkuu sikeämmin. Kun herään yhdeltä lämmittämään Tuttelia, olen jokseenkin tolkuissani. Kun teen sen neljältä, astun ohi housuistani, kävelen ovenpieleen ja mikrotan vahingossa kinuskikastiketta.

Väsyttää. Pystyy lukemaan blogeja ja ymmärtämään osan, mutta työnteko ei onnistu. Tuijotan ruutua ja yritän muistaa, mitä olin tekemässä.

Ja Blogströmkin julkaisee loputtomiin.



11.7.1944

Vastahyökkäyksen tulivalmistelussa ammuttiin 5 500 kranaattia, ja klo 02.00 jääkärit sekä Sturmit lähtivät liikkeelle. Ryhmitysalueelle osunut viholliskeskitys pienensi kuitenkin joukon vain osaksi suunnitellusta. Hyökkäys pysähtyi vähän matkan päässä panssarien, tykistön ja kranaatinheitinten tukemien kolmen vihollispataljoonan tuleen.

Kersantti Rastaan johtama Ps 531-5 sai Mikkolan talojen luona aukealle ajaessaan viholliskranaatin osuman. Johtaja ja ampuja loikkasivat ulos, mutta ajaja, alikersantti Pirttinen jäi haavoittuneena penkkiinsä. Häntä ei ehditty pelastaa ennen kuin vaunuun osui lisää kranaatteja. Lataaja, panssarimies Väinö Kuismin katosi ja luultavasti kaatui vihollisen käsiaseiden tulessa.

1./RynTykP:n Sturmit tuhosivat kuusi vihollisvaunua, mutta jääkärien jäätyä jälkeen luutnantti Sartio käski komppaniansa vetäytyä metsäsaarekkeeseen Mäntylän itäpuolelle.

Reservinä ollut JP 3 aloitti klo 5.15 tulivalmistelun jälkeen uuden hyökkäyksen, joka kuitenkin pysähtyi jo kilometrin päässä vihollisen sulkutuleen. Sillanpään tuhoaminen havaittiin mahdottomaksi, ja klo 9.25 eversti Puroma antoi käskyn ryhmittyä puolustukseen.

Päivän aikana vihollinen pyrki aggressiivisesti laajentamaan sillanpäätään ja pakottikin jääkäripataljoonat monin paikoin perääntymään. JP 5:n lohkolla vihollisen 92. divisioona pääsi läpimurtoon ja suomalaisten selustaan. Vastahyökkäyksin asemat pystyttiin kuitenkin palauttamaan.

Illalla Panssaridivisioonan tykistölle alettiin tiedustella tuliasemia Oravakydön korkeudelta. Panssari-ilmatorjuntapatteri sai käskyn järjestää Oravakydön tienhaara-alueen ilmatorjunta.



Ääni junassa

- Mulla on nyt vähän herkkää ja mä oon yksinäinen, tyttö M-junassa kuului sanovan puhelimeen.
- Ja jos sä oot tollanen niin me ei tulla lähiaikoina hengailemaan kovin paljon.

En osannut sanoa, oliko tosissaan vai käyttelikö ironiaa.



Pienen pieni veturi aamulla kerran

Alkaa tuntua, että kaikki pitävät junista.

Puuttuu enää, että erektukset ja femutkin huomaavat rakastavansa kiskojen kolketta ja vanhoja vetureita, punnertavat ylös poteroistaan ja rientävät ei-kenenkään maalle syleilemään toisiaan. Sitten vertaillaankin jo merkkejä ja kohotellaan vodkamaljoja.

Kalinka, Kalinka, Kalinka maja.


torstai, heinäkuu 10



Lusikkani sopissa

Kevätsipulikukkain tapaan mietin joskus ulkoillessa, liekö vastaantulijakin listalainen. Blogeja lukiessa huomaa, että moni kirjoittaja asuu kivenheittoetäisyydellä. Jopa minun heittokädelläni, josta valmentaja sanoi, että kuulantyöntäjänä varpaani olisivat kipeät.

Ja on huisaa, kyllä, huisaa, että on ihmisiä, joiden elämää ja ajatuksia olen seurannut jopa vuosia, mutta joita en tunnistaisi kadulla.

Blogilogoinen T-paita toimisi kyllä salaista kädenpuristusta paremmin. Mutta ei johdu välttämättä vain introvertistä luonteestani, että ajatus kohtalotoverien tapaamisesta organisoidusti tai muuten epäilyttää. Entä, jos he eivät vastaisi mielikuviani? Eivät olisikaan niin fiksuja ja henkeviä kuin teksteissään? Itsestään tietää, ettei ole. Maailma luhistuisi taas vähän.

Kahvilalukemisen makuun en ole kunnolla päässyt, baareista puhumattakaan. Clubiaterian mittainen City-lehden selaaminen alkaa olla rajoilla. Ruoan tai kahvin ääressä tulee aina olo, että siitä on suoriuduttava ja jatkettava matkaa. Yhtä vaikeaa kuin pysyä paikallaan puistonpenkillä tai muuten ulkona.



Matkapuhelinmyynti jatkuu vilkkaana

Kaupungilla liikkui tavallista enemmän mustaan pukeutuneita.

Keskustan kännykkäkaupat, vai pitäisikö niitä koppeja kutsua kioskeiksi, olivat edukseen. Joka paikasta löytyi valpas myyjä, joka kysymäni tuotteen puuttuessa tarjosi tilalle lähinnä vastaavaa. Silti tyrkyttämättä.

Käytettyjä luureja ei väliaikaiskoneeksi löytynyt, joten piti satsata edukkaaseen pakasta vedettyyn. Telian myyjätär piti käsketyn puheen DNA:n liittymän puolesta ja näytti hoikilla hopeakyntisillä sormillaan hinnastosta keskeiset kohdat. Kauniista kynsistä huolimatta jatkan Soneran asiakkaana, mutta kävelin ulos Nokian nuorisomalli repussa.

L poikkesi kahvilla ja saunassa. Puhuttiin valmentajista ja maata uhkaavasta puolustajapulasta. L luki lehdestä ääneen, että olisin saanut luurin Vantaalta 10 euroa halvemmalla. Ynnättyäni seutuliput ja matka-ajan tunsin itseni yhä voittajaksi.



10.7.1944

Aamuyön aikana vihollinen siirsi Vuoksen yli 92. divisioonansa sekä panssarivaunuja ja rynnäkkötykkejä, vaikka suomalaistykistö, ilmavoimat ja Lento-osasto Kuhlmey moukaroivat savun peittämää sillanpääasemaa tauotta tuottaen hyökkääjille raskaita tappioita. Suomalaiset luopuivat Vasikkasaaresta iltapäivällä. Pientä Mustasaarta puolustaneet suomalaiset eivät palanneet.

Panssaridivisioona marssi aamuyön tunteina maanteitse Vuoksenrannan eteläpuoliseen maastoon. Sturmgeschütz-Brigade 303:n luutnantti Petrickin johtama patteri siirtyi junakuljetuksin Joutsenosta Koljolaan ja sieltä Vuoksenrannan maastoon telamarssilla.

Panssaridivisioona sai III Armeijakunnan komentajalta kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuolta käskyn tuhota vastahyökkäyksellä sillanpääasemassa oleva vihollinen. Maastotiedustelun jälkeen divisioonankomentaja Lagus ja tykistökomentaja Klärich antoivat klo 14.45 yhtymän hyökkäyskäskyn.

Taisteluosasto Åkerman hyökkäisi Oravankydön - Vuosalmen tien suunnassa tavoitteena Vuoksi. Taisteluosasto Puroma hyökkäisi Raassuon niittyjen kohdalta suoraan etelään tavoitteena samoin Vuoksi. H-hetkeksi käskettiin 11.7. klo 02.00, ja joukkojen olisi oltava lähtöasemissa H-1. Hyökkäystä tukisi Tykistöryhmä "Vastahyökkäys" (I/KTR 15, I/KTR 12, Rask. Psto 12, Rask.Psto 13, Kev.Psto 14 ja Rask.Psto 14 sekä kaikki kantamalla olevat kranaatinheittimet) siten, että tulivalmistelu alkaisi H-29 ja savuammunta H-20 minuuttia.

Eversti Puroman hyökkäyskäskyn mukaan sillanpääasemassa oli kolme tai neljä neuvostorykmenttiä. Todellisuudessa vihollinen siirsi paraikaa joen yli jo kolmatta divisioonaa.



Interaktiivinen osio

Lukijalleni verohallinnosta haluan vakuuttaa, että maksoin ennakot ajallaan. Jos sinä Kilpailuvirastosta olet "O", moi! Miten ensi kauden pelit? Jollet ole, sano "O:lle" terveisiä.

Lukijani Kanadasta arvaan ja jännittävä San Franciscokin selvisi. University of Massachusetts piinaa yhä mielikuvitusta samoin kuin se japanilainen osoite, joka käy säännöllisesti.

YLElle kuiskaan näin meidän kesken: minusta te olette oikeasti parhaita.

Sisäasiainministeriö huomio! Olen tuikitavallinen konservatiivi ilman kumousaikeita.

Ja te siellä isossa asianajotoimistossa: kiistän sekä perusteeltaan että määrältään. Mutta jos valmistelette haastehakemusta, soittakaa ensin, jooko? Asioista voidaan aina neuvotella.



Ymmärryksen rajoilla

S:n laukoma pallo meni eilen ohitseni oikealta mutta olikin kädessäni puhtaana koppina. Eihän aika voi pysähtyä ja palata.

Viime kaudella katsoin sivusta, kun vasen jalkani liikahti ja ohjasi pallon kulmaan.

Kerran pakki pommitti suoraan syötöstä tolpan juureen, mutta pallon ja minun liikkeet sulautuivat yhdeksi. Aika tuntui melkein pysähtyvän. Olisin laukauksen ja sen kopin välissä ehtinyt hakea kahvia.

Vilahtiko niissä välähdys jostakin?


keskiviikko, heinäkuu 9



Lämmin kesäsade

Varvistamalla olisi yltänyt pilviin. Ne olivat tihkukytkinasennossa. Paitaan kostui tummia pisteitä, mutten kurottanut vaunujen alaritilältä varjoa.

Kaduilla autiota asvalttia. Rannassa lenkkeilijöitä. Sibelius-monumentilla turisteja. Merimelojien vesillä kanoottipooloa. Hautiksella sorsia. Lokkeja myös. Ja oravia.

Kaukalossa pojan lämärit lepattivat maalin ohi päätylautaan. Hietakannaksentien levennystyömaalla pintamaa on kuorittu, ja kalliota panostetaan jo. Nurmikko tuoksui märälle.

Tyttö nukkui sikeästi koko matkan. Ilmoittauduin pääjoukolle puistossa.



9.7.1944: Viipurinlahti ja Ihantala

Vihollisen ylimenohyökkäys Viipurinlahdella alkoi Niemilautan - Harjuniemen alueella noin 10 kilometrin levyisellä lohkolla. Hyökkääjät pureutuivat rantaan, mutta kenraalimajuri Breusingin komentama saksalainen 122. divisioona heitti neuvostojoukot mereen ennen kuin varsinaista sillanpääasemaa ehti syntyä (kartta).

Ihantalassa taistelut laantuivat ja rintamalinja vakiintui vihollisen huomattua, ettei pystyisi läpimurtoon. Se oli jo alkanut irrottaa joukkojaan Ihantalan suunnasta. Talin-Ihantalan suurtaistelu oli päättynyt suomalaisten torjuntavoittoon.

Talin-Ihantalan suurtaistelu on Pohjoismaiden historian suurin taistelu. Vain 100 neliökilometrin alueella taisteli 50 000 suomalaista ja 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta.

IV Armeijakunnan tappiot olivat 8 561 miestä. Neuvostoliiton 21. Armeija menetti arviolta 18 - 20 000 miestä ja 600 panssarivaunua. Suomalaiset ja saksalaiset ilmavoimat tuhosivat Kannaksen kesän taisteluissa 569 viholliskonetta, joista yli puolet pudotettiin Talin-Ihantalan taistelun aikana.



Nainen rautakaupassa -sketsejä

Blogosfäärin Puhutuin Nainen herätti muiston.

Vaimo vei aikanaan huoltoon epämääräisen huonosti käynyttä autoamme. Palasi kipinöitä iskien ja ilmoitti minun tulevan mukaan uudelle yritykselle, koska naisen kuvaama vika herättää haalariuunossa vain huvittuneisuutta. Menin ja latelin samat lauseet. Miehen sanomana oli täysin uskottavaa, että polttoaineen seassa loiskuu vettä.

Ei se tosin aina ole sukupuolesta kiinni. Suuren Rempan aikoihin mestari lähetti minut putkitarviketukkuun hakemaan osaa, josta en ymmärtänyt mitään. Minkä haalaripoika tiskin takana myös ilmaisi estottomalla virnistelyllä. Otin siis asian selvittämiseksi puhelun mestarille ja ojensin kännykän tiskin yli. ´Poika punastui tajutessaan puhuvansa väärälle puolelle puhelinta.



9.7.1944: Vuosalmi

Vihollinen aloitti klo 5.10 massiivisen tulivalmistelun, johon yhtyivät Äyräpään ja Vuosalmen yllä pommikoneet, maataistelukoneet ja hävittäjät. Samalla vihollinen ampui Vuoksen ylle savuverhon, jonka suojissa kaksi rykmenttiä ylitti joen pureutuen puolustajan asemiin. Suomalaistykistö aiheutti viholliselle raskaita tappioita ampumalla torjuntoja rannalle savun sekaan. Alkuhämmingin jälkeen 2.D, etenkin eversti Adolf Ernroothin komentama osasto Ernrooth, työnsi vihollisen vastahyökkäyksin takaisin sillanpäähän.

Majuri Antti Hännisen komentama Osasto Hänninen irtautui Äyräpään - Kylä-Paakkolan sillanpääasemasta vastaiskujen, tykistön ja suojasavun tukemana. Viimeiset puolustajat vetäytyivät Vuoksen yli syöksyveneillä klo 16.

Panssaridivisioona valmistautui siirtymään Vuosalmelle. JPr ja PsPr käskettiin hälytysvalmiuteen klo 9.10. Divisioonan pioneerikomentaja sai käskyn määrätä kaksi komppaniaa siltojen vahvistustöihin tieosuudella Jääski - Antrea - Sokkala - Korpilahti - Vuoksenranta - Taljala. Rynnäkkötykkipataljoona sai ennen kymmentä käskyn siirtyä 10 minuutin lähtövalmiuteen todennäköisenä toimintasuuntana Vuosalmi.

Vuosalmelta kantautui taukoamaton rumputulen kumu.



Alhaalla tajunnassa

Unessa katseltiin kahta aukealla liikehtivää vaunua, joiden ympärillä liikkui venäjää puhuvia sotilaita. Lähempi T-55 ampui, ja kaukana erottuva toinen samanlainen räjähti liekkeihin. Tuleen vastattiin, ja hetken päästä molemmat vaunut vierellämme tuprusivat mustaa savua. Nyt mentiin, huusin Vaimolle, ja pinkaistiin harvaan sekametsään. Pakoamme ei huomattu eikä kukaan seurannut. Poika oli kateissa.

Sinivalkoiset kokardit kyljissä paljastivat metsätielle pysähtyneet vaunut suomalaisiksi. Meidät poimittiin kyytiin, ja yhtäkkiä Poikakin oli siinä. Sitten ajettiin maantietä, ja metsästä nousi yötaivaalle jyliseviä oransseja lieskoja. Raketinheittimiä, sanoin.

Yleensä sotakoneet eivät tunge uniin. Edes minulla.

Herätessä janotti.


tiistai, heinäkuu 8



Äijä sanoo

Nappasin hyllystä metrolukemiseksi Turkan Aiheita, ja ahmin sen saman tien loppuun. Äijä väittää aluksi ettei osaa sanoa kirjoittamalla mutta kirjoittaa sitten väitteensä kumoon.

Mutta miksen minä näe kaikkea tuota siinä missä näen tuon kaiken? Miksen näe noita haluja, rakenteita, suhteita ja draaman alkuja siinä, missä näen samat moottoripyöräilijät ja sokeat, isät ja pojat, pultsarit.

Tytönnimiä maistellaan ja vertaillaan edelleen. Etenkin lyhyitä S:llä alkavia.

Soi kuulokkeissa: Kerkko Koskinen: Sateentekijä



Jano vainos ja jalkoja särki niin

Venytellessä jalat sheikkasivat omaa rytmiään. Suihkussa teki mieli latkia päähän valuva vesi saman tien suuhun. Polvessa loistaa orvaskesi ja sängystä nousee huomenna vanha mies.

Kaksi tuntia oli näemmä äkkiseltään liikaa, mutta laukaustaan hiova S ja säkillinen palloja pitivät liikkeessä. Välillä rankkareita, välillä noukittiin ohi menneet takaisin kaukaloon. Sitten taas. Hauskaa!

Palautin samalla CMX:t ja sain tilalle Kerkko Koskista.



8.7.1944

Vuosalmella vihollisen 142. divisioona valmistautui hyökkäämään Vuoksen yli.

Ihantalassa vihollinen yritti vielä Pyöräkankaan valtausta, mutta entistä laimeammin, ja 6. divisioonan puolustus piti.

Sukellusveneet Vetehinen ja Vesihiisi laskivat miinoitteita itäiselle Suomenlahdelle.

Normandiassa liittoutuneet aloittivat Caenin luona Operaatio Charnwoodin, jota pohjusti edeltävänä iltana 467 Lancaster- ja Halifax - pommikonetta pudottamalla 2 500 tonnia pommeja. Pommitus surmasi vain parikymmentä saksalaista mutta satoja ranskalaisia siviilejä ja muutti Caenin rauniokasaksi. Aamulla klo 4.20 aloitti 656 tykkiä tulivalmistelun, jonka jälkeen kaksi brittidivisioonaa lähti liikkeelle. Ankaran taistelun jälkeen LSSAH:n taisteluosastolla vahvistettu 12. SS-Panssaridivisioona Hitlerjugend vetäytyi Ornen eteläpuolelle.



Kesä karkaa alta

Neljän jälkeen töistä lähden
aurinko mut sokaisee
kivitalon seinää vasten
helle vielä väreilee

metrossa mun vanhat housut
muovipenkkiin liimautuu
mummo ostoskasseinensa
viereen ahtautuu

kukkapenkin ruusut nuokkuu
dösä matkaan jyrähtää
pakokaasu pysäkille
leijailemaan jää

pitäis varmaan mennä uimaan
tai ees johonkin
mut mua väsyttää nyt kaikki
vaivoin pystyin tähänkin

sohvaan kaadun teeveen avaan
meen pian nukkumaan
kalenterista jo kohta
tääkin kesä
yli viivataan

Yliskylä Cowboys: Tääkin kesä


Päivät vilistävät alta enkä ole tehnyt vielä mitään kesäistä.

Kesällä pitää olla ulkona ja täyttyä valolla. Muuten ei jaksa pitkää pimeää talvea.

Kunnon lomaan ja irtoamiseen ei ole enää aikaa, joten homma on tehtävä toisin. Hetkeksi ulos joka päivä, siinä tarpeeksi tavoitetta.


maanantai, heinäkuu 7



Yö kun saapuu Helsinkiin

Talon hiljentyessä ja hämärän laskeutuessa on hyvä hetki vetäytyä kammioon koneen ääreen yhden kylmän oluen kanssa. Mainosten mukaanhan olut pitäisi juoda metelöivässä äijäporukassa jääkiekolle hurraten. Vaan maistuupa näinkin, paksupintaisesta sinisestä jalkalasista.

Luvussa pitkästä aikaa Juhani Seppäsen Ensimmäinen sana on isä. Kirjan kantavinta antia lienevät sosiaalipoliittiset avaukset, joissa naisten monopolisoima äitiys hoitovapaineen avattaisiin miehille. Tällä kertaa osuvat kuitenkin silmään Seppäsen kuvaaman arjen saman- ja erilaisuudet omaan elämään verrattuna. Ja se luontevuus, jolla nelikymppinen lääkäri siemailee espressoa kahvilassa tai viiniä Välimeren rantakahvilassa, irvistäisi maatiaislukija.

Millaistakohan tämä ilmaisutapa olisi suomen kielellä?



Reclaim the streets

Kävin kaupassa.

Pakettiauto pysähtyi suojatien eteen, ja kuski viittoili hymyillen minua menemään ensin. Olisin arvannut katsomattakin: nainen ratissa.

Pyöräilijä ujelsi vauhdilla mäkeä alas ja taiteili ohi. Kapealla jalkakäytävällä kiitäjä hipaisi hihaani vain vähän.

Salkku tarakalla pyöräillyt mies polkaisi huolettomasti päin punaisia, ylitti ajoradan suojatietä myöten ja jatkoi toisella puolella pitkin jalkakäytävää. Kravatti hulmusi viimassa.



7.7.1944

Ihantalassa suomalaiset valtasivat Pyöräkankaan takaisin vastahyökkäyksellä. Hyökkäys alkoi klo 02.00 tulivalmistelulla, jossa 13 patteristoa ampui 800 metrin levyiselle sektorille. Tämän jälkeen vahvennettu I/JR 35 onnistui valtaamaan takaisin lähes kaikki Pyöräkankaan etulinjan asemat. Vihollinen yritti klo 13.30 ja uudelleen klo 19 vastaiskua, mutta molemmat torjuttiin.



Nauriit seipäille?

Kirjoittaja rajasi minut vastaanottajien ulkopuolelle, mutta silti.

Minä olen törmännyt tänä vuonna ihmisiin, jotka ovat ehdottomasti halunneet kertoa, että Kehä III:n ulkopuolellakin on elämää saatana ja mitä ihmeellisiä te täällä luulette olevanne perkele.

Jostain heille on se vähätelty olo tullut.

Töölöläiset K ja I innostuivat takavuosina lähtemään Turkuun iltaa viettämään. Illan vanhetessa naapuripöydän kaveri huojui paikalle ja halusi tietää, ovatko pojat Kokemäeltä kun puhuvat niin hassusti.

Soi Radio SuomiPopilla: Aki Sirkesalo & Lisa Nilsson - Mysteriet


sunnuntai, heinäkuu 6



Ei mua revi enää reppuni tuo

Scilla viittasi tekstiini lauseessa Koska tulee aika, jolloin elämä soljuu tasaisesti ja rauhallisesti eteenpäin, ja kaikki mitä tapahtuu on niitä pieniä asioita, joista voi iloita ihan omalla tavallaan?

Viitatuksi tulemisen iloon sekoittui kolmen sekunnin päästä hyinen tuulahdus: ovatko suuret tunteet ja kuohunta, a.k.a. nuoruus, siis ohi?

Sitä sietää miettiä.

No, mukavaa elämä on tasaisenakin. Luulenpa kuitenkin jo tietäväni, miksi vanhat ihmiset joskus hymyilevät nuorille yhtä aikaa ymmärtäväisesti ja surullisesti.

Vakavammista asioista puhuen, maistettiin taas Carte d'Orin hedelmäjäätelöuutuuksia, ja persikkajuttukin oli tavattoman hyvää. Mutta mutta: jugurttijäätelöä. En ole syönyt pisaraakaan jugurttia sen jälkeen kun viiden vanhana syöty edellinen lusikallinen tuli saman tien ylös.

Ovatko minuuteni perustukset romahtamassa?



6.7.1944

Ihantalassa vihollinen valtasi Pyöräkankaan. Koko päivän häirintää ampunut neuvostotykistö keskitti klo 16.40 tulensa Pyöräkankaalle ja Löppösenmäkeen, ja maataistelukoneet tulittivat samalla kaikkia näkemiään maaleja. Etulinjan asemiin kohdistui vielä ankara tuli, johon yhtyivät Ihantalan eteläpuolelta ampuvat panssarit. Viimeisiä kranaatteja seurasivat suomalaisten asemiin rynnänneet iskujoukot, jotka pakottivat puolustajat perääntymään.

Vuosalmella vihollisen 23. Armeija ei päässyt vieläkään Vuoksen yli, ja JR7 puolusti sitkeästi sillanpääasemaansa joen eteläpuolella.

Leningradin Rintaman johto antoi Itämeren laivaston tehtäväksi valmistautua siirtämään kolme divisioonaa Viipurinlahden yli.



Kosteaa höyryä nousee tiestä

Hiki puski ihon ja paidan väliin heti kun työnsin rattaat kadulle. Kuuma märkä asvaltti tuntui höyryävän ja puiston reunasta alkoi sademetsä. En tiedä, mikä Töölön heinäkuussa tuoksuu, mutta se kurkkii taas lehmusten aromin takaa ja saa ajattelemaan lapsuutta.

Sillan alta kulki välillä neljä junaa rinnan ja sitten oli taas hiljaista. Sähköveturi työnsi laituriin pitkän jonon sinisiä makuuvaunuja. Yöjuna Rovaniemelle, veikkaisin. Kuumuus ei karkoittanut lenkkeilijöitä. Kuivat vinttikoirat kiersivät Töölönlahtea juomapullot vyöllä. Lippispäiset naiskaksikot viuhtoivat menemään ripeää kävelyä, samalla puhuen.

Ainoa kuiva paikka oli suu, kun vastailin Pojan loputtomiin kysymyksiin. Tervan tuoksu Kansallismuseon aidan vierellä herätti kysymyksen miten terva teketään. Yritin selittää tervahaudan ideaa parhaani mukaan.



Minust' oli kuin olisi soudettu

Minust' oli kuin olisi soudettu
me kirkasta järven pintaa
ja aurinko aaltoja lämmittänyt
ja rantakallion rintaa.

Oli niinkuin oisi me laskettu
sen kallion kaunihin alle
ja kaahlattu hietaa valkeaa
ja kuljettu kukkulalle.

Ja eikö aurinko laskenut
taa saarien, salmensuiden,
ja tullut ilta ja tullut yö
yli laaksojen, laulupuiden?

Ylt' ympäri tanhusi terhenet yön,
utu ulapan aalloilla sousi,
unen vallassa laaksojen lammet ui -
ja uni se nousi ja nousi.

Se heilahti oksalta oksalle,
se kukasta kukkahan kiipi -
me seisoimme vuorella käsikkäin
ja katsoimme, kuinka se hiipi.

Oi, lyhyt on Suomessa suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi.
Mut siitä asti mun aatoksein
yhä unten aaltoja sousi.


Kun tänään kuulemma liputetaan Eino Leinon kunniaksi



Elettiin sitä ennenkin

1. pesukone
2. mikroaaltouuni
3. kertakäyttövaipat
4. peppupyyhkeet
5. talouspaperi

Kun joskus tuntuu raskaalta, tarvitsee vain miettiä, miten lapsiperheissä urakoitiin ilman niitä.



Semmoinen yö

Vauva kiekuu, Poika kajautti heräjäisiksi. Hymyistä hyvillään kysyi suu korvissa: onko hauskaa?

Joku kaiveli alkuyön nenänieluani raastinraudalla ja pudotti irronneen paksun liman kurkkuun: havahduin siihen aina kun olin nukahtamassa. Sitten havahtui Tyttö ja päätti ruokailla laulaen loppuyön.

Pääsin lopullisesti ylös vasta kirkonkellojen soidessa.


lauantai, heinäkuu 5



Kirja suuresta levottomuudesta

Sain välillä jo unohtuneen Lähdön ja loitsun luettua loppuun. Paavolainen oli Etelä-Amerikassa kovasti aristokraattinen eurooppalainen dandy, mutta joskus on sentään ollut sallittua olla näkemästään vaikuttunut.

Nyt pitäisi varmaan lukea sen muistakin retkistä.



Kivikylän kesää

Kävin ripustamassa pyykit pihalle. Ulkona ne kuivuvat raikkaiksi, vaikka suomalaisen sään epävakaisuus riskin tuokin. Pihalle on juostu muutaman kerran sadekuuron kanssa kilpaa.

Kosteat lakanat tuoksuivat puhtaalle, aurinko paistoi pihakuilun yläreunoille ja pääskyset kirkuivat korkeuksissa. Avoimesta ikkunasta kuului puhetta ja tiskaamisen ääniä, kadulla pärisi moottoripyörä.

Yksi kerrallaan lakanat, tyynyliinat, T-paidat narulle. Vielä varmistus naksahtelevilla pyykkipojilla.

Pyykkinarussa oli aamun sateen jäljiltä vielä pisaroita.



Tuppen är superb, Killikill

Sitruunapippuri, tilli ja kuuma uuni tekivät lohkareesta norjalaista lohta tirisevän lounaan. Nirskutin vielä auki säilykepurkin, jotta perunoiden ja salaatin vierelle saatiin myös tillitonnoa.

Sarjakuvakirja Apassit oli junnuna yksi suosikeistani. Pojat lähtevät kaupungista kesäiseen pöpelikköön uimaan ja leikkimään sotaa. Todennäköisesti jollain kaverillani oli se, koska en olisi varmaan lukenut kirjaa kirjastossa niin tarkkaan. Kirjastossa tankkasin tuntikausia niitä valtavia Aku Ankka -kokoelmia. Jotkut saivat niitä jopa joulu- tai synttärilahjoiksi. Minä en.

Näköjään Martti Sirola piirsi useampiakin apassikirjoja.

Eilen ajattelin myös Pikoa ja Fantasiota. Entiseen elämääni oli jostain kirjaston poistoista päätynyt muutama Spirou och Nicke eli sama ruotsiksi. Suosikkitarinassani seikkaillaan pelastamassa Bretzelburgia.

Stillschweigen für Freiheit für Bretzelburg!



5.7.1944

Ihantalassa puolustajien tykistö ja ilmavoimat pysäyttivät jälleen neuvostohyökkäyksen jo lähtöasemiin. Peräti 18 patteristoa ja yksi järeä patteri ampui 20 minuutin iskun, joka suuntautui ensin vihollisen kranaatinheitinten ja sitten raketinheitinprikaatin asemiin, sitten komentopaikoille ja lopulta jalkaväen ryhmitysalueille. Aamuyhdeltä saapui 36 Lentorykmentti 4:n pommikonetta möyhentämään vihollista, ja niitä seurasi 17 Stukaa sekä 8 Focke-Wulff- hävittäjäpommittajaa.

Vihollisen kolmas hyökkäys Teikariin alkoi aamuyhdeksältä ja johti saaren menettämiseen. Suomalaiset vetäytyivät saaren pohjoisosaan, josta pahoin haavoittuneet evakuoitiin veneillä muiden joutuessa uimaan. Viimeisenä irtautunut 40 miehen viivytysosasto kärsi tappioita uidessaan saarelta viholliskoneiden tulituksessa.

Kapteeniluutnantti Wikberg johti aamulla Teikarin suuntaan taisteluosaston, johon kuului aputykkiveneiden Viena ja Aunus lisäksi kaksi tykistölauttaa, kaksi moottoritorpedovenettä ja neljä vartiomoottorivenettä. Ristiniemen lähellä osasto torjui vihollisen torpedoveneiden hyökkäyksen, mutta hetkeä myöhemmin hyökkäsi 14 IL-2 -konetta, ja Aunukseen osui kolme 100 kilon pommia, joista yksi räjähti. Aunus vaurioitui taistelukyvyttömäksi, ja osasto palasi vihollisen yhä ahdistamana tukikohtaansa Pukkioon.


perjantai, heinäkuu 4



Koti-ilta

Hau! Hau! Se on koirien työtä, Pojan sängystä kuului. Pikkumies nosti päänsä yhä uudelleen ja halusi jutella. Neuvotteluihin ei ryhdytty. Nukkumaanmenoaika. Lopulta kiehnäys ja tutin mässytys tasoittuivat tuhinaksi.

Makasin sängyllä selälläni silmät kiinni, avoin kirja ojennetun käden vieressä. Vaimo ja anoppi kuuluivat juttelevan keittiössä, astioiden kalinasta päätellen tiskikonetta tyhjennettiin. Kadulla jyrisi raitiovaunu. Pehmeä, hiljainen maailma.



4.7.1944

Hyökkäyksen pysähdyttyä Ihantalan suunnalla marsalkka Govorov päätti ryhtyä Vuoksen ylimenohyökkäykseen Vuosalmen kohdalla. Neuvostojoukkojen voimakas tulivalmistelu 4.7. ei tuottanut tulosta, sillä saatuaan käyttöönsä levänneen pataljoonan everstiluutnantti Adolf Ernroothin komentama JR 7 pystyi pitämään Äyräpään - Kylä-Paakkolan sillanpääaseman Vuoksen eteläpuolella. Suomalaisten tykistön tukena iskivät yhä uudelleen vihollisryhmityksiin omat ilmavoimat sekä Lento-osasto Kuhlmeyn Stukat.

Vihollinen pyrki edelleen läpimurtoon myös Ihantalassa, mutta tykistön ja ilmavoimien iskut sen ryhmitysalueille veivät hyökkäyksestä terän. JR 35 torjui päivän mittaan rintamalohkollaan vihollisen hyökkäykset jalkaväen aseilla ja tykistötulella. Panssarinyrkit ja -kauhut pitivät nyt neuvostopanssarit kurissa.

Viipurinlahdella vihollinen aloitti uuden hyökkäyksen Teikariin. Jälleen puolustajat vetäytyivät saaren pohjoisosaan, mutta saatuaan vahvistuksia tuhosivat pataljoonan vahvuisen vihollisen.

Suomalaiset keskittivät Teikarin puolustajien tueksi kaikki käytettävissä olleet laivastovoimat, joista muodostettiin kaksi taisteluosastoa tykkiveneiden Hämeenmaa, Uusimaa ja Turunmaa ympärille. Uusimaahan osui kaksi maapatterin kranaattia, jotka surmasivat päällikön ja haavoittivat kaikkia muita upseereita. Turunmaa vaurioitui taistelukyvyttömäksi 26 IL-2:n hyökkäyksessä. Illalla osastojen kimppuun iski vielä noin 100 hävittäjien tukemaa maataistelukonetta. Tykkiveneet vetäytyivät illalla korjattaviksi Kotkaan pudotettuaan päivän aikana ainakin kolme Stormovikia ja upotettuaan yhden torpedoveneen.



Sanat tulvivat

Suosikkien Tekstit - kansio kävi liian ahtaaksi. Piti jakaa se kolmeen osaan: Blogit, Kirjoittaminen ja Lyriikat.

Tänään tulee mieleen vain pieniä asioita.

Soi SuomiPopilla: Aleksi Ojala: Nukkumatti ja lentoemäntä



Sukupuoleksi kasvamassa

Olen totta kai kertonut Tytölle, että hänestä voi tulla presidentti ja enemmänkin. Molempia jälkeläisiä olen kehunut päin naamaa taitaviksi, älykkäiksi ja hienoiksi. Silti olen kehunut vain Poikaa vahvaksi ja vain Tyttöä kauniiksi.

Ostospartio löysi vantaalaisesta hehtaarihallista pitkästä aikaa suosikkiamme, kouvolalaista Imatran voima - ruisleipää. Ensimmäinen limppu meni tällä porukalla jo maistiaisiksi.



Käsipuolena

Tyttö nukkuu käsivarrellani autuaasti, muttei edelleenkään suostu rauhoittumaan koppaan. Mukavaahan tuo, jos syli kelpaa.

Taidanpa jatkaa Tommipommin arkistojen lukemista.


torstai, heinäkuu 3



3.7.1944

Siellä Ihantalassa oli ihan toinen tunne kuin aikaisemmin. Teki niin hyvää nähdä, kun vähänkin selustaan meni, että tykkiä oli joka puskan takana meikäläisellä.

Tykkimies Saanio, KevITPsto 21 Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


Radiotiedustelu oli siepannut tiedon, jonka mukaan ainakin vihollisen 63. divisioona ja 30. panssariprikaati hyökkäisivät Ihantalassa aamuneljältä. Vihollinen aloitti etenemisen tulivalmistelun jälkeen klo 3, mutta puolustajat olivat valmiina. Suomalaisten 38 ja saksalaisten 39 pommittajaa pommitti 12 hävittäjän suojaamina vihollisen ryhmitysalueita. Ihantalan lohkon yhdeksän patteristoa ampui samalle pienelle alueelle 4 000 kranaattia, ja hyökkäys tyrehtyi.

Aamukuudelta vihollinen aloitti uuden tulivalmistelun, ja 200 neuvostokonetta möyhensi suomalaisten linjoja kolmen kilometrin syvyyteen saakka. Taivaan täyttäneet savu ja pöly pimensivät heinäkuisen maanantaiaamun, ja vihollisjalkaväki lähti liikkeelle. Oma tykistö alkoi ampua torjuntamaaleihin harventaen jatkuvasti hyökkääjien rivejä.

Vihollinen pääsi Pyöräkankaalla piste 33:n kohdalla paikalliseen läpimurtoon, mutta heitettyään taisteluun reservejään suomalaiset valtasivat Pyöräkankaan takaisin klo 19 mennessä.

Oma tykistö ja heittimistö ampui Ryhmä Vihman lohkolla päivän mittaan noin 10 000 laukausta.



Käytävällä eteenpäin olkaa hyvä

Poikaa ei saanut ulos Raitioliikennemuseosta kuin kantamalla. Spårat kierrettiin moneen kertaan ja välillä kyykistyttiin katselemaan metallipyöriä. Yhteen vaunuun pääsi sisään, ja siellä sitten oltiinkin. Koska ohjauslaitteisiin ei voinut kajota, ratikkapaitainen pikku ukkeli testasi vuorollaan kaikki istuimet ja kaiveli lämmittimiä (?) niiden alta.

Vanhan vaunun halkeilleet punaiset istuimet tuoksuivat sille, kun mentiin lapsena seiskalla Hakaniemeen mummolaan. Viitosella pääsi keskustaan ja kasilla Lintsille tai Brahikselle treeneihin. Tapasin seistä kuskin takana. Seiskaa ohjattiin pitkällä vivulla ja kasia ratin näköisellä messinkipyörällä. Rahastajan edessä paloi jänniä pyöreitä värivaloja ja liput myytyään hän komensi arvovaltaisesti käytävällä eteenpäin, olkaa hyvä.

Kannoin Pojan tähän päivään ja auringonpaisteeseen luvaten, että tullaan pian uudelleen.



Vanha tekijä

Se on ylösalaisin ja sitä paitsi ne narut tulee eteen, Vaimo nauroi. Sain lapsen pestyä ja kuivattua, sitten se piti pujottaa kangaskaistaleisiin ja naruihin, jotka kuulemma olivat body.

Onnistui lopulta, kun huomasin, että kolmas neppari tulee jalan toiselle puolelle. Potkuhousuja pukiessani lapsi tuntui oudon ohuelta. Vaippa puuttui.

Tyttö huomasi tilaisuutensa tulleen ja tulvi heti.

Pesin ja kuivasin lapsen uudelleen ja vaihdoin hoitoalustan pyyhkeen. Jossain on pakko olla piilokamera.



Rikos kirjallisuutta vastaan

Minulle tuntemattoman arvostelijan päivä on mennyt pilalle Jari Tervon lukemisesta. Minua Kallellaan on huvittanut yhä uudestaan.

Kaipa kirjallisuudessakin on joitain objektiivisia kriteereitä. Niitä tuntemattomana täytyy vain tykätä siitä, mistä tykkää.



Suomenlinnan lautalla

Noustessani pöydästä Y hymyili kauniisti ja kysyi, josko tiskillä käydessäni ostaisin hänellekin. Pysähdyin, mietin sekunnin ja sanoin ei. En ostele naisille juomia, mutta jos rahat ovat lopussa, voin lainata, linjasin.

Lainasin, hain juomat ja sain aikanaan rahani takaisin.

Kyse ei ollut edes potentiaalisesta vonkaustilanteesta vaan illanvietosta tutussa porukassa, joten tarina jää leijumaan irralleen. Mutta niin jää usein ukkomieskin lukiessaan blogeista parinmuodostuksen salatieteestä.

Mitäpä Suomenlinnan lautta tietäisi ulapan myrskyistä.


keskiviikko, heinäkuu 2



2.7.1944

2./RynTykP:n päällikkö luutnantti Talvitie ehdotti pataljoonankomentajalle, majuri Åkermanille, että pataljoonan Sturmeihin lisättäisiin kummallekin sivulle kolme hirttä lisäsuojaksi. Ehdotus hyväksyttiin.

Neuvostoilmavoimien 70 konetta pommitti Immolan kenttää tuhoten yhden lentokonehallin ja siinä olleet kolme Brewster-hävittäjää.

Sukellusveneet Vetehinen, Saukko ja Vesikko partioivat Koiviston vesillä.



Sosiaalinen menuetti

Naapurit poikkesivat ensivilkaisemassa tulokasta. Kahvia ja teetä, keksejä ja jäätelöä. Synnytyksestä, lastenhoidosta ja taloyhtiön asioista puhuttiin. Esikoiset innostivat toisensa yhä rajumpaan riehumiseen, kunnes lattialla sinkoili kaksi kiljuvaa trombia.

Naisten kulttuuriin kuuluu vaunuihin kurkkiminen ja voi kuinka iihana -huokailut. Miehet kättelevät jämäkästi virnistellen, siinä ja siinä ettei viiriä ojenneta. Sitten katsellaan seinille tai rykäistään ja aletaan puhua autoista.

Naiset toistelevat vauvan olevan ihan isänsä näköinen. Miesporukassa kuuluu mainita postinkantaja tai talonmies.

Tilanteen rauhoituttua käytin Pojan suihkussa ja lähetin yöpuku kainalossa äidin hoiviin. Sitten Tyttö puhtaaksi ja yöpukuun. Käänteli päätään ja ihmetteli sinisiä kaakeleita suurin silmin.



Minä juon nyt kahvia

Ja mansikkajäätelön palanpainikkeeksi se käykin hyvin.

Pääjoukko haarukoi pääruoaksi paistettua naudanmaksaa sipulin kera. Koska en saa alas sisäelimiä, aateloin ensimmäisen annoksen uusia perunoita sillillä. Seuraava lautasellinen sai rinnalleen pätkän grillimakkaraa.

Soi SuomiPopilla: Kauko Röyhkä: Minä kävelen



Hevosella pääsee

Kuumaan aiheeseen ei pitäisi koskea seipäälläkään, mutta.

Eikös Kokkarinen tai joku pohtinut tilannetta, jossa A:lla on mahdollisuus olla joko rahaton, kaupan kassa tai prostituoitu. Ja B:llä mahdollisuus olla vain joko rahaton tai kaupan kassa? Ja miksi A ei olisi vähintään yhtä hyvässä asemassa kuin B?

Ymmärsinkö väärin?

Ja Radio SuomiPop, muistattehan minut? Lisäisin vielä, että älkää enää antako sen tyypin ynistä niistä rusketusraidoista. Riipii.



Ei meidän lapset

Isä on HS:n yleisönosastossa loukkaantunut siitä, että hänen 16-vuotias tyttärensä on saanut junassa tarkastusmaksun. Matkakortin arvolla maksettu matkustusaika on umpeutunut klo 17.19 ja tyttö tavattu matkustamasta klo 18.07. Toimisikohan linkki tämän päivän?

Eihän nyt 16-vuotiaan tarvitse vielä osata seurata ajan kulumista minuutilleen. Ja koko systeemi on nyt sitten muutenkin epäonnistunut. Ja kyseessä on kommellus.

Kai isännöitsijäksi esittäytyvä isä on yhtä ymmärtäväinen, kun jollekin sattuu sellainen kommellus että spreijaa hänen talonsa seinään kirkkoveneen ja potkii alaoven lasit sisään?

Ei kai Hesariin asti voi päästä trolleja?


tiistai, heinäkuu 1



Isoja miehiä lapsetti

Haiset ihan metallille ja öljylle. Ihan panssarivaunulle, Vaimo irvisteli kotiutuessani. Sanot vaan, myhäilin.

Halli tuoksui samalle kuin aikanaan vaunujen peseminen bensaan kastelluilla trasseleilla ennen itsenäisyyspäivän paraatia. Leopard kakkonen teki vaikutuksen jopa pimeässä nurkassa. T-34 ja Sturmi vieressä kutistuivat silmissä. Kiipeiltiin tenavien lailla vaunun päällä ja kurkittiin luukuista sisään.

Ulkokierroksella keskityttiin luutnantti Sartion Sturmiin. Pakollinen pönötyskuva vaunuun nojaten otettiin. Paviljongissa tarkastettiin pst-aseet ja todettiin lähitorjunta 30 metristä kylmähermoisten miesten touhuksi. Ja niin antiikkista tykkiä ei olekaan, ettei se olisi näköjään ollut Suomen armeijan käytössä vielä 80-luvulla.

Lähtiessä tietysti madeltiin alkumatka tietä 3052 ja hylsyt kilisivät.

Gaalaillalliseksi nautittiin tuplajuustoateria Hämeenlinnan Macissa. Jälkkäriksi Juhlatuutti Linnatuulessa.

Iske ja murra!

Ja tosiaan, video Ihantalan ihme näytti maksavan Panssarimuseon myymälässä 25 euroa.



1.7.1944

Vihollinen aloitti Ihantalan suunnalla uuden valmistellun hyökkäyksen. Neuvostopanssarien suuret tappiot olivat johtuneet siitä, että jalkaväki ei ollut pystynyt seuraamaan niitä, niinpä vihollinen käytti nyt panssareitaan lähinnä tulitukitehtäviin. Silti se menetti päivän aikana 27 vaunua.

Viipurinlahdella neuvostojoukot yrittivät vallata Teikarin saaren. Saaren puolustajat tungettiin sen pohjoisosaan, mutta vahvistusten saavuttua vihollinen lyötiin takaisin mereen. Myös toinen maihinnousuyritys torjuttiin.



Häiriintynyt kuu

En jää kaipaamaan MoonTV:tä, koska en sitä koskaan katsonutkaan. Tosin katson nykyään niin vähän TV:tä, että ainoa signaali, jonka puuttumisen huomaisin, olisi varmaankin Teksti-TV.

Liikaa elokuvamuistoja yhteen postaukseen, jopa minulla.

Olisikohan tänään hyvä päivä lähteä kohti Hattulaa?



Kesä on melkein ohi

Kiteellä ammuskellut mies pidätettiin, kertoo aamun HS. Miten kide laukaistaan?

Pienet vauvat osaavat olla sen näköisiä kuin ne tietäisivät jotain tärkeää. Katsellessa on hauska ajatella, että ihmiset tietäisivät syntyessään elämän tarkoituksen tai jotain muuta huikeaa. Ennen puhekyvyn oppimista se sitten unohtuisi. Zen-mestarien logiikalla tietävätkin.

Päivän vetoomus Radio SuomiPopille: Älkää soittako enää Lemmenkipeiden kappaletta Viiniä. Sitä litkua valuu jo korvistakin.

Ja se kaipaamani elokuvahan oli Cinema Paradiso. Kiitos! Arvostelun lukeminen osoitti, että olin unohtanut tarinasta olennaisia osia. Silti sen aiheuttama liikutuksen tunne rinnassa oli tallella. Juuri sen vuoksi kai elokuvia tehdään. Tai ainakin joskus jossain tehtiin.



Kadonneita kuvia

Tuulikannel sekoitti leffamuistoillaan muistin pohjalietettä. Joissain pätkässä kuuluisa italialainen ohjaaja palasi kotikyläänsä ja kävi takautumissa läpi lapsuuttaan. Kylässä oli pieni elokuvateatteri, jota pyörittänyt mies vihki tulevan ohjaajan elokuvan saloihin. Jossain vaiheessa tulipalo poltti teatterin ja sille miehellekin taisi käydä huonosti.

Mutta mikä ihmeen leffa se oli?


Home