Nakyma rannalta

maanantai, kesäkuu 30



Koululääketieteen kannattaja

Jo edellisellä kerralla synnytyshuoneen anturit, LEDit, monitorit ja piirturit tekivät olon paljon rauhallisemmaksi. Laskin, että synnytyksen etenemistä päivitetään kymmenelle eri lomakkeelle. Nyt kun kaikki ei mennyt helpoimman mukaan, osaava ympäristö rauhoitti vielä enemmän. Ongelman ilmettyä lääkäri tsekkasi tilanteen, tarttui puhelimeen ja varasi leikkaussalin. Hetkeä myöhemmin sänky liikkui.

En tiedä, mitä niissä pehmeissä kotisynnytyksissä tehdään vastaavassa tilanteessa. Hypistellään energiakiviä kovemmin kenties.

Heräämöstä kärrättäessä Vaimo ei kahta verilitraa köyhempänä juuri erottunut lakanasta. Sain sen verran Hemohessiä ja EPOa ettei parane lähteä hiihtokisoihin, jaksoi heittää. Illalla douppaamista jatkettiin veritankkauksella.

Normaalinopeasta kotiuttamisesta päätellen homma oli kuitenkin hallussa.



30.6.1944

Rynnäkkötykkipataljoonan 3. komppania luovutti käyttökuntoiset vaununsa 1. ja 2. komppanioille siirtyen itse Lappeenrannan Huhtiniemeen koulutusyksiköksi. Muu pataljoona aloitti marssin Kontuun Mieromäkien maastoon.

Tali-Ihantalassa vihollinen painosti suomalaisten 6. ja 11. divisioonia, muttei päässyt ratkaiseviin läpimurtoihin (kartta). Suomalaisten tykistö sekä uudet lähitorjunta-aseet näyttelivät torjuntataisteluissa ratkaisuroolia.

USA katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen.

Normandiassa liittoutuneet yrittivät edelleen laajentaa sillanpääasemaansa Caenin ympäristössä. Villers-Bocagessa 250 RAF:n Lancasteria pommitti SS-panssaridivisioonia Das Reich ja Hohenstaufen.



Lasten ja imeväisten suusta

Naiset lähtivät isoon kauppaan ostamaan isoja määriä. Babysittasin sen aikaa katsellen tykkimiesten killan teettämää Tali - Ihantala -videota. Pikkuneiti nukkui sitterissä läpi tykistökeskityksen, mutta päikkäreiltä ilmestynyt Poika komensi pian tuli seis. Ei saa rikkoa, tuohtui nähdessään päreiksi ammutun pst-tykin. Mua hirvittää, ukkeli totesi patteriston aloitettua ampumisen. Järkevää miestä pitääkin hirvittää, myönsin ja vaihdoin videoihin Maisan.



Minä kävelen

Kutria mietityttää tänään juoksemisen vaikeus. Itsekään en ole päässyt sen homman makuun kuin ajoittain. Käveleminen sen sijaan maistuu, esimerkiksi pari - kolme tuntia viuhtoen vaikkapa pyöräteillä Vanhan Lahdentien varsilla oli siellä päin asuessani herkkua.

Jopa intin lauantaiaamujen kierrokset Lehijärven ympäri ennen lomille lähtöä menettelivät.

Kun pääsen omaan luontaiseen askelrytmiini, kävely muuttuu köyhän miehen meditoinniksi. Rytmini on kuitenkin sen verran rivakka, että sopii parhaiten yksin kulkemiseen. Samalla katse kääntyy sisään, mikä on harmi maailman huomaamisen kannalta.

Osallistun Dägä dägän tutkimusaineiston kokoamiseen. Minäkin tunnen ihmisiä, jotka sana "tukka" saa tirskahtelemaan. Meillä päin tukka kyllä merkitsi yksiselitteisesti hiuksia.


sunnuntai, kesäkuu 29



Iltayön kriitikko

Tähänastiset suosikkiKirjeeni Paratiisista ovat Aamutähti ja Kahvila Keidas. Epäilen, että vieläkin parempia on tulossa.

Mainittakoon samalla Predatorin novellit Jatkoajan keskustelujen Suljetulla Osastolla. Sieltä löytyy esimerkiksi Oksasenkadun tappaja.

Soi: CMX: Sillanrakentaja. Kaunista.



Ulkoa löytyi kesä

Istuin itseni tukkoon. Pää täyttyi yskittävällä pölyllä eikä kehossa liikkunut enää mitään. Kävelemään.

Mestaritallin kulmalla tuoksuivat paistetut muikut. Uivan sorsan vieressä lillui K-kaupan muovikassi. Vanha nainen ruokki varisparvea. Pari sorsaa riskeerasi sekaan.

Hietarannassa syötettiin beachvolleyn ottelupalloa. Ilmalla täytetyt sponsorit näkyivät kauas, kuuluttaja puhui selkeästi ja neitosten peliasut peittivät vähän.

Siinä on olevinaan jotain hassua, kun ripeästi kulkeva kävelijä ohittaa hitaasti juoksevan lenkkeilijän. Muttei ole.

Väiskin ja Sammonkadun kulmassa oli kauan sitten pieni kauppa, nyt enää peitetyt ikkunat. Tavattiin futiksen jälkeen hakea pölyisen hikisinä Cokista ja palata kentän laidalle elpymään. (Jos tämä olisi sen yhden Kokkarisen pilkkaaman jenkkitaiteilijan maalaus, olisimme lisäksi istuneet joen rannalla onkimassa kissakaloja, flengailleet köydellä mutaiseen veteen ja pelanneet takapihalla baseballia.)

Luultavasti valittelimme tylsyyttä sekä odotimme ensin koulun alkamista ja sitten aikuiseksi tulemista, jotta saisimme ajokortit ja pääsisimme ravintolaan.

(Lisäys: Taiteilijahan oli tietenkin Norman Rockwell. Jaksoin plarata Kokkarisen arkistoa tarpeeksi pitkälle)



Jos luoja suo

Jos sanoo jotain lapsen tulevaisuudesta, tuntuu heti liian rehvakkaalta. Kulman takana vaaniva onnettomuus ilahtuu lipsahduksesta, sylkäisee kämmeniinsä, nostaa moukarin valmiiksi. Siksi pitää äkkiä vakuuttaa tietävänsä, että mitä tahansa voi tapahtua.

Jumalan kuoltua puhutaan kohtalolle. Taikauskoako?

Ehkä luulemme, että elokuvien draaman kaari toteutuu elämässäkin. Se sotilas, joka esittelee morsiamensa kuvaa ja kertoo ryhtyvänsä sodan jälkeen farmariksi Montanaan. Kaikki tiedämme, miten hänen käy.



29.6.1944

Vihollinen pääsi keskiyöllä murtoon JR 50:n asemien läpi kohti Portinhoikkaa. I/PsPr:n komentaja, majuri Mikkola kokosi sekalaisen joukon jalkaväkeä ja panssarivaunuja klo 3.30 käynnistyneeseen vastaiskuun, joka löi vihollisen takaisin ja saavutti menetetyt asemat osittain. Hyökkäyksessä menetettiin vastikään sotasaaliina käyttöön otettu ISU-152 -rynnäkkötykki, johon osui kolme viholliskranaattia.

Aamulla klo 7 vihollinen aloitti panssarivaunujen tukemana hyökkäyksen, joka lyötiin takaisin. Vihollisen ilmatoiminta oli koko päivän ajan vilkasta, ja Portinhoikan alueella operoi arviolta 120 viholliskonetta.

Neuvostojoukot pyrkivät läpimurtoon myös Rauhamäen suunnalla sekä Viipuri - Ihantala tiellä, jolle 2./RynTykP:n Sturmit jättivät päivän mittaan savuamaan kuusi vihollisvaunua.

Keskiyöllä Panssaridivisioona irrotettiin Tali - Ihantalan etulinjasta. Divisioonan tappiot 25. - 30.6. olivat 1 506 miestä.

Vuosalmella kenraaliluutnantti A. Tsherepanovin komentaman 23. Armeijan viikon jatkunut yritys päästä Vuoksen yli päättyi epäonnistumiseen. Kenraalimajuri A. E. Martolan komentama 2. D torjui vihollisen ylimenoyritykset ja piti hallussaan sillanpääaseman korkeassa maastossa Äyräpään-Kylä-Paakkolan kohdalla. Hyökkäykset torjuttiin etenkin tykistön sekä kranaatinheittimistön vastavalmisteluilla ja torjunnoilla. Oma tykistö ampui Vuosalmella 21.6.-29.6. yhteensä 15 300 kranaattia.

S/S Leo saapui Porin Mäntyluodon satamaan lastinaan kuusi Danzigista laivattua Sturmia.


lauantai, kesäkuu 28



28.6.1944

Taisteluosasto Björkman aloitti aamulla uuden hyökkäyksen Kuuselan - Talinmyllyn suuntaan. Vihollisen ilmaiskut ja tykistötuli kuitenkin pakottivat suomalaiset perääntymään ja osuivat myös komentopaikalle katkaisten viestiyhteydet. Iltaan mennessä puolustuslinja pystyttiin vakiinnuttamaan Leipäsuon - Ruunakorven välille, joskin suomalaisten selustassa tavattiin vihollispartioita.

Vihollisen 80-90 pommitus- ja maataistelukonetta iski klo 15 kolmena aaltona Panssaridivisioonan komentopaikalle Juustilan kylän laidalla. Divisioonan esikunta ja viestihenkilöstö kärsivät raskaita tappioita, mutta divisioonankomentaja, kenraalimajuri Lagus oli onnekseen poistunut paikalta 10 minuuttia aikaisemmin.

Suomalaisittain epäonnista päivää kirkastivat omat ilmavoimat sekä Lento-osasto Kuhlmey, jotka moukaroivat onnistuneesti Talin siltoja sekä vihollisen ryhmityksiä, komentopaikkoja ja tykistön tuliasemia.

Saksalainen 122. eli Greif - divisioona laivattiin Virosta Suomeen, jossa se ryhmittyisi puolustukseen Viipurinlahden pohjoisrannalle.

Normandiassa liittoutuneiden Operaatio Epsom ei tuottanut vieläkään menestystä.



Sadelauantai

Pisaroita oli liian harvassa sateenvarjon avaamiseen. Ihmiset kulkivat harmaan verhon alla päät painuksissa.

Pitkän päivän hyllyjen välissä pitkästynyt valkotakki ojensi nuhatipat ennen kuin sain lausetta loppuun. Suomalaisessa otin jo Ilmari Turjan alennuspakinat käteeni, muttei sittenkään. Ja muistin, että Possu ja paavin panttivangit on liian masentava ostettavaksi. Kertasin kuitenkin lopun.

Spårassa tungeksi hyväntuulisia keski-ikäisiä saksalaisia isoine matkalaukkuineen. Kotona pikkuneiti huitoi käsillään. Aivan kuin olisi hymyillyt unissaan. Poika viihtyi vielä mummin ja serkun kanssa puistossa.

Ruoanhakureissulla piti avata jo sateenvarjo. Kaupan edessä vaalea tyttö puhui siideripullo kädessä kännykkään.

Tommipommi kertoi että minunkaan aivotestini tulos ei kiinnosta lukijoita.



Norsut eivät unohda

Tarina palautti mieleen takavuosien remonttioharin. Remppa viivästyi parilla viikolla, kun putkifirma ottikin sovitun urakan tilalle tuottavampia sulatuskeikkoja. Aikataulut oli viilattu putkien teon ympärille ja koko talon vedet suljettu, kun apupoika kävi aamulla ilmoittamassa, että me ei kuule nyt otetakaan tätä hommaa.

Lienee ainoa kerta, kun olen käynyt kertomassa elinkeinonharjoittajalle päin naamaa tämän olevan syvältä perseestä.

Suomalaiseen tapaan olen toki kehottanut jokaista, joka suostuu kuuntelemaan, kiertämään kyseisen firman kaukaa. Paremmin julkisuuteen sopiva tapa antaa palautetta on kuitenkin S1t.netin valkoinen lista.



Ja hetken päästä vasemmalla aivokurkiainen

Your Brain Usage Profile

Auditory : 33%
Visual : 66%
Left : 53%
Right : 46%

khilou, you are somewhat left-hemisphere dominant and show a preference for visual learning, although not extreme in either characteristic. You probably tend to do most things in moderation, but not always.

Your left-hemisphere dominance implies that your learning style is organized and structured, detail oriented and logical. Your visual preference, though, has you seeking stimulation and multiple data. Such an outlook can overwhelm structure and logic and create an almost continuous state of uncertainty and agitation. You may well suffer a feeling of continually trying to "catch up" with yourself.

Your tendency to be organized and logical and attend to details is reasonably well-established which should afford you success regardless of your chosen field of endeavor. You can "size up" situations and take in information rapidly. However, you must then subject that data to being classified and organized which causes you to "lose touch" with the immediacy of the problem.

Your logical and methodical nature hamper you in this regard though in the long run it may work to your advantage since you "learn from experience" and can go through the process more rapidly on subsequent occasions.

You remain predominantly functional in your orientation and practical. Abstraction and theory are secondary to application. In keeping with this, you focus on details until they manifest themselves in a unique pattern and only then work with the "larger whole."

With regards to your career choices, you have a mentality that would be good as a scientist, coach, athlete, design consultant, or an engineering technician. You can "see where you want to go" and even be able to "tell yourself," but find that you are "fighting yourself" at the darndest times.

Se taisi olla täällä.


perjantai, kesäkuu 27



Päivän pieniä pipanoita

Se vasta rassaa, kun tekstiin lipsahtaa kirjoitusvirhe, mutta korjatessa Blogger yhtäkkiä jumittaa. Oikea sana on jo tallennettuna, vaan ruudussa pyörii loputtomiin publishing - publishing - publishing... Lukemat kävijälaskurissa kasvavat ja puna niskassa tummenee.

Onneksi muuten olen jo niin vanha, että voin tykätä millaisesta musiikista haluan. Vaikka TikTakista. Lähdetään tänään. Lähdetään vaan.

Eilinen ukkonen oli hieno. Spårapysäkillä Sokoksen edessä vilkaisin pohjoiseen, ja taivaalle Manskun ylle oli kaatunut mustepullo. Kun ehdin kotiin, tykistökeskitys alkoi.



27.6.1944

Kenraalimajuri Kaarlo Heiskasen komentama 11.D siirtyi Itä-Karjalasta Kannakselle ja otti rintamavastuun kovia kokeneelta 18.D:lta. Myös kenraalimajuri Eino Vihman komentama 6.D sekä Sturmgeschütz-Brigade 303 vahvistivat Talin-Ihantalan puolustajia.

Sturmgeschütz-Brigade 303:n 2. komppanialla vahvistettu Osasto Forsberg aloitti aamukuudelta hyökkäyksen Ihantalan tien puhdistamiseksi ja valtasikin iltapäivällä viholliselta Vakkilan tienhaaran. Taisteluosasto Puroma hyökkäsi Murokallion asemista kohti Aniskalaa minuutin mittaisen tykistövalmistelun pohjustamana. 1./RynTykP valmistautui hyökkäämään JR 13:n tukemana kohti Talinmyllyä, kun sen komentopaikalle osui vihollisen tykistökeskitys. Komppanianpäällikkö, kapteeni Väinö Mikkola haavoittui päähän ja menehtyi sotasairaalassa.

Vihollisen 30. Kaartinpanssarivaunuprikaatin 25 vaunua kaivautui siiliasemaan Talinmyllyn mäkeen tulittaen sieltä eteneviä suomalaisia. Hyökkäys Talinmyllyn suuntaa tyrehtyi ennen puoliväliä, ja kaksi Sturmia jäi vaurioituneina kentälle. Ne saatiin kuitenkin myöhemmin hinattua korjattavaksi.

2./RynTykP aloitti samana päivänä käytännön maalata vaunun kanuunanputkeen yhtä monta rengasta kuin oli sillä tuhottujen vihollisvaunujen määrä.



Maailma käsissä

Maailma kehittyy. Kirjeet paratiisistakin ovat uudessa, ehommassa kodossa. Jospa vielä Blogspotin arkistot ja permalinkitkin maailmassa toimisivat niin mikäpäs tässä.

Yhdellä kädellä on huono kirjoittaa, joten työnteon sijasta pitää surffata blogeja. Tyttö tuhisee vasemmalla käsivarrella. Mutruilee välillä suutaan.



Värien tuoksu

Kesän tuoksuvyöry huumaa. Leikatut nurmikot, syreenit, lehmukset, meri.

Kuljettiin Pojan kanssa Diakonissalaitoksen takaa, ja vihreys imeytyi nenän kautta. Jäätiin Linnunlaulun sillalle katselemaan junia, jotka kiehtoivat yhtä lailla molempia. Ratapölkkyjen tuoksu, veturin voimaa jymisevä humina, kohina ja kolina. Metallipyörien kirskuna junan vaihtaessa raidetta. Koko se lähdön tunnelma.

Kotokulmalla pysäytti kaivuri, joka nosteli kuormurin lavalle valmiiksi piikattua asvalttia ja sen alta hiekkaa.

Jos olisi edellisiä elämiä, olisin ollut joskus koira.

Soi: SuomiPopilla se halu pois Kalliosta. Kuulostaa korvaan aina vain paremmalta, vaikken ole asunut Kalliossa kuin viimeksi kolmen vanhana. Ja kastettu Kallion kirkossa.



Paljain päin

Unessa olin hattukaupan loppuunmyynnissä. Iäkäs naisomistaja esitteli minulle Insp.., anteeksi, Chief Inspector Clouseau -tyylisiä hattuja. Poika herätti rupattelullaan ennen kuin päästiin kunnon James Stewart -malleihin. Siellä sairaalassa äiti ja vauva on, Poika pohti istuallaan sängyssä.

Hesarissa taisi olla tovi sitten juttua hattukaupan lopettamisesta.

Blogitse ja mailitse onnitelleille kiitos. Tunnelmassa on lämpöä mutta myös lisääntynyttä painon tunnetta harteilla. Vastuuksi sitä kai sanotaan. Ja vaikka tulokas on terhakka, stressaaja miettii koko ajan, onko kaikki varmasti hyvin. Vain tajutakseen, että kukaan ei ole turvassa niin kauan kuin elää.


torstai, kesäkuu 26



Kotka on laskeutunut

Avaruussukkula istahti tyylikkäästi kiitoradalle kolme päivää etuajassa varsinaisen laskeutumisen kestettyä vain kuusi minuuttia. Ongelmia tuotti emoalukseen kiinni juuttunut telakointimoduli, jonka irrotusyritykset aiheuttivat huolestuttavia nestevuotoja. Apuun hälytetty asiantuntijaryhmä onnistui lopulta irrottamaan modulin manuaalisesti ja tukkimaan vuodot ajettuaan tilapäisesti alas emoaluksen havaintojärjestelmät.

Se on tyttö.



Pelikello syttyi tuleen

Aah, haaste. Junnuna pelasin kaverini V:n kanssa. Enimmäkseen Monopolia. Pian kyllästyttiin elinkeinotoimintaa haittaaviin konkursseihin, joten oli aika muuttaa sääntöjä ja aloittaa vuokrasäännöstely. Kaikille kertyi aina vain enemmän ja enemmän rahaa. Jouduimme lainaamaan jatkoksi toisista peleistä isompia seteleitä ja Afrikan Tähdestä jalokiviä. Peleistä tuli loputtoman pitkiä ja kaikilla oli kivaa. Kukaan ei voittanut muttei hävinnytkään.

Sitten oli Wangaratta, jossa laivattiin viljaa ja muita raaka-aineita ympäri maailmaa. Ja Uusi Finanssi, jota emme pelanneet. Samoin Mastermind unohtui laatikkoon.

Lautapelit jäivät toiminnan varjoon. Buckiksessa tehtiin pystyyn asetetuista kirjoista pöydälle "verkko". Pelivälineenä oli superpallo ja mailoina ohuet kovakantiset kirjat. Syöttö pomppasi pöytään osuessaan tonne eikun tonne eikun sittenkin tonne. Mahtavaa.

Pöytälätkä lanasi lopulta kaiken muun. Sillä vanhalla Stigalla, jossa laituri ei päässyt maalin taakse. Meillä oli kahdestaan 12 joukkueen SM-liiga, jossa minulla oli kuusi joukkuetta ja V:llä kuusi. Kullekin joukkueelle tuli runkosarjassa 96 ottelua joten syyskuussa alkanut sarja päättyi seuraavana kesänä. Bravuurikuviossani maalille syöksyvä sentteri ohjaa oikealta laidalta tulevan syötön yhdellä kosketuksella takakulmaan. Ja tietysti vasemman pakin lämäri käyristetyllä mailalla takayläkulmaan.

Erät olivat kaksi minuuttia tehokasta ja pelikatkoilla aika pysäytettiin vetämällä sähköherätyskellon pistoke johdosta repimällä seinästä. Lopulta oikosulku sytytti kellon tuleen kesken ottelun.

Itse maalatuissa joukkueissa oli tietenkin nimetyt pelaajat, ja jokaisesta ottelusta pidettiin pöytäkirjaa. Pelaamiselta säästynyt aika meni sarjataulukoiden sekä pistepörssien päivittämiseen. Subbuteo taas viehätti vain hetken.

Lukiossa pelattiin väli- ja vapaatunnit Unoa, koulun jälkeen mentiin jonkun luo jatkamaan. Läpänheitto kuului asiaan, joten ajatus ei aina ollut korteissa. K:n menestyksen huomattiin yhtäkkiä perustuvan siihen, että hän löi aivan mitä sattuu, mutta kaikki vain olettivat kyseessä olleen oikean kortin. Intin jälkeistä kesää hallitsi Trivial Pursuit, jonka tappoi vastausten oppiminen ulkoa.

Pokerista en pidä vieläkään.



26.6.1944

IV armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Laatikainen antoi puoliltaöin Panssaridivisioonalle ja 18. divisioonalle käskyn vallata linja Taruniemi - Konkkalanvuoret - Hiihkallio - Murokallio ja hyökätä tämän jälkeen Leitimojärven pohjoispuolitse palauttaen pääpuolustuslinja sekä tuhota pohjoiseen edennyt vihollinen.

Jääkärit ja 2. komppanian rynnäkkötykit jatkoivat vastahyökkäystä edeten lähes kaikkialla tavoitteeseensa. Vihollisvaunu sai osuman luutnantti Talvitien komentovaunuun. Talvitie itse oli onnekseen ulkona vaunusta, mutta kaksi miestä kaatui. Lisäämällä vuotavaan jäähdyttäjään jatkuvasti vettä vaunu pystyttiin ajamaan linjojen taakse. Ruumiiden jäännökset siivottiin Juustilan sululla taistelutilasta ja vaunu lähetettiin korjattavaksi.

Klo 5 aamulla JP 3:n komentaja majuri Hynninen antoi jääkäreilleen käskyn siirtyä viivytykseen takarajana Hiihkallion etureuna. Myös Talinmyllyn - Nurmilammen suunnalla käytiin päivän mittaan ankaria taisteluja pataljoonan vahvuisen vihollisen katkaistua Ihantalan tien.

Panssaridivisioona tuhosi kahtena päivänä 38 vihollisvaunua. Lähes 10 vaunua saatiin korjauskuntoisina sotasaaliiksi.

Presidentti Ryti allekirjoitti omissa nimissään sitoumuksen olla neuvottelematta rauhasta Neuvostoliiton kanssa muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan kanssa.



Jumissa

11:00 AM PDT: Your blog is currently being converted to a new-and-improved version of Blogger.
Please bear with us. It should be back later today.


Maan alta kumpusi viime yönä matala jyminä. Taivaanrannassa loimotti vihreä hohde. Bloggerin tukahduttamien kirjoittajien sanomisen halua?

Yritetäänpä nyt.


keskiviikko, kesäkuu 25




25.6.1944

Aamulla klo 6.30 vihollisen tykistön ja raketinheitinten häirintä yltyi rumputuleksi, joka kohdistui ensin Leitimonkannakselle ja klo 8 alkaen Konkkalanvuorille ja Portinhoikkaan. Pommi- ja maataistelukoneiden hyökkäysaallot moukaroivat suomalaisten asemia. Klo 8.10 neuvostojalkaväen massat lähtivät liikkeelle avorivissä etenevien panssarivaunujen ja rynnäkkötykkien tukemina. Tali-Ihantalan suurtaistelu oli alkanut (kartta).

Etulinjan asemat murtuivat, ja vihollinen eteni Portinhoikan risteysmaastoon. Vihollisvaunuja vyöryi kohti Juustilaa ja Ihantalaa. Klo 13.10 kenraalimajuri Lagus antoi puhelimitse eversti Björkmanille käskyn lähettää Panssariprikaatin raskas komppania vastaiskuun. Viholliskärki pysäytettiin. Päätyön teki neljä vihollisvaunua tuhonnut vänrikki Erkki Tepon johtama T-34 tykkiampujanaan kersantti Reino Lehväslaiho.

Illalla Rynnäkkötykkipataljoonan 2. komppanialla vahvennettu JP 3 aloitti vastahyökkäyksen. Oma tykistö ampui klo 21 tehokkaan tulivalmistelun Murokallion - Hiihkallion maastoon, ja eteneminen alkoi. 2./RynTykP:n päällikkö, luutnantti Talvitie johti tien vieressä eteneviä Sturmejaan maasta mukanaan lähetti ja radisti. Useita vihollisvaunuja tuhottiin. Keskiyön koittaessa hyökkäys oli edennyt välitavoitteeseen Leitimojärven aukealle.

Normandiassa liittoutuneet aloittivat Operaatio Epsomin tarkoituksenaan vallata korkeat maastonkohdat Caenin lähettyvillä. 12. SS-panssaridivisioona Hitlerjugend piti kuitenkin asemansa aiheuttaen viholliselle raskaita tappioita.


tiistai, kesäkuu 24




Näitä aikoja

Aika alkaa mataa, kun portaita laiturille laskeutuessaan kuulee metron vinkuvan pois. Taululla lukee yhdeksän tuntia seuraavaan. Minuuttia, muka. Tempo vaihtuu, kun avaa kirjan ja syventyy. Istuu yhtäkkiä vaunussa, tajuaa Siilitien, onkin jo Kampissa.

Kuuma ilma väreili asvaltin yllä ja puiston vihreys valui reunojen yli. Raitapaitainen röhnötti korituolissaan ja katseli, kun oluen läpi siilautuva aurinko kuumensi pöytää. Vihreän spåran otsalla lepattivat liput, mutta ikkunoissa keikkui nuukahtaneita päitä.

Lähtiessäni katsoin peiliin. Kotiin palattuani huomasin, että logo T-paitani rintamuksessa onkin mustikkajäätelötahra.




Tiistaina

Roskapussi repeää vaihdettaessa. Roskapussissa on käytettyjä kahvinsuodattimia puruineen. Ei hyvä.

Anatoli Tarasov sanoi joskus Tretjakille: Kun he kehuvat sinua, he varastavat sinulta. Väitteen taustalla oli luultavasti jokin pedagoginen ajatus, jota en ymmärrä. Taidan lähteä nyt metrolla itään.




24.6.1944

Vihollinen aloitti juhannusaamuna klo 4 kolme ja puoli tuntia kestäneen tulivalmistelun, jolla tuettiin paikallisia hyökkäyksiä Talin suunnalla sekä Suomenvedenpohjan ja Kärstilänjärven välillä. Leitimojärven aukeilla leijaili paksu sumu, jonka suojissa vihollispartiot pyrkivät suomalaisten asemiin.

Vaikka vihollistoiminta oli vilkkainta Talin suunnalla, mahdollisia hyökkäyssuuntia viholliselle oli yhä kolme. Rynnäkkötykkipataljoonan komppania Sartio valmistautui toimimaan Portinhoikan-Talin suuntaan, komppania Talvitie Kivisillansalmen suuntaan ja komppania Kumlin Viipurinlahden suuntaan.

Panssaridivisioonan pioneerikomentaja majuri Marrasmaa antoi PionP 2:lle käskyn rakentaa Nuijamaalle 50 tonnin sillan, jotta divisioonan toimintakyky Saimaan kanavan molemmin puolin säilyy. Imatran rautatehdas toimitti tarvittavat palkit, ja silta valmistui seuraavana iltana klo 23.35.

Maaselän kannaksella suomalaiset luopuivat Karhumäestä.




Harakanpönttö ja minä

HOASin kämppään ilmestyi harmaa laatikko, jossa oli pieni kuvaruutu. Ne kansion kuvat, hiiri ja alanurkan roskapönttö toivat tietokoneen ihmisen, minun, luo. Ei tarvinnut tuntea salakoodeja, joilla tutut teekkarit käskivät 20 000 markan IBM:iään.

Harmaalla harakanpöntöllä sai kirjoitettua tekstejä ja muuta käyttöähän en tietokoneille tiennytkään. Sillä syntyi myös opinnäytteeni Bachia kuunnellen ja välillä keväthankia muovinen kahvikuppi kädessä tuijotellen. Kunhan sai vielä tuotoksensa printattua Fabianinkadun mikroluokassa, jossa ei tiennyt, missä huoneessa tavara tulee ulos ja milloin.

Olin Macciluokan asiakas pitkään kunnes eräänä päivänä huomasin, että PC:t olivat muuttuneet Maceiksi. Silloin loikkasin. Ihmettelin kyllä, miksi hiiressä oli kaksi nappulaa.

Onkohan se (joku Mac Plusko se oli?) vielä jossain kellarissa vai lähtikö viime muutossa kaatiskuormaan?

Soi kuulokkeissa: David Bowie: Speed of life


maanantai, kesäkuu 23




Katoavaa kansanperinnettä

Pihan roskista penkonut resuinen hahmo lähti tällä kertaa tyhjin käsin. Tuskin niissä kiinni sidotuissa haisevissa muovikasseissa mitään kovin antavaa onkaan.

Kunnon porvarina ensimmäiset ajatukseni ovat portin lukitseminen päiviksikin, vigilanttipartiot, Securitas, piikkilanka, valonheittimet ja konekivääritornit. Sitten tulevat mieleen nälkä, köyhyys ja kierrättämisen järkevyys.

Pysyn ikkunassa kunnes dyykkari ottaa jos mitä ottaa ja lähtee. Eikä riko tai varasta pihasta mitään tarpeellista. Todellisempi ongelma ovat ne paikkoja tutkivat ja pihaovia nykivät hermostuneen näköiset farkkutakit.

Musiikkihaaste synnytti paljon herkullista luettavaa. Kaipaan jo seuraavaa aihetta.

Aurinko tuli esiin ja kirkasti sateen kasteleman kadun. Kaupan sisällä katonrajassa pyrähteli västäräkki.

Wimbledon. Tapasin jännittää jäätävän coolin Borgin puolesta ärsyttävää öykkäriä McEnroeta vastaan. Ketkä siellä nykyään pelaavat?

Soi SuomiPopilla: Zen Cafe: Todella kaunis




Mä lehden luin

Lounaslukemisena kaupunginosalehti. Mainokset, alueen firmojen puffeja, kulttuurikävelyn esitteestä sahattu referaatti. Väsyneissä kolumneissa yleensä yksi muistelee sota-aikoja (krhm), toinen ojentaa kaupunkisuunnittelua ja kolmas marisee, kuinka eläkeläisiltä vietiin taas.

Pääteema on ja pysyy. Uutta ei saa rakentaa, varsinkaan tänne.

Paikalliset uutiset huutavat poissaoloaan. Niitäkin luulisi riittävän, kun HS:n Kaupunki - osioon ei mahdu kaikkea. Mutta ehkä ilmoittajat pysyvät tälläkin vaivalla?

MaTaPuPussa ja Itä-Helsingin Uutisissa oli sentään yritystä, ainakin ennen.




23.6.1944

Juhannusaatto. 1./RynTykP pääsi aamuyöllä Saimaan kanavan yli ja ryhmittyi asemiin Leitimojärven aukean reunaan Murokallion - Hiihkallion laitaan tien molemmin puolin.

Viimeiset suomalaiset evakuoitiin Koiviston saarilta yön aikana.

Lappeenrantaa lähestyi iltapäivällä sotilasjunia, jotka pysähtyivät vuorollaan kaupungin etelärajalle. Sturmgeschütz-Brigade 303 purettiin junista ja sen kalusto ajettiin ilmasuojaan sekä naamioitiin. Prikaatin komentaja, Rautaristin ritariristillä palkittu kapteeni Friedrich Scherer ilmoittautui Panssaridivisioonan komentajalle, kenraalimajuri Ruben Lagukselle divisioonan komentopaikalla Kananojalla klo 17.20.

Laatokan kannaksella (kartta) vihollinen pääsi läpimurtoon ja nousi maihin Tuuloksessa katkaisten maantie- ja rautatieyhteydet taakse. Suomalaiset joutuivat perääntymään korpia ja sivuteitä pitkin.

Pohjois-Suomeen sijoitetun Saksan 20. Vuoristoarmeijan komentaja, kenraalieversti Eduard Dietl sai surmansa lento-onnettomuudessa.




Pitäisi olla jo nukkumassa

Luvussa Lauri Viidan Entäs sitten, Leevi. Onkohan joskus ollut olemassa noin naiivia nuorisoa? Mielenkiintoisia pohdintoja silti, kirjoittamisesta ja maailman olemisesta.

Provokaatio näytti jotenkin erilaiselta. Uusi alaotsikko. Eikä huono.


sunnuntai, kesäkuu 22




Chicken Hawaiji

Eipä tullut väännettyä. Näin kauppamatkalla PizzaÄssän ulkomainoksen ja palasin kotiin oreganolta tuoksuvia laatikoita tasapainotellen. Ehdittiin ottaa ensimmäiset palat, kun makkarin ovi kolahti. Saapui päikkäreiltä uniharsoa perässään vetävä pieni poika ja kajautti: täällä pitssaa. Syötiin mitä jaksettiin, loput folioon. Americana maistui Pojalle, Chicken Hawaijista riitti puraisu.

Tänään oli hyvä päivä siivota ensimmäinen kaappi. Löysin ammoin unohtuneita vaatteita, osa vieläpä koskemattomina pakkauksissa. Lajittelin T-paidat edustuskelpoisiin, melkein sellaisiin ja ei ihmisten nähden - pinoon. Ämmässuolle lähteviäkin oli. Pelipaidat haluaisin ripustaa seinälle, mutta kammioni jokaista seinää peittävät hyllyt. Ongelma.

Hiekkalaatikolla tehtiin maailman isoin linna. Yritin rakentaa vielä taisteluhautajärjestelmän, mutta ei se kestänyt 15-kiloista Godzillaa.




Ajoittaisia sadekuuroja

Poika oli innoissaan, kun aisa taitettiin alas ja sai työntää rattaita itse. Oravia näkyi tavallista enemmän, mutta pähkinöitä meillä ei ollut. Sateenvarjo piti avata muutaman ropsauksen ajaksi. Kuljettiin sankarihautojen viertä, ja kesä-heinäkuun 1944 merkintöjen runsaus pisti silmään. Ihantala, Juustila, Vuosalmi, Tammisuo, Tali, Vuosalmi, Ihantala...

Kadunvarret täyttyvät ja autojen ovet läiskyvät, kun väkeä palailee kaupunkiin. Poikaporukka purki autosta sixpackeja, poppikoneen ja kitaran. Perheillä näkee kylmälaukkuja ja lelukasseja.

Puhelin soi taajaan. Joko, kysytään. Ei vielä, vastaamme.

Blogger näköjään pitää vapaata sunnuntaisin.

Jos lähtisi kauppaan. Tänään voisi vääntää vaikka pellillisen pizzaa.




22.6.1944

Neuvostoarmeija aloitti uuden hyökkäysvaiheen Viipurin itäpuolella. Painopistesuuntana oli panssareille kulkukelpoisin maasto eli Tali-Ihantala.

Vihollinen sai läpimurron puolustukseen Mannikkalan - Talin välillä. Panssariyksiköillä, pst-yksiköllä ja tulenjohtueella vahvennettu JP 5 (Osasto K) sai käskyn antaa panssari-isku Portinhoikan - Talin suuntaan ja pysäyttää vihollinen Leitimojärven luoteispuoleiseen maastoon.

Osasto K:n siirtyminen Saimaan kanavan itäpuolelle viivästyi, sillä kanavan ylittävä rullasilta sortui vänrikki Tepon T-34:n alla ja vaunu mulahti kanavaan. Kun ajaja, Marskin ritari Lauri Heinokin pulpahti pintaan, oli miehistötappioilta vältytty. Sotka makasi kuitenkin kanavan pohjassa heinäkuun 19. päivään asti. Jääkärit polkupyörineen ylittivät kanavan siltapalkkia myöten, mutta raskas kalusto jäi odottamaan, että pioneerit saavat ponttoonisillan valmiiksi.

Sturmgeschütz-Brigade 303:a alettiin purkaa aluksista Helsingin Katajanokalla. Ylikuormattu Marsk Stig kaatui laiturissa kyljelleen ja osa vaunuista upposi satama-altaaseen. Ne saatiin sukeltajien ja nosturien avulla nostettua laiturille, ja purkaus jatkui. Presidentinlinnassa vain parin sadan metrin päässä presidentti Risto Ryti ja Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop neuvottelivat aseavusta ja sodan jatkamisesta.

Valko-Venäjällä neuvostoarmeija aloitti 124 divisioonan voimin suurhyökkäyksen, Operaatio Bagrationin.


lauantai, kesäkuu 21




Viikolla 39

Uudet tutit ja pienet vaipat on ostettu, vauvanvaatteet odottavat omalla hyllyllään. Lasketun ajan lähestyessä jännitys mahanpohjassa kasvaa. Vaikka kaikki on sujunut hyvin, loppumetreilläkin voi mennä paljon pieleen. Mutta yhtä lailla voi itse jäädä huomenna jalkakäytävällä rattijuopon yliajamaksi. Elämä on vaarallista.

Tunnelmassa on jotain samaa kuin avaruussukkulan laskeutumisen valmisteluissa. Kuumuus ja meteli leimasivat tässäkin lähtöä, mutta en ainakaan huomannut osia irronneen.

Poika piti aikanaan työnimensä, koska oli saapuessaan aivan nimensä näköinen. Tällä kertaa työnimeä ei ole, joten nimi pitäisi keksiä. Jonkun jo keksityn valitseminenkin riittäisi.

Mutta hienoa on se, että Pinseri piristää hiljaista verkkojuhannusta uusilla listalaisilla.




21.6.1944

Vihollisen hyökkäys Aunuksen kannaksella alkoi Lotinanpellon suunnassa. Karjalan kannaksella vihollinen keskitti yhtymiään Suur-Peron - Karhusuon pohjoispuolelle huoltoa ja täydennystä varten.

Neuvostoarmeijan ylijohto Stavka antoi marsalkka Govoroville käskyn jatkaa hyökkäystä tavoitteena ensin Lappeenranta-Imatra -linja ja sitten Kotka-Kouvola -taso. Lappeenranta ja Imatra tulisi valloittaa 26.6.

Koivistolla vihollinen nousi maihin Piisaaressa. Suomalaisten torjuessa hyökkäystä moottoritorpedovene Tarmo tuhoutui ja tykkivene Aunus vaurioitui maataistelukoneiden hyökkäyksissä.

Suomen valtiojohto tiedusteli Ruotsin kautta Neuvostoliitolta mahdollisia rauhanehtoja. Moskovan vastaus tulkittiin kuitenkin antautumisvaatimukseksi eikä neuvotteluihin ryhdytty.


perjantai, kesäkuu 20




Juhannusaatto 2003

Juoksentelu hautiksella taltutti Poikaa sen verran, että malttoi lähteä rattaiden kyydillä laivoja katsomaan. Rakenteilla oleva Carnival Miracle teki pieneen mieheen vaikutuksen. Tilausajotykkivene keikkui aallokossa. Hinaaja Kraftin kannella syötiin juhannusillallista, ja Tallinnan-katamaraani täytti laiturin dieselpakokaasun katkulla. Käännyttiin takaisin ennen Tallinkia.

Sateinen päivä kaunistui kesäiseksi illaksi, jonka kruunasi hautiksen syreenien tuoksu.

Juhannusaaton ateria:

Alkuun salaattia, tomaattia, kurkkua höystettynä kananmunaisella kastikkeella à la isomummo.
Pääruokana uusia perunoita voin kera sekä silliä.
Ruisleipää ja voita. Tuorekurkkuviipaleita etikkaliemessä.
Ruokajuomana Lapin Kulta III paitsi odottavilla äideillä alkoholiton Buckler.




Järvi-ihminen

HS:n sunnuntaisivut pilkkoivat Suomea ja suomalaisia mereen ja järveen. Meri-ihmisiin ja järvi-ihmisiin.

Meri on suuri, tumma ja kylmä. Minä haluan nähdä vastarannan, hallita näkymän. Pehmeä järvivesi silittää ihoa, suolainen meri raapii.

Pulikoin lapsuuteni kesät järvessä, sitähän se on. Ja muu tulee sitten siinä mukana. Avarat näkymät alkavat äkkiä huimata savolaisesta syntynyttä. Mieluummin metsiä ja pieniä peltotilkkuja. Mutkaisia mäkisiä maanteitä, rintamamiestaloja latoineen ja navettoineen. Maitolaiturit tosin ovat jo lahonneet. Tervalta tuoksuva savolaisvene, katiskasta haukia, särkiä ja ahvenia. Pöydässä muikkukukkoa ja piirakoita.




20.6.1944

Miehiä rupesi vyörymään meidän asemiin tänne oikealle puolen. Ne sanoivat: On perääntymiskäsky annettu. Ja sen tien mentiin, minä en tiennyt tilannetta, mikä siellä lie ollut, mistä käsky lie tullut enkä muuta.

Alikersantti Virtanen, II/20.Pr Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


Portin edessä odotti aamuyöllä jonossa kuorma-autoja, mutta Rautakorven varikon päällikkö kieltäytyi luovuttamasta ammuksia ilman tilauslistoja. Hän taipui lopulta aseella uhattuna. Silloin oli kuitenkin jo myöhäistä.

Vihollinen aloitti päähyökkäyksen iltapäivällä. Oma tykistö ei ammusten puutteessa pystynyt mainittavaan tulitoimintaan, ja jostain lähtenyt huhu irtautumiskäskystä alkoi autioittaa suomalaisten asemia. Vihollinen pääsi kaupunkiin lähes ilman taistelua.

Alkuillasta Päämajan radiotiedustelu sieppasi ällistyksekseen sanoman, jossa vihollisen panssariyksikön komentaja ilmoitti esimiehilleen ajelevansa parhaillaan vaunullaan Viipurin kaduilla. Kenraali Svenssoniin lopulta saatu puhelinyhteys vahvisti uskomattoman: Viipuri oli menetetty.

Kaupungista pohjoiseen johtavat sillat saatiin tuhottua viime hetkellä. Eri yksiköistä haalittu joukko pidätteli vihollisen ylimenoyrityksiä riittävän kauan, jotta JR 61 ehti hätiin eikä läpimurtoa Lappeenrannan suuntaan syntynyt. Suomalaiset katselivat veden yli, kun punainen lippu nousi Viipurin linnan torniin.

Moskovassa ammuttiin 224 tykillä 20 kunnialaukausta Viipurin valloituksen kunniaksi.

Maaselän kannaksella vihollinen aloitti hyökkäyksen Karhumäen suunnassa.

Toisaalla marsalkka Mannerheimin vetoomus saada Saksalta lisää apua johti toimiin. Heeresgruppe Nord antoi klo 20.50 Armee-Abteilung Narwalle käskyn lähettää Suomeen jalkaväkidivisioona ja rynnäkkötykkiprikaati. Sturmgeschütz-Brigade 303 lähti kolme tuntia myöhemmin junakuljetuksin matkaan kohti Tallinnaa.


torstai, kesäkuu 19




Porvariston hillitty charmi

Kukaan ei ole laulanut yhtä kauniisti Suomen kesän kauneudesta ja yöllisen Helsingin tunnelmista kuin 1970-luvulla kuollut lauluntekijä Pekka Streng, kirjoitti perjantain Nyt-liite. Voisiko jostain asiasta enää osuvammin ilmoittaa, että minun tulisi perehtyä siihen?

Ruoholahden CityMarketissa oli lievä tungos, mutta ulkona kaupungin hiljentymisen jo näkee. Katujen varsilta löytyisi nyt parkkipaikkoja. Kaupan eteisessä poksahti ontosti, kun muovikassi lipsahti miehen käsistä. En nähnyt, montako pulloa meni rikki. Väittäisin, että kaupan asiakaskunta on eri näköistä kuin aikanaan Kontumarketissa. Pikkutakkeja ja solmioita. Kalliita silmälasinkehyksiä. Vaelluskenkiä. Etniset vähemmistöt vähissä.

Huomenna syödään uusia perunoita ja silliä. Poika sai pillimehua ja pikkuauton.

Murroksesta päädyin lehtijuttuun blogeista. Feeling slightly important, sanoisi Ken Dryden Toronton Islingtonista. Taidan korkata sen kunniaksi siiderin, jonka systeri unohti jääkaappiin joulukuussa.

(edit: siiderissä luki parasta ennen 170503, mutta korkkasin silti. Kai siiderin kuuluukin maistua käyneeltä?)




Metrossa

Vastapäätä istunut neitonen riisui takin ja asetteli sen viereensä. Toiselle puolelle repun. Avasi sen ja valitsi täynnä muovihaarukoita olleesta pussista yhden. Hetken päästä haarukoi tyytyväisen näköisenä makaronisalaattia rasiasta.

Kadehdittava kotiutuminen. Minä ja reppuni tapaamme istua kompaktisti. Pystymme jättämään vaunun kolmessa sekunnissa, kunhan oven edessä ei ole polkupyörää.

Zimbabwelaiseksi viljelijäksi ja Mrs Ado Bakohiksi esittäytyvä henkilö pyytää luottamuksellisesti apuani siirtääkseen maasta diskreetisti 12 miljoonaa dollaria.




19.6.1944

Tankit tietysti ampui meitä, mutta sen jalkaväen tulo Viipuriin me estettiin. Pataljoona oli siinä kentällä Viipurin edustalla taistelussa. Kuultiin, kun Viipurin ratapihalta lähti viimeinen juna Suomeen päin, kun me Viipurin edustalla taisteltiin.

Alikersantti Toivola, I/JR 58 Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


Aamukymmeneltä suomalaisten tykistöisku murskasi Rokkalanjoen asemien edessä hajalle vihollisen 200 ajoneuvon kolonnan. Iltapäivällä vihollisen jalkaväki kuitenkin hyökkäsi tykistön tukemana ja pääsi joen yli. 3./RynTykP:n Sturmit ampuivat vihollisen elävää voimaa sirpalekranaatein, mutta lopulta suomalaiset joutuivat vetäytymään Rokkalanjoelta Kaislahden viivytysasemaan.

Illalla oma 75 mm Pst-tykki tuhosi Sommeella PsPr:n Vickers - vaunun. Omien tulessa kaatui kaksi ja haavoittui kaksi miestä.

20. Prikaati valmistautui puolustamaan tyhjentynyttä Viipuria. Joistain asunnoista oli lähdetty niin kiireellä, että ruoka jäähtyi lautasilla. Miehet löysivät tiensä hylättyihin kauppoihin ja meijeriin. Pakinkansissa tirisivät räiskäleet ja maitoa riitti. Alkoholiliikkeen myymälässä sotapoliisit löivät pulloja säpäleiksi.




Juha Tantun Välimiehessä se oli suomeksi

It rests me to be among beautiful women
why should we always lie about such matters?

I repeat:

It rests me to converse with beautiful women
even though we talk about nothing but nonsense
the purring of the invisible antennae
is both stimulating and delightful

Ezra Pound: Tame cat


keskiviikko, kesäkuu 18




Housut kintuissa

Joku valehtelee ja kunnolla. Jonain päivänä selvinnee, kuka.

Maalaisliittolaista nöyryytettiin viimein, mutta Jäätteenmäki ei ole tarpeeksi pompöösi ollakseen herättämättä sääliä. Jollekin Väyryselle tai Pekkariselle sitä olisi aikanaan osannut olla edes vahingoniloinen. Ehkä.

Ehkä kaikki vain näyttävät niin rehdeiltä Berlusconin rinnalla.




Kuuden tuuman tonnikala

Krymppäsin kesähiukset ensikäynnillä uuden puolen Subwayssa. Maukas paketti, mutta joutuu puhumaan liikaa. Otatko juustoa? Mikä kastike? Tuleeko volframisoodaa? Entäpä lepakonsiipiä?

Omaparturi oli ylibuukattu, joten piti mennä kiireessä nuorisopaikkaan. Trendikkäät missit keskustelivat saksien naksunan yli nylonbeatäänillä ripsipermiksistä. Olin sinne liian vanha ja tylsä. Peilissä kuikuili Tintti-otsari.

Vihannespiste levitti Itiksen käytäville mansikoiden tuoksua. Ostaminen kävi mielessä.

Ihmissuhteiden kautta testiin. Olin 98 pisteellä heteronoloinen. Olisi kai pitänyt valehdella lätkämatsi lukemisen edelle ja valua röhnöttämään.




Tässä maailmassa

Maileihin, joissa kysellään rahojen perään, vastataan tavallista hitaammin.

Jos ikkuna on auki, musiikki kuuluu Stadikalta meille. Paitsi, kun spåra ajaa juuri ohi.

Harva on laittanut Koulukaverit-sivuille tarkempaa tietoa nykyitsestään. En minäkään.

Näköjään yksi uusista Leopard kakkosista on jo esillä Panssarimuseossa. Pitänee ryhtyä valitsemaan kalenterista päivää.




18.6.1944

Vihollisen 314. divisioona vyöryi rantatietä kohti Viipuria työntäen edellään suomalaisten Ratsuväkiprikaatin sekä 10. divisioonan jäänteitä. IV armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Laatikainen käski Panssaridivisioonan tukkimaan vyöryä.

Rynnäkkötykkipataljoona oli hälytetty marssivalmiuteen jo aamukolmelta. Pataljoonan 3. komppania siirtyi Rokkalanjoelle tukemaan JP 4:n puolustusta. Illalla komppanian päällikkö, kapteeni Kumlin yhdessä joukkueen- ja vaununjohtajiensa kanssa kävi maastontiedustelussa Rokkalanjoella. Vaunut ajettiin asemiin kanuunanputket kohti joen yli johtavia maantie- ja rautatiesiltoja ja naamioitiin.

Suurhyökkäystä halki Kannaksen komentanut armeijankenraali Leonid Govorov ylennettiin Neuvostoliiton marsalkaksi. CIX Armeijakunnan komentajalle, kenraaliluutnantti Ivan Alferoville myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi.

Eversti Armas Kempin komentama 20.Prikaati saapui junakuljetuksin Aunuksesta Talin asemalle ja marssi Viipuriin tehtävänään kaupungin puolustaminen.


tiistai, kesäkuu 17




Viikon luontoääni

Nostin Pojan valmiiksi syliin katsomaan, kun näin naisen istuvan autoon. Ojensi kätensä, käänsi rannetta, kaksoispakoputkesta tuprahti. Hörhörhörhötys puolsi kyljen V8-merkintää. Katukuilu jylisi, kun nainen nosti kytkimen ja kiihdytti ylämäkeen. Mese katosi Kamppiin päin, mutta sen kuuli vielä minuutin. Vahva moottori, Poika ihasteli silmät suurina.




Anteeksi, voisitteko väistää?

En minä sitä ääneen sanonut. Olen suomalainen. Vaihdoin aikani jalkaa, kun maitokaapin eteen levittäytynyt rouva tutki tuoteselosteita. Lopulta pusertauduin ahtaasta välistä kuin maailmaan. Kurotin maidon teleskooppikädelläni.

Perunat unohtuivat kumminkin.

Ulkopolitiikkaa tulisi hoitaa niin, että kauppa vetäisi, sanoo kuulemma Sampo-Rosenlewin toimitusjohtaja Timo Prihti. Sitäkään ei ole tapana sanoa ääneen.




17.6.1944

Pojat ampuivat pst-tykillä. Kyllä se osui ja kimmokkeen vain otti. Silloin hyökkäysvaunu huomasi tykin. Se käänsi torninsa ja laukaisi kuusituumaisesta putkestaan. Siihen laukaisuun loppui pst-tykki ja tykin miehet.

- Sotamies Tuorila, II/JR 58 Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


IV armeijakunta vetäytyi viivytystaistelua käyden linjalle Rokkala-Summa-Äyräpäänjärvi (kartta). Koivistolla suomalaisjoukot evakuoitiin mantereelta Koiviston saarille.

Rynnäkkötykkipataljoona siirtyi 1. komppaniansa suojaamana Kämärän - Heinjoen - Pilppulan alueelle. Pataljoona sai Ensosta ensimmäisen täydennysvaununsa.

Saksalainen raskas risteilijä Prinz Eugen saapui Suomen aluevesille.

Muuallakin sodittiin. Normandiassa saksalaiset kävivät ankaria taisteluja sillanpääasemansa laajentamiseen pyrkiviä liittoutuneita vastaan. 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte SS Adolf Hitler kuormattiin Belgiassa juniin, mutta Normandiaan se ehtisi jatkuvien ilmahyökkäysten viivyttämänä vasta 6. heinäkuuta. Sotamarsalkat Rommel ja von Rundstedt tapasivat Soissons'ssa Hitlerin, joka ei halunnut uskoa Rommelin käsitystä Saksan sotilaallisen tilanteen synkkyydestä.


maanantai, kesäkuu 16




Sade kastelee peltikatot

Poika hihkui pensaassa visertäviä lintuja, avasi ja sulki aitauksen veräjää loputtomiin, laski liukumäestä vesinorojen kanssa. Liian korkeasta kiipeilytelineestä mätkähteli tenavia hiekkaan. Pitelivät raajojaan, märisivät, murjottivat äitiensä sylissä ja menivät taas.

O soitti ja tarjosi lippua Springsteeniin. Sanoin kiitos ei, Vaimo katsoi kuin outoa.




16.6.1944

Saksalaisten Suomen avuksi lähettämä Lento-osasto Kuhlmey saapui Baltiasta Immolan lentokentälle. Siihen kuului 32 Focke-Wulff 190-hävittäjää, yhtä monta Ju-87 eli Stuka - syöksypommittajaa ja kahdeksan tiedustelukonetta. Osasto lensi ensimmäiset taistelulentonsa Suomessa heti samana päivänä.

Rynnäkkötykkipataljoonan 2. komppania sai taisteluhälytyksen klo 9.30. Komppanianpäälliköksi Kuuterselässä kaatuneen kapteeni von Troilin tilalle määrätty kapteeni Kvikant antoi käskyn:

Vihollinen on edennyt Särkijärven tietä tästä noin kahden kilometrin päähän pataljoonan vahvuisena. Sitä ovat tukeneet kolme T-34-vaunua ja yksi KV-1. JP 2 hyökkää tien suunnassa. Pataljoonaa tukevat 2./RynTykP sekä 1./PionP 2. Annan hyökkäyksen kulusta tarkemman käskyn. Vaunut varmistamaan Särkijärven tien alkupäätä!

Klo 19.30 vihollisen kiivas tykistön ja kranaatinheitinten keskitys osui komentopaikalle. Kaatuneiden joukossa oli kapteeni Kvikant, jonka päähän osui kranaatinsirpale. Vastahyökkäys tyrehtyi.

Klo 22 vihollinen ampui kaikilla aseillaan keskityksen, ja tulen siirtyessä syvyyteen neuvostopanssarit hyökkäsivät. Ylikersantti Brotellin, luutnantti Kiuasperän ja luutnantti Peltosen vaunut ampuivat sekunnin välein vihollisen kärkivaunua, joka räjähti liekkeihin. Vihollisjalkaväen koukattua Viipurin radan itäpuolella suomalaiset joutuivat kuitenkin irtautumaan.

Suomalaiset vetäytyivät myös Siiranmäestä, jota everstiluutnantti Adolf Ernroothin komentama JR 7 oli puolustanut sitkeästi neljä päivää tykistön tukemin vastahyökkäyksin.




Aamupesu

Pilvet päättivät huuhtoa pölyiset nurmikot kirkkaan vihreiksi ja entistä tuoksuvammiksi. Voikukat nyökkäilivät.

Jäätiin kaukalon viereen katselemaan, kun kaivuri nosti Hietakannaksentien varresta multaa kuormurin lavalle. Iso kauha, Poika intoili sadepeitteensä uumenista. Kumarruin lähelle kertomaan kaivurijuttuja ja nostin sateenvarjon yllemme. Pojan poskella oli vesipisara.

Kentällä kolme pisaroita tippuvaa poikaa laukoi seinään piittaamatta taivaalta valuvasta vedestä. Sammonkadun pätkällä haisi kaksitahtibensiini.

Parhaalta kaikista tuoksui pölyinen asvaltti kastuessaan.


sunnuntai, kesäkuu 15




Ps. 90:3-6

Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:
"Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset"
Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi
niinkuin eilinen päivä joka meni ohitse,
ja niinkuin öinen vartiohetki.
Sinä huuhdot heidät pois, he ovat kuin uni,
ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
aamulla se kasvaa ja kukoistaa,
mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.




Mikrolähetin hampaassa

Kirjeitä Paratiisista kuvaa välillä puistattavan tuttuja tuntoja. Kobaïakin porasi kerran analogialla suoraan hermoon.

Lakatkaa skannaamasta ajatuksiani.




15.6.1944

Jalka oli polven alapuolelta miltei irti ja aivan suorassa kulmassa. Ehkä housunriekaleet ja jotkin lihakset vielä sentään pitivät sitä kiinni entisessä jalassani. Verta suihkusi. Nousin istumaan. Ensimmäinen ajatus oli saada verenvuoto tyrehtymään. Katkaisin karttalaukun hihnan ja sidoin sen reiteen. Vasta silloin huomasin, että hyökkäävä osasto sekä pataljoonankomentaja olivat poissa. Hyökkäys oli sammunut kranaattituleen.

Majuri Virolainen, JP 2 Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


Rynnäkkötykkipataljoonan 2. ja 3. komppaniat liittyivät taisteluun, mutta aamuyöllä jäljellä oli enää yksi taistelukuntoinen Sturmi. Yksi vaurioituneista oli luutnantti Martti Myllymaan vaunu, johon osui panssarikranaatti. Ajaja pystyi ajamaan vaunun suoja-asemaan, ja viisi kuukautta aikaisemmin avioituneen lainopin ylioppilaan, luutnantti Myllymaan ruumis nostettiin verisestä taistelutilasta.

Yön kirkastuessa aamuksi Kuuterselän vastahyökkäys alkoi hiipua. Vastarinta oli sitkeää, ja neuvostojoukot moukaroivat avomaastossa eteneviä jääkäreitä tykistön, raketinheitinten ja kranaatinheitinten tulella. Oman tykistön ammukset olivat lopussa ja johdinyhteydet poikki.

JP 3 aloitti klo 6.30 uuden hyökkäyksen ja pääsikin VT-aseman sulkulinjalle. Se ei kuitenkaan pystynyt vyörytykseen kylän suunnassa. Taisteluosasto Puroman tappiot kasvoivat uhkaavaa vauhtia, ja naapurissa Vammeljärven kaistalla suomalaisten puolustus oli murtunut aiheuttaen saarrostusuhan.

Klo 9.50 armeijakunnan komentaja käski irrottaa Taisteluosasto Puroman Kuuterselästä. Viimeisenä suomalaisvaununa Kuuterselän aukealta irtautui luutnantti Olli Aulangon komentovaununa taisteluun lähtenyt Ps 531-6, jota johti nyt korpraali Tapola. Se toi kannellaan kuusi kaatunutta ja kolme haavoittunutta. Luutnantti Aulanko itse makasi joukkosidontapaikalla haavoituttuaan taistelussa käteen sekä päähän. Hänelle myönnettiin ansioistaan Kuuterselän vastaiskussa Mannerheim-risti. Toinen Kuuterselässä ansioitunut Marskin ritari oli 1./RynTykP:n päällikkö, kapteeni Carl-Birger Kvikant, joka kaatuisi seuraavana päivänä.

Panssaridivisioona menetti Kuuterselän vastaiskussa viisi Sturmia ja 624 miestä. Vihollisen tappiot olivat 40 panssarivaunua ja useita tuhansia miehiä.

VT-aseman pitäminen havaittiin mahdottomaksi. Samana päivänä ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim määräsi joukot siirtymään viivytykseen ja vetäytymään taistellen VKT-asemaan (Viipuri - Kuparsaari - Taipale).

Uskon kuitenkin, että Kuuterselän vastahyökkäyksellä ja siihen liittyvillä suorituksilla oli oma tärkeä merkityksensä kokonaisuutta ajatellen.

Majuri Jouko Hynninen, JP 3:n komentaja Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


lauantai, kesäkuu 14




Royal-kastiketta sormissa

Söin Clubini ikkunapaikalla katsellen Domus Litoniin seinää. Ja ihmisiä. Muotinaiset käyttävät tänä vuonna epämukavan näköisiä kapeita sandaaleja. Napapaitoja vähän. Teinipojilla Vaaleanpunaisen Pantterin ryhti. Stockmannin kassi ja huoliteltu olemus korreloivat keskenään.

Joskus Helsingissä oli vaarallista olla pitkätukka.




Enimmäkseen poutaa

Porukkaa oli tarpeeksi ja pakettiautoja kolme, joten muutto sujui ripeästi. Tosin jokainen kerta menee samalla tavalla. Ensin kannetaan innolla selkeät huonekalut ja valmiiksi pakatut laatikot. Niiden vähetessä joka paikka tuntuu olevan täynnä pikkusälää, jota porukka kiertelee epäröiden. Tappioiksi merkittiin lasiruudut, jotka sälähtivät asvalttiin, kun takaovi avattiin. Sää suosi, vain Tuusulan päässä ripsaisi muutaman pisaran vettä.

Kahden keikan jälkeen alkoi hahmottua, että kaikki tavara ei tulisi mahtumaan pienempään kämppään. Muuttajat totesivat pärjäävänsä loppuun ilman apumiehiä ja jäivät pähkäilemään vuoren järjestämistä uudelleen.

Väistin sambakarnevaalin Asematunnelin kautta. Naiset kiersivät Töölönlahtea verkkareissa ja hölkäten, miesporukat farkuissa ja siideriä kulautellen. Töölönrannan kohdalla juhlapukuinen valokuvaaja tähtäili juhlapukuista paria. Nainen oli kaunis ja miehellä kukka napinlävessä. Polttariseurueen pupuksi puettu neitonen vilkaisi minua pelokkaasti. Älä nyt mamoile, muut rohkaisivat etääntyessäni. Kansallismuseon kulmalla tuoksui terva. Kyllä hallitus voi kaatua piankin, mies terassilla kuului sanovan seuralaiselleen.




14.6.1944

Ei meillä ollut kuvaa vihollisesta. Ainoa tieto oli, että Kuuterselkä on murtunut. Ja ainoat tiedot mitä matkalla vastaiskuun saimme, olivat: se on voimakas, niitä on paljon.

Eversti Albert Puroma, Jääkäriprikaatin komentaja Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


Aamulla neuvostojoukot hyökkäsivät Kuuterselkään 1 700 tykin tulivalmistelun ja lentomuodostelmien tulen jälkeen. Jalkaväen hyökkäystä kylän eteläpuolisille aukeille tukivat kymmenet panssarivaunut. VT-asema menetettiin.

Klo 16.20 kenraalimajuri Ruben Lagus antoi Taisteluosasto Puromalle käskyn pysäyttää Kuuterselästä kohti pohjoista etenevä vihollinen ja sen jälkeen vallata Kuuterselkä tavoitteenaan VT-asema.

Lentorykmentti 4:n 11 Junkers-88 -koneen osasto pommitti vihollisen ryhmitysaluetta Kuuterselän eteläpuolella. Klo 22.20 oma tykistö ampui neljällä patteristolla kuuteen maaliin ja vielä klo 22.45 minuutin mittaisen tulivalmistelun.

Viimeisten kranaattien ollessa vielä ilmassa luutnantti Mauri Sartio komensi johtovaununsa (Ps 531-19) liikkeelle. Rynnäkkötykkipataljoonan 1. komppania Liikolan tiellä sekä JP 2, JP 3 ja JP 4 tien molemmin puolin kävivät sumuisen koleassa iltayössä hyökkäykseen. Vihollisen kärkiosasto yllätettiin, ja muutamassa minuutissa Sturmit ampuivat viisi T-34-85 -vaunua tuleen. Niistä neljä tuhosi Sartion vaunu, jonka ampujana toimi divisioonankomentajan 18-vuotias poika, korpraali Olof Lagus.

Vuorokauden vaihtuessa ankara taistelu raivosi kaoottisena Kuuterselän ympäristössä. Vastahyökkäys oli edennyt kyläaukean reunaan.

Samana päivänä faija lähti toisen kerran evakkoon. Eikä käynyt kotikylässään enää koskaan.




Siniset pilvet

Katsottiin pukuhuoneessa tarjoukset läpi ja valittiin paras. Ärhäkkä sauna, pehmeät pyyhkeet ja korillinen kylmää keravalaista. Toisella rastilla hyrrä eli Mexican Fiesta täytti ja lamautti, joten ryystettiin viimeiset Margaritat jo raukeina. Pojat lähtivät vielä kohti Zetoria, mutta päätä jomotti ja nukutti niin raskaasti, että petin porukan.

Istuin Kallen kulmalla E-Mesen pehmeälle takapenkille ja muistin yhden syyn lotota. Argoksen talon kohdalla keksin katsoa ylös. Tummansiniset pilvet purjehtivat vaaleansinisellä taivaalla.


perjantai, kesäkuu 13




Matalalta katsoen

Poika lähti touhukkaana viemään paitaa pyykkikoriin, mutta palasi kohta vakavana paitoineen. Kone siellä hyrisee, selitti. Mentiin yhdessä katsomaan ihan läheltä. Isän vieressä uskoi, että kone on kiltti ja pesee vain vaatteet puhtaiksi.




Vettä aisteille

Lotisee ja rummuttaa peltiseen ikkunalautaan niin komeasti, että piti mennä ikkunaan notkumaan. En muistanutkaan, miten sade uuttaa kukista tuoksua. Rännien syöksytorvista suihkuaa asvalttiin valkoisena vaahtona.

Ukkonen jyrisee.




13.6.1944

Jos hän (Laatikainen) olisi lähettänyt koko Panssaridivisioonan Kuuterselkään, josta tieyhteydet olivat aika heikot, Panssaridivisioona olisi joutunut saarrostusuhan alaiseksi Kivennavan suunnalta odotetun ratkaisun jälkeen.

- Eversti Valo Nihtilä, Päämaja Paavo Rintalan haastatteluteoksessa Sotilaiden äänet


IV armeijakunnan komentaja kenraaliluutnantti Laatikainen määräsi divisioonankomentajan, kenraalimajuri Laguksen esityksen vastaisesti Panssaridivisioonan jaettavaksi Taisteluosasto Puromaan ja Taisteluosasto Björkmaniin. Taisteluosasto Puromaan kuuluivat Jääkäriprikaati (pl. JP 5), Rynnäkkötykkipataljoonan 1. komppania, Panssari-ilmatorjuntapatteri ja Panssarijääkäripataljoona. Taisteluosaston hyökkäystä tukemaan määrättiin viisi patteristoa käsittänyt Tukiryhmä Nuolimaa.

Rynnäkkötykkipataljoonan komentaja majuri Åkerman komppanianpäälliköineen tiedusteli valmiiksi hyökkäysurat etulinjaan asti.

Taisteluosasto Puromalle käsketty marssivalmius peruutettiin päivän mittaan kahdesti, koska vihollisen hyökkäyksen painopistesuunnasta ei saatu varmuutta. Taisteluosasto odotti hälytysvalmiudessa toimintakäskyä. Samaan aikaan kenraaliluutnantti Ivan Alferovin komentama neuvostoarmeijan CIX armeijakunta ryhmittyi hyökätäkseen Sahakylän - Kuuterselän suuntaan.


torstai, kesäkuu 12




Saunassa tuli mieleen

Pojan parempi saunatakki oli vielä pesusta märkä, joten laitettiin se vanha vihreä. Pakkasin vannaan pyyhkeet, pefletit, pikkunapun, Sebamed-pumppupullon. Isoille shampoot, suihku- ja hius-. Pojalle vesipullo, muovinen hinaaja ja betoniauto. Pesusienet unohdin.

Poika jaksoi istua hetken lauteilla ennen kuin halusi vannaan polskimaan.

Perheen lähdettyä ylös oikaisin pitkäkseni ylälauteelle enkä halunnut ajatella mitään. Seinäpaneelista tuijotti pehmeä pihkapisara.

Lapsena maalla käveltiin alhaalta saunalta sisään hiukset märkinä ja paljain jaloin. Pimenevässä illassa hiekka oli jo kylmää ja ruoho kasteesta märkä. Portaiden pielessä siili kahisi maitolautasensa luo.

Tuvan ikkunasta loisti kellertävä valo, sisällä tuoksui kahvi. Miesten lähtiessä saunaan me tenavat saimme herukkamehua punaisista kolmionmuotoisista muovimukeista ja vaniljajäätelöä keltaisilta Teema-lautasilta. Jos oli kaukaisia vieraita, he olivat saattaneet tuoda nougat'ta. Valkoinen kangasliina oli rullattu pirttipöydän kukkaruukkujen puoleiseen päähän, kuten aina syötäessä.

Illan päätteeksi aikuiset hajaantuivat nukkumaan yläkertaan ja aitanvinnille. Mummo istui viimeisenä hämärässä tuvassa ja selvitti pitkiä tummia hiuksiaan saunan jäljiltä. Makasin silmät kiinni sohvassa, jonka puukansi otettiin pois yöksi. Paperilakanat kahisivat, kun raavin kutisevia hyttysenpistoja verille.

Puolen tunnin välein lyövä seinäkello raksutti verkkaan. En silloin tiennyt, että aikuisena muistelisin sitä idyllinä.




12.6.1944

Jääkäriprikaati oli aamukolmeen mennessä irrotettu VT-aseman (Vammelsuu - Taipale -linja) eteläpuolelta Pamppalan - Äimissuon alueelle. IV armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen antoi Panssaridivisioonalle käskyn:

Mikäli vihollinen murtautuu VT-linjan läpi, Panssaridivisioona suorittaa vastahyökkäyksen ja ottaa VT-aseman haltuun pääsuunnassa Pamppala - Kivennapa - Ahijärvi ja Liikola - Kuuterselkä.

Iltapäivällä Kannaksella sataa tihuutti vettä. Rynnäkkötykkien miehistöt tarkkuuttivat vaunukanuunoitaan.




Käytännön miehiä

Luullakseni on miehiä, jotka elävät käytännön asioista. Heräävät varhain, lähtevät töihin ja puhuvat kahvitunnilla urheilusta. Jos puhuvat. Säätävät vapaa-aikanaan sytytysennakkoa tai korjaavat ulkoportaat, käyvät lenkillä ja katsovat televisiota. Saattavat mennä katsomaan jääkiekkoa tai jalkapalloa. Luulen, että yleensä he pitävät paljon saunomisesta. He menevät ajoissa nukkumaan eivätkä puhu unistaan.




Mä kans

Enneagram
free enneagram test


The Investigator

The perceptive, cerebral type. Fives are alert, insightful, and curious. They are able to concentrate and focus on developing complex ideas and skills. Independent, innovative, and inventive, they can also become preoccupied with their thoughts and imaginary constructs. They become detached, yet high-strung and intense. They typically have problems with eccentricity, nihilism, and isolation. At their Best: visionary pioneers, often ahead of their time, and able to see the world in an entirely new way.




Vielä urheilusta hyvää iltaa

Kansallislaulut pitäisi aina esittää instrumentaaleina.
Muurinen näyttää apealta spanielilta.
Panucci ja Del Piero ovat futaavampia nimiä kuin Hyypiä ja Tihinen.
Suomalaiset eivät pärjää olkapäiden kohauttelussa ja käsien levittelyssä.
Jos katson TV:tä keittiössä seisaallani, Suomi pelaa paremmin kuin jos katson TV:tä sängyssä samalla lukien.


keskiviikko, kesäkuu 11




Vähäisiä vastoinkäymisiä

Väistin vastaantulijaa ulos sektorista ja jaloissa mätkähti. Epäsuomalaisesti keräsin suklaapatukat takaisin laatikkoon ja sovittelin sen paikalleen kaupan hyllyyn.

Räiskäleiden paistaminen todisti, että palovaroitin toimii. Hyvä, tai tarkemmin ajatellen paha, on, että yksikään naapuri ei rynnännyt huolestuneena soittamaan ovikelloa. Toisaalta, tämähän on Helsinki.




11.6.1944

Vastahyökkäykseen käsketyn Jääkäriprikaatin osia saapui aamulla Polviselän kylään, jota kohti eteni samaan aikaan neuvostoarmeijan XXX Kaartinarmeijakunta. Vihollisen panssarikärki kohdattiin klo 11. Prikaatin kärkenä edennyt Panssarijääkäripataljoona tuhosi päivän mittaan 17 vihollisvaunua. Jääkäriprikaatin tappiot 11.6. olivat 204 miestä.

Taisi olla myös 11.6.44, kun tavaroita ja karjaa alettiin evakuoida Koivistolta. Faija aikanaan kertoi, kuinka kiire oli juosta piiloon avoimelta paikalta kun Stormovikit ilmestyivät horisonttiin.




Erittäin hyvin sanottu siellä takana

Uudelle Alakulttuurille olisi tarvetta.Sen ideologiana voisi olla siivosti oleminen ja henkilökohtaisen vastuun ottaminen.Tämä saattaa tietysti kuulostaa liian radikaalilta sellaisille ihmisille jotka on kasvatettu uskomaan että tärkeintä on "pitää hauskaa" (kunhan muistaa välillä aina "chillata").

Kirjoitti kauniisti Sorsamatti. Mutta minä olenkin setä. Jota rassaa, kun kadulla kulkeva kansakunnan toivo heittää ilmeenkään värähtämättä roskat olkansa yli jalkakäytävälle. Ja Perkola on kyllä tänään ankarana.




Lippu, kokko ja yötön yö

Mindy otti varaslähdön juhannuksiin, joten.

Puuttuu kaava. Ei mennä mökille grillaamaan makkaraa ja sammumaan kokkoon. Lapsena juhannukset olivat vain kesäpäiviä, joina liputettiin. Teininä juotiin viinaa vappuina ja uusinavuosina, mutta juhannukseen se ei istunut. Mustikkamaalla oli Hurriganes ja puukkoja: liian vaarallista. Kerran heiluttiin V:n kanssa kaupungilla pulloinemme, mutta kaikki oli väärin. Missään ei ollut ketään.

Jostain syystä muistan sen juhannuksen, kun tylsyyksissäni lähdin ajelemaan keskustasta fillarilla: Vihdintietä vain jonnekin päin. Päädyin pikkuteitä Klaukkalaan, sitten kesäyössä Hämeenlinnantien varsia takaisin. Maisema vaihtui, grillien savu nousi pihoilta ja taksit suhahtelivat ohi. Sekin oli kokemus, kun Vaimon kanssa riiatessa lähdettiin iltavuoron jälkeen autolla maalle. Yön valo oli oranssia, kokot savusivat ja järvien yllä leijaili usva. Aamuyöllä perille saapuessamme aurinko oli jo korkealla.

Laskettu aika on niin lähellä, että tänä vuonna pysytään tiukasti Kättärin ulottuvilla.




Ruiskutuspumppu

Päivällä Poika nappasi alahyllyltä auton korjausoppaan ja kipusi sen kanssa syliin. Tätä isi lukee, sanoi ja käänteli sivuja takaraivo rintaani vasten nojaten. Kyseli sitten kuvien kohdalla: mikä tämä on? Mikä tämä on? Mikä on tässä? Luin kuvateksteistä vastauksia: Jarrupalan kuluneisuusanturi. Ruiskutuspumppu. Kytkimen työsylinteri. Joihinkin vastauksiin tyytyi: nii-i, nyökkäsi. Joihinkin intti sitkeästi vastaan: Ei oo. Ei oo uikkutupumppu.


tiistai, kesäkuu 10




Kaksi Helsinkiä

Mene enkeli pois, Poika kiljaisi rattaissa odottaessaan. Koska nimensä ei ole Damien ja isänsäkin on kiltti pakana, päätin tulkita lauseen vain sanojen harjoitteluksi.

Löydettiin työmaan aidasta verkkoinen aukko ja katseltiin, kun kaivuri jylisi alamäkeä telaketjut kolisten ja kirskuen. Toinen samanlainen nosteli valtavia pölyisiä kumimattoja sivuun räjäytyskohdasta. Seuraavaksi lähtevän siivun päällä sinikypäräiset panostivat kalliosta pilkistäviä punaisia hylsyjä. Toisessa päässä raudoitetaan jo rakennusten perustoja. Koneet ja neonvihreäliiviset miehet laahustivat melun ja pölyn keskellä kuin horroksessa.

Hautiksen portista astuttiin hiljaiseen maailmaan. Lehvistön läpi siilautuva valo ja syvät varjot värjäsivät näkymän koko ajan muuttuvaksi tilkkutäkiksi. Puiden välistä kimmelsi meri. Mechelininkatu kohisi jossain kaukana. Katseltiin pitkään hautojen välissä istuvaa pupua ennen kuin se loikki tiehensä. Syötävää kärkkyvät oravat uskaltautuivat lähelle.




Mytty soralla

Assari.netin sorsa palautti mieleeni sen kissan. Ajettiin ropisevaa soratietä E:n mökille, kun pensaikosta vilahti jotain ja samassa auton alla kopsahti. Saab tien laitaan parkkiin, ovet läiskähtelivät. Sitten oli aivan äänetöntä, linnutkin tuntuivat vaienneen. Hiljaa leijailevan harmaan pölyn läpi erottui penkalla lojuva mytty.

Marssittiin hiljaisina tien viereiseen taloon mielessä kuva itkevän viisivuotiaan rakkaasta lemmikistä. Jaa se on varmaan se nurkissa pyörinyt harmaa kulkukissa, hyväntuulinen isäntä tuumi. Jättäkää sinne, minä käyn syötyä lapion ja kuoppaan ettei varikset kovin levitä.




Saturday Night Bloodbath

Urheiluyleisö kaipaa dramatiikkaa ja vaaran tuntua. Olisiko seuraava menestyslaji siis moottorisahamäkihyppy? Muuten samanlaista kuin perinteinen, mutta hyppääjällä pitäisi olla koko suorituksen ajan käsissään kaasu täysille lukittuna teräketju viuhuen kiljuva moottorisaha. Ennen torniin nousemista tuomari tarkistaisi, että terät on teroitettu asianmukaisesti eikä pukuun ole kätketty suojuksia.

Urheilun väsynein fraasi "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" saisi viimein sisältöä. Mitähän Mertaranta saisi tästä irti?

Entä Saturday Night Bloodbath? Hartwall Areenan kenttäalan päälle luodinkestävä pleksi ja joukkueet sisään esteradalle, jonne yleisö näkee hyvin. About 5-10 -miehisille joukkueille rynkyt kouraan ja kovat piippuun. Kisa on ohi, kun toinen joukkue on hengetön. Erätauoilla myydään kaljaa ja luututaan veret, joukkueiden eloonjääneet hiovat pukubunkkereissaan taktiikkaa.
Joukkueiksi sopivia vastakkainasetteluja kuten Kainuun Työttömät vs Espoon Ekonomit, Kettutytöt (aseina hampaat ja puukot) vs Lihavat Metsästäjät (aseina hirvikiväärit yhdellä patruunalla), Upseerit evp vs Sivarit jne. Siinä tosin heitetään ensin lantilla, kisataanko väkivallalla vai älyllä.

Kun vapaaehtoiset joukkueet loppuvat, seuraavan viikon SNB:n osanottajat arvotaan erätauolla aktiiviväestön joukosta henkilötunnuslottona. Osallistuminen ei ole vapaaehtoinen.

Areena loppuunmyyty joka lauantai klo 18 - 21, ja TV-oikeuksista tapellaan. J-P Jalo selostaa.

Jos kehitys jatkuu nykyrataa, ovatko nämä jonain päivänä totta?




Tiistaiaamun kaleidoskooppi

Mailitse tulleet ystävälliset palautteet blogista lämmittävät niin paljon, että zen-mestarien järkkymättömyyteen on näköjään vielä matkaa. Hyvät yöunetkin kirkastavat elämää. Kymmenen tuntia kolmen heräämisen taktiikalla on lapsiperheessä uutisoinnin arvoinen suoritus.

Bugbear.B - pöpöä pukkaa aika lailla. Pitkään onkin ollut oudon rauhallista. Ja New Jersey voitti. Jääkiekon yhteys luonnonjäihin ja vuodenaikoihin saattaa olla jo ohut, mutta kesäkuussa?

Ikkunan takana tuuli ravistelee pensaista lehtiä lätäköihin. Pilvet kahdessa tasossa liikkuvat eri vauhdeilla. Ikivanha mittari ikkunassa näyttää viittätoista. Muistelen, että kesäkuussa 1981 olisi ollut aika tällaiset kelit.


maanantai, kesäkuu 9




Miesten kesken

Ehdin ampua tykistövalmistelun ja edetä kärkipataljoonalla kosketukseen ennen kuin oven takaa kuului liikettä. Kakka tuli, tutin takaa kajahti iloisesti. Iltapäivään mahtui maatilan eläimet - kirjoja, paloautopalapeli ja vakioautojen Le Sohva - klassikko. Ensin riideltiin siitä, saako pitää tuttia vaikkei nuku ja sitten siitä, voiko juuri ennen ruokaa syödä pipareita. Pysyin kannassani, kestin konsertit ja tunsin itseni jämeräksi kasvattajaksi.

Pojan korjatessa rekkaansa (öljyä tippuu ja vesipumppu rikki, kuulemma) SVT näytti naisten UEFA-cupin finaalin ensimmäisen osaottelun. Uumaja jyräsi ja Laura Kalmarikin tökkäsi yhden ylärimasta kimmonneen pallon verkkoon.




Tappava virus

Haluan jostain syystä pitää käteni vapaina. Siksi suosin reppua enkä pidä sateenvarjoista. Kauppamatkalle piti kuitenkin napata iso sontikka ja esittää ahtaassa myymälässä ylitarkastaja Clouseau - törmäilyjä.

Kadulla luikki uitettuja koiria, jotka olivat missanneet säätiedotuksen.

Naapuri viruu vatsataudissa, niinpä soitin ovikelloa ja juoksin karkuun jättäen oven taa paahtoleipää, kolme litraa Jaffaa ja tonkan mustikkasoppaa. Jos omistaisin puvuston, olisin hauskuuttanut potilasta viemällä kassin kunnon Tappava Virus - suojapuvussa.

Poika nukkuu vielä noin kolme varttia, muut hilluvat ostoksilla ja kiireisimmät jutut on tehty. Katsoako hetki videolta Top Secretiä, valloittaako maailma Panzer Generalina vai surffatako vain? Taidan miettiä niin kauan, että tilaisuus menee ohi.




Vihreät numerot

Joka aamu väsyttää. Siksi pitää ynnätä kellosta nukutut tunnit ja päätellä, meneeko tunne ohi vai koteloituuko se jomotukseksi silmien taakse. Tänään vihreät numerot näyttivät 7.21 ja muistin vilkaisseeni niitä vielä 1.35. Kolmen kupillisen aamu, siis.

Kauhunovelli voisi alkaa niin, että päähenkilö heräisi kylmänhikisenä selittämättömään paniikin tunteeseen ja huomaisi kellon näyttävän 6.66. Tulisiko numeroiden silloin olla punaiset? Verta. Verta pitäisi olla. Herääjä kurottaisi kelloon nähdäkseen paremmin. Se tuntuisi oudon limaiselta ja herääjä sytyttäisi kummissaan yöpöydän valon. Käsissä tuoretta verta. Liikaa kuin filmimoguli Woltz hevosenpäineen?


sunnuntai, kesäkuu 8




Sisäistetty normi

Nukkumatti nukkumatti lasten
illoin kulkee
heittää unihiekkaa


Iltapesun aikana viihdytin Poikaa oheisella klassikolla. Märkä pellavapää katsoi minuun moittivasti. Ei saa heittää hiekkaa, muistutti vakavana. Ei kyllä saakaan, myöntelin ja jatkoin Sebamedin huuhtelua iholta. Se kiersi laihana vaahtona lattiakaivoon.

Olen viime aikoina käynyt harvakseen ulkona. Luulenpa, että se näkyy myös postauksissani. Ja sanottakoon vielä, että spacealien.netin kissalogo on ihan ehdottoman...tjaa...söpö. Onnittelut syyllisille.




Totuus on tuolla ulkona

Kokkarinen paljastaa, että alimmalle 98 prosentille opetetaan uskontoa ja tottelevaisuutta, jotta ylin kaksi prosenttia voisi hallita heitä turvallisesti.

En epäile uskonnon tai minkä vain huumeen sopivuutta tarkoitukseen. Epäilen vain, mahdetaanko paljoakaan uskontoa opettaa juuri siitä syystä. Tai mistä sitä tietää. Ehkä mustapukuiset salkkumiehet ja purppurakaapuiset piispat kokoontuvat joka vuosi salaisen valtameren salaiselle saarelle sammuneen tulivuoren kraateriin uudistamaan valansa.

Tottelevaisuuden opettamismotiiveihin en ota kantaa.

En tunne montaakaan julkiuskovaista, mutta kahdenlaisia. Vanhuksia, joista huokuu lapsenuskoinen mielenrauha. Ja nuorempia, joiden silmissä asuvat huoli ja epäilys.

Joskus kadehdin sitä varmuutta, jolla erektukset ja monet muutkin kertovat asioista totuuden. Minulla kun on lähinnä kysymyksiä eikä niitäkään tarpeeksi.




Lukulampun valossa

Ei näet tullu sinustakaa hemestii. Akromounii vuotin vaan tuli kyörä, musta örvelö örvelö. Liinapeäherroo vuotin vaan tuli nokipeä, kyörä nokipeä kyörä. Pitkä selkä ja lyhyet jalat kun soarvalla, vaan persejalakanen kuin ameriikkalaiset, niin veikkonen, ameriikkalaiset.

Heikki Turunen: Hupeli


Ennen yhdeksää kone kiinni ja kirjoihin kiinni. Hupeli loppui turhan tiivistävästi, mutta kieli on ilotulitusta. Tervon Kallellaan sai tälläkin kertaa nytkymään naurusta. Vielä Spoon Riverin kohtaloita ennen kuin sammutin valot. Perhe tuhisi vieressä, naapurissa juhlittiin.

Unessa siirtelin hiirtä, mutta kursori kulki vieressä istuvan K:n koneen ruudulla. R väitti jonkun tehneen protestin ja ryntäsi juryn huoneeseen. Kapusin lehtereille katsomaan pronssiottelua ja ihmettelin, kenen pinkki lompakko repussani on. Popsi popsi porkkanaa, A huusi kentälle ja nauroi muhkea parta täristen.

Blogger ei ole tökkinyt minulla aikoihin. Tänään tökkii.


lauantai, kesäkuu 7




Ihmisen poika

Saavuttiin Hertsikan kirkkoon viimeisinä, koska metro ajoi harvennetuin vuoroin. T odotteli portailla. Ei ole kiire, nauroi, ja piti ovea auki Pojan rattaille.

Juhlakalu ei halunnut antaa muille puheenvuoroa, mutta rauhoittui äitinsä lähellä. Papin sanoessa nimen ääneen hymyili kuin taikaiskusta. Poika nappikauluspaidassaan istui rauhallisena etupenkissä. Lauloin mukana Ystävä sä lapsien ja muistin, miten Isä meidän menee vaikken tietääkseni ole eläissäni lausunut sitä ääneen. Rituaalit rukouksineen, ristinmerkkeineen ja siunauksineen koskettivat. Niin niiden on tarkoituskin.

Italialainen skumppa oli hyvää ja T:n äidin leipoma juustoa, voita ja kermaa tirisevä kinkkupiiras jumalaista. Söin seitsemän palaa. Lapset käyttäytyivät hyvin, mummit ihastelivat pieniä ja vaarit muistelivat vanhoja aikoja. Ennen lähtöä ihmisen pojan ylpeä isä tarjosi vielä ajanlaskun aamuhämärissä tislattua calvadosta. En ymmärrä aromijuomista mitään, mutta jälkimaussa oli kieltämättä omenaa.

Takin tärkein nappi roikkui melkein irti.




Edgar Lee Mastersia

Kaupasta tullessa tapaan jäädä katselemaan divarin ikkunoita. Kauppias vaihtelee esillä olevia kirjoja usein. Toisen maailmansodan historiaa, vanhoja suomalaisia, klassikoita. Osmo Ilmarin nuorisoscifeissä on hienoja kansia.

Kello kilahti, kun astuin ensi kertaa sisäpuolelle. Spoon River antologia maksoi kuusi euroa.




Vaaleanpunainen Pantteri soittaa fonia

Vaatteiden kaivaminen kikajaisiin käy joka kerta niin viime tipassa, että paitaa ei ehdi silittää. Kuvio on aina sama: sinä aamuna penkomaan vaatekaapista se vähiten ryppyinen puku sekä paita, joka on puhdas, suunnilleen sileä ja kaulukseltaan riittävä. Puku on vielä edellisen kerran jäljiltä, niinpä taskuista löytyy melko varmasti seteleitä. Matkalla huomaa kumminkin, että jossain on törkeä tahra tai nappi roikkuu melkein irti.

Onneksi faija oli samaa kokoa, joten jäämistössä on paljon käyttökelpoista. Tänään pitänee laittaa se tummansininen kaksirivinen ylisuun käänteillä. Skragan pitää olla jotain rennon ja kunnioittavan välimaastosta. Ei siis fonia soittavaa Vaaleanpunaista Pantteria muttei ihan mustaakaan. Ja kakkoskengistä pitää hangata drinkkiroiskeet. Parta talttuu Sensor Excelillä, mutta parturissa käynti jäi.

Onneksi tumma puku toimii aina, kuten Jake ja Elwood osoittivat.

Illalla en rynttää pukua kiireellä kaappiin vaan tarkistan pesutarpeen, tyhjennän taskut ja ripustan siististi. Ihan varmasti.




Aikakone lähtee

Räpyläpölkky vihjasi: lisää vanhoja Helsinki-kuvia. Signe Branderit ja osa Simo ja Eeva Ristan kuvista on nähty, mutta uusia tuttavuuksiakin on paljon. Kuten ennen sotia kuvatut mäenlaskijat sittemmän Taivallahden kansakoulun paikalla sekä 30- ja 40-lukujen kuvat Hietarannasta. Vaikuttavaa.


perjantai, kesäkuu 6




Eksyksissä vilkkuu yön ainoa valopilkku

S1t.net vei ajatuksen takseihin. Ennen vanhaan taksikuskit muistaakseni osasivat perille. Viimeiset puoli tusinaa kertaa olen joutunut neuvomaan kuskille, mihin ollaan menossa. Tapanilan Urheilukeskuksen ymmärrän jotenkuten, mutta luulisi töölöläisten valtakatujen olevan hallussa.

Pinnat otti kotiin se kuski, joka Tapiolan takana ajoi tiensivuun, myönsi olevansa täysin hukassa, sytytti sisävalon ja kaivoi kartan esiin. Ja pyysi anteeksi pysäyttäen taksamittarin lopuksi matkaa. Annoin rehellisyydestä ilahtuneena sen verran tippiä, että tuli maksettua hyvillä mielin siitä ketunlenkistäkin.




Organisaatiokaavio

Ikuisen kahvitauon firmabileet naurattavat. Etenkin "Pomon nolo tempaus" on aina taattu vuosikymmenen kohokohta. Onneksi minulla on luottamuksellinen suhde meidän toimariin. Se, kuten koko henkilökunta, olen minä.




Keittiömestari suosittelee lounaalla

Alkuun kaksi isoa kuppia virkistävää maitokahvia
Pääruoaksi suolaton, vatsaa hellivin vehnänlesein höystetty mikrokaurapuuro à la Maison. Lisukkeina viileä rasvaton maito ja perinteinen Sparin lettuhillo
Ruokahetken kruunuksi kaksi tyynyä raikkaan piparmintun makuista XyliFreshiä


torstai, kesäkuu 5




Onnellinen hetki elämässä

Yksi kylmä olut ja lounaalta jäänyt siivu lohikiusausta kruunasivat saunahetken. Sen jälkeen jaksoi taas raikkaana hakata näppistä. Silti viikon vinkki: kun yrittää saada olutta laatikosta saksien avulla nopeasti, kannattaa muistaa, että tölkkien pelti on paperinohutta.

Nappasin Nyt - liitteen päiviksistä piiloon tämän blogin edeltäjät syksystä 2001 joululle 2002. Ehkä siksi, että tunsin jättäneeni enemmän jälkiä kuin pystyn muistamaan ja halllitsemaan.




Päivät kuluu hukkaan

Kammion varjostimeton kattolamppu paistaa päälakeen. Deadline on jo punaisella. Ulkona kesä vilistää ohi.

Hesarin mukaan (en tiedä, pystyykö enää linkittämään) kaikki puolueet haluavat kasvattaa asuntojen kokoa Helsingissä. Tervetuloa meille. Tuollainen 160 neliötä saunalla voisi olla hyvä. Parhaat remonttimiehet löytyivät ainakin ennen vanhaan SKP:stä joten lähettäkää muutama kommunisti, kiitos.




Kesä on vasta alussa

Metron kiiltävässä teräshississä hajukone peitti kusen tuoksun pistävään sitruunaan. Vaunussa partainen mies nojasi polkupyöräänsä. Siilarilla kaksi vartijaa tarpoi kierrostaan.

Auto odotti valmiina. Puhallin puhaltaa myös kylmää, jarrulevyt kiiltävät uutuuttaan ja käsijarru pysäyttää taas. Kardaanin suojakumi on kuulemma murtumassa.

Tänään kynnysmatolle rapsahti vuorostaan Elanto-lehti, jossa fuusiota seliteltiin, Kjell Westö kirjoitti makupoliiseista ja Krampit ja nyrjähdykset kesäretkeilivät. HOKin baarissa syötiin junnuna jäätelöä. Elannon Häälimpun päälle laitettiin lauantaimakkaraa ja tomaattisiivuja.

Kolmen ketjun julkaisut maanittelevat keskittämään ostokset heille. Ei onnistu. Idässä ostettiin kaikki syötävä Kontumarketista, mutta nykyään hankitaan sitä ja tätä sieltä ja täältä. Kortit maatuvat lompakkoon.

Kadun yllä syöksähtelivät kesäni ensimmäiset pääskyset.

Soi: David Bowie: Always crashing in the same car


keskiviikko, kesäkuu 4




Valtio tahtoo susta jääkärin

Puolustusvoimain lippujuhlapäivän kunniaksi aiheesta SA-Int.

Olen perustavis, mutta en minä sinne pääjoukon tuuppimana ajautunut. Tiesin kyllä, että sivari on olemassa ja jotkut kieltäytyvät kokonaankin. Uskoin ja uskon edelleenkin, että ainakin meille pienenä koottavia liimailleille ja muovisotilailla leikkineille leikkisota on mielenkiintoisempaa ajankulua kuin sivarien kiireet. Joita kiireitä tosin en erityisen tarkoin tunne.
Ja uskoin ja uskon myös, että aina joskus maailmassa valtiot yrittävät tunkea toistensa alueille. Sen varalle valtion kannattaa jo ennalta tehdä itsensä niin pahanmakuiseksi, että ei kannata haukata. Nykysuomeksi: jos jotkut toiset tunkee väkisin tänne, me koitetaan tappaa ne tai ainakin satuttaa pahasti.

En silti näe mitään syytä oudoksua sivareita. Inttiin ei tarvita kaikkia, ja jos jollain oikeasti on vakaumus niin siitä vain. Jos asehaluttomien määrä olisi paljon suurempi, asia saattaisi olla ongelma. Nyt ongelma lienee lähinnä hyödyntää sivarien panos mielekkäällä tavalla yhteiskunnan hyväksi. Korjatkaa, jos olen väärässä. Eikä minun uraputkeni ollut niin tiivis, että vuosi intissä olisi haitannut opiskelua tai kehittymistä ihmisenä. Sen ajan olisi ennemmin voinut kuroa kiinni jostain muusta henkisestä nenänkaivuusta.

Valvominen, paleleminen ja ryynääminen pahimmillaan maistuivat intissä pahalta. Mutta lapsenmieliselle RK:t, konekiväärit, singot, radiot, räjähdysaineet ja panssarivaunut olivat pitkä yö lelukaupassa. Mikäs sen hauskempaa regressiota kuin roikkua kaasu pohjassa lentokentän poikki pomppivan vaunun tornin kyljessä ja räiskiä räkäpäitä ase kohti metsänreunaa.

Joitain kokemuksia voi kai pitää yhteiskunnallisesti avartavina. Sängyn petaamisen ja suihkussa käymisen opin jo kotona, mutta helsinkiläisenä pullapoikana en tiennyt, miten monenlaisia ikäisiäni on. G, joka ajoi lomilla kaivinkonetta ja ryyppäsi kunnolla. H, joka suuttuessaan naapurille haki sisältä haulikon ja ampui naapurin pään yli. K, joka luki kolmea korkeakoulututkintoa ja kävi välissä hyväntuulisena intin. Ja miten opettavaista on saada käskyjä, jotka pitää vain täyttää, kun selittelyn varaa ei ole. Hankkikaa neljä neliötä kattopeltiä tunnin kuluessa. Kysyttävää? Mistä, miten? Ottakaa selvää, toimikaa. Siviilissä olen joskus kaivannut sitä tehokkuutta, jolla sata ihmistä saadaan sekunneissa kiinnittämään huomio puhujaan ja hiiskumatta kuuntelemaan mitä sanotaan.

Joitakin kuulemma ahdistavat pokkurointi ja liikkumisen rajoittaminen. En kyllä muista, että jonkun itseni ikäisen kutsuminen herra alikersantiksi tai varuskunnassa pysyminen viikonloppuna olisivat kummemmin rassanneet. Simputukseen en törmännyt. Kohtasin joitain tyhmiä, joitain väsähtäneitä, joitain turhautuneita, joitain laiskoja ja joitain alkoholisoituneitakin kapiaisia, mutten pahoja. Ja tietysti lapsellisia, joskaan ei vaarallisia, varusmiesesimiehiä.

Niin, ne jalkaväkimiinat? No ei tietenkään luovuta.




Hiekkalaatikoilla

Minä en tuntenut ketään, mutta kaikki tunsivat Pojan. Minuun viitattiin siis koodilla "Pojan isi". Miten teillä menee, vieläkö Vaimo on yhtenä kappaleena, kauanko vielä on laskettuun aikaan, menetkö mukaan, äidit kyselivät.

Jopa yllättävän sosiaalinen ympäristö. Pieniä vahditaan toisella silmällä, puheliaimmat välittävät kulmakunnan kuulumiset, me hiljaiset kuuntelemme ja murahtelemme. Skeittipaikan pilaaminen jonkun herkkäkorvaisen takia oli hölmöä. Kampin ja Eduskunnan työmaat ovat ajaneet laumoittain rottia näillekin kulmille. Kulmalla on uusi katutyö.

Joulun alla yksi äiti taikoi penkille glögi-, pulla- ja piparitarjoilun tutuille ja tuntemattomille.

Toisella hiekkiksellä puhutaan VihaBlogeista. Joko olen turtunut niihin tai sitten vilkaisu on vain käynyt kursoriseksi aina kun huomaa, että jaaha, tämä on taas tätä. En oikein ymmärrä isoa meteliä siitä, että jotkut blogit ovat pahoja. Jos vihloo silmää, Pamaus muokkaustilaan ja rasti pois.

Eikä KKO:kaan myöntänyt valituslupaa Heinojen murhien päätekijälle. Vanhetkoon siellä.




Väärä kellonaika

Tallensin S:n lähettämät kuvat. Siirtelin edellisten postausten lauseita ja sanoja eri paikkoihin ja taas takaisin. Kuuntelin limittäin Zeppeliniä, suomalaista kansanmusiikkia, Bowieta ja Zen Cafeta. Tajusin, että en herää aamulla pirteänä.

Pirkka-lehdessä oli juttu Vaimon lapsuudenkodista. Merkillistä.


tiistai, kesäkuu 3




Kirkon katolla

Aina kun pysäytin rattaat, hautiksen oravat ja pikkulinnut kokoontuivat Pojan riemuksi ympärille kärkkymään. Tennishallin kulmilla ukkeli juoksenteli nurmella ja keräsi käpyjä "ovaravauvalle". Ruohottuneen kuularingin löytäminen muistutti jostakin. Espoon taivas oli puiden ja pilvien välissä laimennetun hempeän persikkainen.

Ei osannut päättää, sataisiko vai ei.

Ennen kotiin menoa keinuttiin vielä puistossa ja ajeltiin kalliolla kirkon päällä. Junnuna tavattiin juosta rinkiä kuparikourussa kivimuurin sisäpuolella, kunnes suntio ehti kimppuun. Muistan hämärästi hahmon viittoneen ja huutaneen jotain. Tuskin kuitenkaan "pojat perkele".




Jälkimaininkeja

Ei vieläkään normaali olo, jokin postbakkanaalinen triste laahaa mieltä. Digipokkari kourassa pomppinut S lähetteli pitkin päivää kuvia. Miten voin näyttää kirkassilmäiseltä ja skarpilta kuvassa, jossa olen niin ympäri etten muista koko kuvaustilannetta?

Konjakki menee luottohammaslääkärille ja olutlava auton hovikorjaajalle.




Tiistaihaaveet

Pinserin hampaissa tuli haave ja pullossa aalloilla toinen. Minä haluaisin sen ison kirjastohuoneen. Lattiasta kattoon hyllyjä täynnä mielenkiintoisia kirjoja ja epämääräisiä nippuja säästettyjä lehtiä. Oven yläpuolella pitää ehdottomasti olla hyllyä, johon yltää vain tikkailla. Pari vanhanaikaista upottavaa nojatuolia ja kellimiskelpuutettu sohva, jalkalamppuja. Raskas tamminen kirjoituspöytä. Ei TV:tä eikä musiikkia.

Haluaisin maata mahallani mummolan saunarannan laiturilla. Aurinko paistaisi kuumasti selkään, järvivesi liplattaisi laiskasti ja savolaisvene tuoksuisi tervalle. Tuuli kahisisi rannan haavoissa ja siinä vanhassa koivussa. Kissa kävisi mouraisten kysymässä kaloja ennen kuin jolkottaisi saunan kuistin varjoon nukkumaan. Katselisin kädet leuan alla vesimittareita, punaisia vesikirppuja ja ruskeassa vedessä vilahtavien ahventen varjoja.

Olen liiankin hyvä haaveilemaan. Haaste on nauttia elämästä tässä ja nyt. Kun kaikki on kuitenkin niin hyvin.




Liikaa karkkia

Maikkarin aamuohjelma. Vähän aikaa katsottua alkaa tuntua, kuin olisi ollut kolme tuntia lastenkutsuilla. Tuulenvire heiluttaa verhoissa roikkuvia iloisen värisiä ilmapalloja ja serpentiinejä. Kivakivat sedät ja tädit lässyttävät maireasti hymyillen. Sokerihumala työntää täytekakkua ja limsaa vatsasta takaisin suuhun.

Soi: SuomiPopilla se missä halutaan pois Kalliosta


maanantai, kesäkuu 2




Sillä on eltaantunut lumiukko vatsassa väärinpäin

Aamiaiseksi Burana 400 ja desi vettä. Erittäin varovasti. Päivällä pudotin perään rasvatonta maitoa ja puolikkaan karjalanpiirakan. Heittivät pari kuperkeikkaa ja istuivat täristen alas. Illalla pakollinen rasvainen, suolainen jauhelihapizza ja kyytipojaksi puolitoista litraa appelsiinituoremehua. Huomenna pystyy jo työntekoon.




Aina kun herään kengät jalassa, päätäni särkee

Illalla esiintyi Darude, aamulla darradude. Join aivan liian monta Jekkubatterya, puhuin liikaa liian monelle, avauduin H:lle aika lailla, syleilin pönttöä ja nukuin kengät jalassa. Puhdistava kokemus, joka on ollut tilauksessa jo pitkään.

Taksijonossa kylmä tuuli hyväili ohimoita. Kolisin kotiin, haisin pahalle ja kaaduin sänkyyn. The missus was not impressed.


sunnuntai, kesäkuu 1




Pekan lippalakin potkuri ei pyöri

Aamukahvin juonti kävi pätkissä, kun Poika yhä uudestaan tarttui käteeni ja veti sohvalle ajelemaan autoilla. Tällä meisulla isi ajaa, näytti, ja otti itse toisen.

Kirkonkellot soivat äsken. Coming up:

1. Lisää kuvien valintaa ja lähettämistä
2. Perheen perässä puistoon
3. Kotiin pesulle ja pakkaamaan
4. Risteilemään




Mutta

Aamuyöstä tulee mieleen, että
tuntuuko paremmalta elää
vai ajatella elämistä?


Home